Vähän nolottaa, mutta olkoon. Täällä on muilla niin upeita ja valmiita kokonaisuuksia, että tämä oma räpiköinti tuntuu juurikin räpiköinniltä.
Viime vuonna vihdoin oli aika alkaa tehdä pihaa tai puutarhaa. Lähtökohta oli rakennustyömaa, savea ja rikkaruohoja. Savea, rikkoja ja tilaa oli vaikka lampaat söis (itse asiassa niitä on vieläkin vaikka kuinka, ei kuitenkaan lampaita). Päätettiin sopivan kokoinen tila ja tavoite ja alettiin. Pintamaata vähän kuorittiin pois, levitettiin kaksinkertaiset suodatinkankaat ja kukkapenkkien alle vahvempaakin tavaraa. Ja alettiin nikkaroida laatikoita. Rakentamisen jäljiltä jääneet muottivanerit ja sekalainen lautatavara uusiokäyttöön ja ei kun menoksi.
Meidän projektit tapaa olla vähän sellaisia, että tehdään ensin ja suunnitellaan sitten. Ja sen lisäksi meidän projekteilla on tapana olla vähän isohkoja. No niin kävi nytkin. Ja ensimmäisen kesän tavoite oli toki ylimitoitettu.
Suunniteltu alue ympäröitiin kolmelta sivultaan syvällä penkillä ja sen sisäpuolelle suunniteltiin kolmion muotoiset penkit. Vähän oleskelutilaa myös. Ja koska alue ei ole neliön muotoinen, niin tarvittiin pari suurempaa ja muodotonta penkkiä. Kaarevia muotoja ei juuri ole, sattuneesta syystä. Kohopenkkien alta poistettiin vähän savea, jotta saatiin kolmioihin ainakin keskelle se reilu 30 senttiä multaa. Reunat ovat 20 cm korkeita. Ja koska mä olin mittamiehen apulainen, niin kaikki käytävät kapenevat ja levenevät vähän miten sattuu. Käytävät ja oleskelualueet laitettiin kivituhkalle, koska sitä sattui olemaan entisten projektien jäljiltä.
Pikkuhiljaa tuota rakenneltiin ja tietenkin aina sitä mukaa kun joku kohta valmistui, niin sinne ajettiin multaa ja istutettiin kasveja. Kasvupaikoista ja -vaatimuksista ei ihan hirveästi tullut välitettyä, ryhmittely meni myöskin "tuossa on tilaa" -linjalla. Sipulit kasvoivat sievästi perennojen rinnalla, herneet köynnöksinä ja sillä tavalla.
Ja ehdoton päätös oli, että kasvi saa pääsylipun jos se on syötävä tai sitä on joskus käytetty yrttilääkinnässä. Ehdotonta plussaa on myös voimakas leviäminen. Ehkä minä kymmenen vuoden päästä kadun tätä, mutta katsotaan sitten.
Tämän vuoden pääprojektina on kasvimaan tai keittiöpuutarhan rakentaminen lavakauluksista ja ylläriprojektina tuli kasvihuone, jonka sain synttärilahjaksi. Ja joka pitäisi ehtiä kokoamaan. Kasvihuonekin me rakennetaan nurin perin, kasvualustat lavakauluksiin ja tietenkin ne ovat jo paikallaan, jotta sai ajettua hevonpeen ja mullan traktorilla. Muuten olisi tarvinnut kottikärrätä. Enää tarvitsee koota se kasvari ja vähän fiksata ja viilata. Helppoa kuin heinänteko (joka muuten on oikeasti aika haastavaa, jos haluaa hyvää heinää).
Näin ensimmäisenä keväänä on ollut ilahduttavaa huomata, että talvituhot jäivät todella vähäisiksi. Tuoksuköynnöskuusama (joka oli huonossa paikassa) ja japaninruusukvitteni ovat mennyttä, jänikset söivät tietysti kaikki hedelmäpuun poikaset runkosuojien ylä- ja ulkopuolelta, mutta kokonaan ei tainnut kovin moni niistä kuolla.
Noin muuten voisi sanoa, että kaikki viime vuonna istutettu on hengissä, perennat nousevat kaikki. Ja niiden ostettujen lisäksi näyttää tulleen salamatkustajia, osa täytynee siirtää jonnekin muualle, koska vapaamatkustajista osalla ei taida olla kasvuoikeutta. Kaikkia en tosin edes tunnista, joten katsotaan, kunhan saadaan nimi.
