hmmm… hyvää kompostivärkkiä nuo horsmanversot
Martta syö horsmat versoina :
(lainattua tekstiä)
Maitohorsmaa parsan tavoin
Keitä nuoria maitohorsman versoja tilkassa vettä, joka on maustettu suolalla. Tarjoa parsan tapaan lämpimänä maustevoin kera.
Keitetyt voikukan nuput sopivat maitohorsman tavoin maustevoin kanssa nautittavaksi.
Horsmaiset herkkusienet
½ l nuoria horsman versoja tai ylimpiä lehtiä
½ l vesiheinää
3 sipulia
1 rkl ruokaöljyä
½ l herkkusieniviipaleita
1 murskattu valkosipulin kynsi
yrttisuolaa
mustapippuria
1 dl majoneesia tai maustamatonta jogurttia
1 tl (balsami)viinietikkaa
Huuhtele horsman versot ja vesiheinä, silppua ja hauduta niitä hetki vesitilkassa. Kypsennä hienonnettuja sipuleja öljyssä, kunnes ne ovat läpikuultavia. Lisää sienet, valkosipuli ja mausteet. Hauduta kymmenisen minuuttia. Lisää yrttisilppu, majoneesi ja etikka. Anna ruoan vielä maustua hetki.
Martan horsmatpa onkin Alba muotoa, huikaisevan hienoja kunhan kukkivat. Vieläpä näette. 
Mulla on vaaleanpunaisia, vanhan englantilaisen ruusun hienostuneen sävyisiä, kunhan kukkivat ja kunhan eivät ole talven kaikana menehtyneet.
Ne rentunruusut voisitten vaikka syödä. Marttaa onnittelen harvinaisesta kasvista, jolla on helmiäsjuovatkin lehdessä. jooo oo
pistit kibu paremmaksi;-)) No onhan maitohorsma todella kaunis kukkiessan isoina kasvustoina, kuten voikukkakin. Jälkihoito vaan pitäisi hoitaa riittävän ajoissa, sillä niiden rumuus kukinnan jälkeen hakee vertaistaan.
Kaunis on kukkiessaan:
Löysin jännän värisiä horsmia aidan viereltä, pakko laittaa ihan kuvat näytille: 
Samanvärisestä vielä toinen kuva:
Ja tässä tavallisemman kaverinsa kanssa kimpassa:
Olenko kulkenut aikaisemmin ihat laput silmillä kun ei ole sattunut silmään tuota "marianne"-väritteistä horsmaa?
Hiano. Punavalkoiset horsmat sopisivat metsäpuutarhaan. Miksei rajatussa ruukussa Gottage Garden tyyppisestikin ruusujen viereen. Mökillä pitäisi olla viimekesänä vaihtokaupalla saatu vaaleanpunainen horsma, ei vain kukkinut vielä kun viimeksi olimme.
Kun horsma rehottaa siellä missei pitäisi, onko muuta kikkakakkosta sen hävittämiseksi kuin jatkuva viikatteen käyttö? Mökillä on kehittymässä ikävä yllätys heti oven eteen ja siitä rantaan asti, polku menee umpeen kun ei joka vkl olla paikalla! Auttakee…
Kitkuu ja viikate 
Maitohorsman lehdistä saa hyvää teetä. Syötä loput horsmakiitäjille. Siinä kaunis perhonen.
Juu me on pistelty salaattina, on ihan ok mut ei me tota määrää jakseta syödä. Ei varmaan edes tytön akaattikotilot… ;D
Tänään haudutin horsmanlehdistä teetä. Tuli ihan kauniin väristä “vihreää” teetä, mutta haisi ihan ummehtuneelle tiskirätille ja maistuikin suht koht samalle, vaikken ikinä ole tiskirättiä syönytkään. Pelkästään horsmasta en toista kertaa teetä laita, mutta olisko kellä vinkkejä, mitä muita luonnon yrttejä teehen voisi laittaa?
(hiostaminen… jos teenä aikoo nauttia?)
Emmääkään oo kuullu horsmateetä tehdyn ilman hiostamista. 
Mites se hiostaminen tapahtuu? Muistelen lukeneeni, että lehdet rullataan, mutta mitä sen jälkeen?
Hiostusohjeet
1. Hiostettavien lehtien annetaan nahistua muutama tunti huoneenlämmössä. Hiostettaviksi sopivat kaikenikäiset lehdet, kunhan ne ovat puhtaita ja kuivina kerättyjä.