Minulla ei valitettavasti taida olla yhtään ennen-kuvaa tuosta alueesta, mutta otan kuvia, kunhan sade hellittää. Kesken se on vieläkin 
Ja juolavehnä muuten tulee läpi kaksinkertaisesta suodatinkankaasta ja 30-50 senttisestä multakerroksesta. Vaan mikäpä tässä. Juolavehnän juuri on hyvä ja tehokas yrtti. Että onhan sillä oikeutensa. Silläkin. Ja ainakin se on rehevä ja talvehtii hyvin.
Tämän verran saatiin viime vuonna tehtyä, sitten putos hanskat kädestä. Ensin ajattelin siivoilla vähän, mutta toisaalta, kaikki tuossa liittyy projektiin. Tuo musta letkukela on vesijärjestelmää ja autonrenkaat koiran leluja. Leka pitää olla puutarhaa rakentaessa aina käsillä. Ja etikalla voi koittaa torjua rikkoja ja kyitä. Jotta eihän ne niin roinaa olekaan. P.S. Vaahtera ei ihan aikuisten oikeasti tahdo viihtyä savimaalla.
Tässä on toista reunaa. Nuo lavakaulukset ovat tämän vuoden projektin alkua, myös kivituhka on vasta levitettyä. Ihanan vihreä tuo tuoksumatara muuten, aivan upea väri.
Kiva kun aloitit oma kuvagallerian 
Mun mielestä olisi ainakin hyvin tylsää jos kaikki pihat olisi täsmälleen samalla kaavalla tehtyjä! Jään innolla odottamaan tulevaa
Samaa mieltä kärhöhullun kanssa
. Kuvat saisivat olla hieman isompia mielestäni
.
Ihan samat sanat kuin Kärhöhullulla: kaikki pihat ei voi eikä saa olla samanlaisia. Sitäpaitsi tuosta jo näkee, että siitä tulee kaunis. Jokainen on joskus aloittanut pihansa tekemisen jotakuinkin nollasta. Katso vaikka minun galleriaani, ihan tyhjästä sielläkin on lähdetty. Kun sitten seuraa pihansa edistymistä kuvienkin perusteella, näkee, miten paljon on saanut aikaan ja miten kaikki on rehevöitynyt ja runsastunut. Ja ihan samalla tavalla minä olen pihaani tehnyt, eli istutetaan siihen, mihin sattuu mahtumaan, ja sipulit ja perennat sopii aivan loistavasti keskenään.
Onnea pihan tekoon. Ja periaatteesi syötävistä tai lääkekasveista on aivan ihana
Muoks. Niitä isompia kuvia minäkin toivon.
Minusta vähän näyttää siltä, että Höyrähtänyt käyttää sanaa räpiköinti hiukan väärin Näyttää minusta varsin määrätietoiselta työmaalta.
Kyllä täältä löytyy jos jonkinlaista galleriaa, kun kerran minullakin on sellainen, vaikken ole mitään laittanut sinne pitkiin aikoihin. Sitä paitsi, juuri katselin omia pihakuviani, ja totesin, että niiden perusteella mulla on tosi hieno piha, verrattuna siihen todellisuuteen, jonka itse päivittäin näen.
Projektikuvat ja työn eteneminen ovat juuri niitä kuvia, joista minä olen kiinnostunut, eli lisää vain, kiitos!
Ihana teema! Laatikkopuutarha sopii teemaan loistavasti, etenkin nuo kolmionmalliset. Hieno projekti.
Kiitos kaikille rohkaisusta Nuo kuvat taisivat tosiaan tulla liian pieninä, koitan muistaa jatkossa.
Kunhan tuo keli selkenee, niin koitan saada koko alueesta kuvan. Ja lisäksi parista sellaisesta pikkujutusta, jotka ei menneet ihan niinku Strömsössä 
Mäntsälä mielessäin… hyvältä näyttää Höyrähtäneen piha. Paljon on hommia paiskittu ja tulostakin tullut. Mukava seurata, miten projekti etenee.
No niitä “pikkujuttuja” on kiva odotella. Meinaan minäkin opin kaiken kantapään kautta Ja oikeasti, ei tuo minustakaan mitään räpiköintiä ole, hyvä siitä tulee.
Lähinnä tämä oma puuha tuntuu räpiköinniltä noiden kasvien sijoittelun suhteen. Siellä ja täällä, mitään ei ole mietitty, ei estetiikkaa, viihtymistä tai käyttöä. Ensi vuoden tavoite on saada järjestys, perinteisen lääkepuutarhan mallilla eli anatomisesti/vaikutuksen mukaan. Tai jotain
Tässä kuitenkin lupaamiani hupsistuksia, aloitetaan käytävistä. Sovittiin silloin aikoinaan, että haravanlavan levyiset käytävät. Huomaa myös käytävän perspektiiviä luova kapeneminen. Köh. 
Taisin mainita, että meillä tehdään ensin ja suunnitellaan sitten jälkeenpäin jos tarvetta ilmenee. Katsokaas kun keltainen vadelma piti saada. Tai olen 99% varma siitä, että tämä on keltainen. En päässyt tuonne ryteikköön tsekkaamaan lajikkeen nimeä. No, sille ei ollut tietenkään paikkaa mietittynä vielä viime vuonna, joten tökkäsin sen tuohon. Tarkoitus oli siirtää se tänä vuonna. Tarttis vissiin tehrä jotain muutakin kuin leikata nuo vanhat oksat pois. Tarviiko joku muuten palasen, vaikuttaa elinvoimaiselta 
Ja sitten tulikukkiin. Ne ovat nimittäin ihania <3. Kylvin viime vuonna vähän tummatulikukan siemeniä suorakylvönä ja sitten tietysti ostin yhden komean, muistaakseni valkokukkaisen. Ja se kukkikin kauniisti, annoin toki sen siementää. Koska saahan tulikukkaa olla. Köh.
Tämä kaunokainen lienee jokin minitädyke, Annalasta sorakäytävältä nappasin alun. Oli mikä oli, se on suloinen, lehdet ovat noin puoli senttiä halkaisijaltaan ja kukat herkän kauniit.
Tuo äskeinen minitädyke tuli tuohon väliin osoittamaan, että kyllä minä iloakin saan puutarhastani. Mutta palataanpa takaisin oho-osastoon.
Taisin jo aiemmin iloita, että kaikki perennat näyttävät nousevan. Tämä kasvaa ison penkin keskellä ja aloin ihmetellä että mikähän hitto se tuokin on. Että en muista tuollaista kyllä ostaneeni eikä ole mitään käsitystä nimestä, sarjakukkaisia kun en juuri ole hankkinut väiskiä lukuunottamatta. Kävin katsomassa nimilapun, Phytolacca americana. On kuulkaa melkoinen mutantti tämä noin kermesmarjaksi Nyt vaan mietin, että annanko kasvaa vai nyhdänkö menemään. 
Itselle hyvinkin tuttuja juttuja nuo hups :P, oho =O ja tökkäänpäs ton tohon. Inhimillistä ja niin kovin normaalia touhua ;D
Taisin mainita kutsumattomista vieraista jotakin? Tässä kasvaa Filipendula vulgaris plena, kaunoangervoko hän lienee suomeksi.
Tai siis. Kurjenpolvihan tuossa on, mutta mikä tuo on, jolla on keihäsmäiset lehdet? Vuohenjuuri? Tämä täytyy äkkiä putsata ja pelastaa joka tapauksessa. Onneksi tuolla alla näkyy oikeankin näköisiä lehtiä, lienee vielä pelastettavissa. 
Sitten ihan toiseen aiheeseen. Tuossa reilu kuukausi sitten eräs tuttavani alkoi rakentaa. Hän ohimennen mainitsi, että tontti on ollut viereisen talon puutarhana ja että siellä kasvaa vaikka mitä. Hirveesti kaikkee. Otin siis lapioni ja lähdin pelastamaan. Pihaa oli alettu perustaa 50-luvun lopulla. Oli useita, huolellisesti ja selvästi rakkaudella tehtyjä pyöreitä penkkejä. Kovin paljoa ei vielä maasta kurkistanut, mutta koitin parhaani mukaan pelastaa jokaista sorttia. Vaikutti siltä, että penkkejä oli tehty lisää omista jakopaloista, tosin vain muutamista kohdista oli joku kurkkimassa pinnalla, oli niin varhaista vielä. Tunsin itseni rikolliseksi kun polkaisin lapioni kukkamaahan, mutta ainakin sieltä osa pelastui kaivinkoneelta. Koko puutarha siis kuorittiin pois.
Näitä jaan mielelläni, kunhan näen mitä ja minkäväristä olen pelastanut. Tuntuisi mukavalta ajatella, että nämä mahdollisesti vanhaa kantaa olevat kasvit jatkaisivat sukuaan kaivinkoneista huolimatta. Tässä on joku maksaruoho, mutta minä en tunne niitä lainkaan, joten tällä mennään. Tuo hapsuileva voisi olla punapietaryrtti, mutta siinä on jo nuppuja ja niistä pilkottaa valkoista. 