2. Lehdet murskataan hiertämällä tai puristamalla niitä kaulimella tai kämmenten välissä voimakkaasti pyöritellen niin kauan, että soluneste kostuttaa lehdet tasaisesti. Tämä on hiostuksen tärkein vaihe! Mikäli lehdet jäävät mankelin jäljiltä levyksi, sen voi saksia suikaleiksi. Jotta kosteus säilyisi, lehdet pannaan lasipurkkiin. Lehtiä ei sullota tiukkaan, ja purkki suljetaan löysästi niin, ettei happi pääse loppumaan, sillä hiostuminen on aerobinen ilmaa vaativa tapahtuma.
3. Purkit pannaan lämpimään (40 - 50 °C) esim. hyötykasvikuivuriin. Kotioloissa voi kokeilla aurinkoista ikkunalautaa, sähkölamppua, lämpöpatteria tai saunaa. Lasipurkki on tällöin suojattava mustalla paperilla tai muovilla (se auttaa lämpenemistäkin). Hyviä kokemuksia on saatu myös kylmälaukulla, jonne saa suhteellisen tasaisen lämpötilan kuumavesipullojen avulla.
Hiostusta jatketaan, kunnes lehdet ovat muuttuneet ruskehtaviksi. Tämä vie aikaa muutamasta tunnista vuorokauteen riippuen kasvilajista (pihlajalle saattaa riittää jopa tunnin hiostus), hiertämisen tehokkuudesta, hiostuslämpötilasta ja entsyymien hapensaannista. Tasaisesti murskatut lehdet hiostuvat nopeasti, kun taas hiertämättömät pysyvät vihreinä. Hiostus nopeutuu lämpötilaa nostettaessa, mutta liian kuumassa entsyymit eivät toimi. Samoin jos happi poistetaan, lehtien hiostuminen estyy.
(Jos lehdet hiertämisen sijasta on vain leikattu silpuksi, ne pitää sulloa tiukkaan lasipurkkiin, jotta lehdet kokonaisuudessaan kostuisivat. Kun purkki vielä sullotaan täyteen lähes hapettomaksi, tarvitaan pitkä hiostusaika (2 - 3 vrk). Homehtumisvaaran takia purkki täytyy tällöin sulkea ilmatiiviisti, mikä estää hiostumista.)
4. Kun lehdet ovat riittävästi hiostuneet (ruskeita ja aromikkaita), lehtipalloset tai -kimput avataan ja levitetään ilmavasti kuivumaan. Tuuletus nopeuttaa kuivumista olennaisesti. Kuivumisen tulee tapahtua nopeasti, etteivät bakteerit ja homesienet pääse pilaamaan aineksia. Paras tulos saadaan termostaatilla varustetulla hyötykasvikuivurilla (35°C).
5. Valmiit rutikuivat teeainekset pakataan sellaisinaan tai käsin karkeaksi rouhittuna aromitiiviisiin lasi- tai peltipurkkeihin. Hienoksi jauhetuista lehdistä aromit haihtuvat nopeammin.
6. Tee valmistetaan hauduttamalla lehtiä poreilevassa (n. 95 °C) vedessä vähintään viisi minuuttia. Yleensä teelusikallinen rouhetta riittää teekupillista kohti.
(Teksti kopioitu Yrttitarhan sivuilta)
Kiitos siulle, nanikka. Tulostan tän ohjeen itelleni ja kokeilen, kunhan sade loppuu ja ilma kuivaa.
Ihan nätti minusta tämäkin,vaikkei vielä ihan täydessä kukassa olekaan 
Viimekesäisistä kuvista pyörähti näytille, kaikkien rakastamaa horsmaa, karvahorsmaksi sen olin silloin tunnistavinani komea puska korkeuttakin siinä kahdeksankymmentä senttiä ja hyvin pysyy pystyssä, joskus sitä ihan istutin pihalle mutta mahtavilla juurakoillaan tuppasi leviämään liikaa joten sai lähteä,
On se vaan aikas hassua kun meillä tämä horsma on ‘iljettävä’ rikkakasvi, joka leviää joka paikkaan… kun eteläeruooppalaiset ja pohjoisamerikkalaiset pitävät sitä upeana kasvina… joka kaiken lisäksi on vaikea saada viihtymään… :O))
Näinkö on? No sittenhän tätä harvinaista kaunotarta pitää ruveta myymään ulkomaille 