Pihalta kerättyj punainen kimppu: purppurapunalatvaa, ruusuangervoa ja vuoritataria
Ompas upea kimppu! Piristää päivää takuuvarmasti, kun tuon nostaa keittiönpöydälle heti aamusta.
Koivuangervon syysväritystä
Kolme pensasta olen ostanut, muutamia kasvattanut siementaimista. Upean värisiä on vain kolme. Olen kuitenkin niitä siirrellyt, joten en muista varmasti mitkä ovat ne alkuperäiset. Lieneekö kuitenkin niin, että vain alkuperäisiin tulee kaunis syysväri. 
Mahtava värikirjo sinun angervoissasi!
Yhdeksän ruusuangervon siementaimesta kasvatettua pientä pensasta vietti purkeissa koko kesän. Niistä neljä on näin upean värisiä, muut tavallisen kulahtaneita. Olisi mukava tietää mikä näitä värityksiä säätelee.
Hanhikkiin meinaa aina keväällä hermostua, kun se on niin pitkään sellainen risukasa, mutta syksyllä saa sitten nauttia usein lumen tuloon asti kukista.
Tännekin voisi laittaa uusia kuvia. Hopeahärkki kukkii komeasti vaikkei paikka ole kovin aurinkoinen.
Rentoakankaali kukassa.
Tämän akileijan sain taimienvaihdossa joltakin Ihaalla. Viime kesänä kukka oli muistaakseni valkoinen, eikä juuri ihastuttanut, mutta nyt se on aivan ihana ja saa rauhassa siementää vaikka kuinka paljon.
iiris-kukalla on Aquilegia Nora Barlow…
Kiitos Liisukka. On kiva tietää kasviensa nimet.
No niin, saimpas edes yhden homman tehtyä, kun oli muutama sateeton päivä. Tästä alueesta aiemmin lähtötilanne kuva. Levitin alle kankaan, joka päästää veden läpi mutta estää rikkikset. 
Siihen päälle sitten kivet. Saumasin hiekalla. Pinta ei suinkaan ole tasainen, mutta kyllä siinä kävellä pystyy, kun pensasaitaa leikkaa.
Toisen sivun jouduin jättämään toistaiseksi kesken, kun siihen tulee puusta suoja roskikselle. Laitan sen sitten kuntoon, kun se suoja on valmis.
Pihlajan juurelle laitoin isot kivet, mutta siihen en laittanut hiekkaa. Elikkä en korottanut maata siitä juurelta. Eiköhän puu siitä nokkiinsa ota. Samanlailla tein toisen pihlajan juurelle pari vuotta sitten, eikä se ainakaan vielä osoita kärsimisen merkkejä. Nyt sitten vaan pitäisi päättää ne kasvit. Ensin ajattelin sellaista melko keltaista pyöreätä tuijaa toiseen reunaan ja matalia ja matalahkoja katajia loppuosalle. Paikka onkin aurinkoisempi, kun ensin luulin. Multa vaan pitäisi jollain kattaa ja sen puhdistus syksyllä pihlajan lehdistä olisi sitten vaikeata. Niin ja aattelin siirtää köynnöshortensian varaston seinustalta tuohon pihlajaa kiipeämään. Kun se ei kasva eikä kuki nykyisellä paikallaan, niin voisi olla kasvamatta ihan yhtä hyvin tässäkin.
Pensasaidan juurelle laitoin kevätkaihonkukkaa, kiitos kellokukan, Sitten erilaisia kuunliljoja. Välit ovat suuret, kun jätin niille tilaa kasvaa ja levitä rauhassa. Näyttää nyt kyllä pitkään hieman ankealta.
Seuraavaksi valkoista pikkusydäntä, taas kiitokset kellokukalle. Väliin istuttelin ahkeraliisaa, että näyttäisi edes joltakin. Kivet tuolla välissä on sitä varten, että saa jalansijan kun leikkaa aitaa. Alimpana näkyy kurjenpolvea. Kiitos paulastiinan. Tarleenan vaihtopäiviltä sain näköjään joltakin myös toisenlaisen kurjenpolven. Yhtään en muista keneltä, enkä myöskään sitä mikä kurjenpolvi on kyseessä. Kiitos kuitenkin hänellekin.
Tavallista kesäpikkusydäntä, keltapeippiä (kiitos satuessin) ja viimeiseksi pikkutalviota, jota sain myös vaihtopäiviltä. Kiitokset antajalle, olisikohan kellokukalta? Loppupää on vielä ilman kasveja, mutta ulkona sataa taas. Aattelin kokeilla ruusuangervoa, joita olen kasvatellut pienistä siementaimista.
Tässä vielä etupihan keltaheisiangervoja, jotka ovat kovasti kasvaneet. Niiden ei pitäisi tulla tämän isommiksi. Kukat ovat valkoiset, mutta tämä kuva sen verran vanha, ettei niitä vielä ole. Ainakin toistaiseksi olen valintaani tyytyväinen Tuiviot eivät vielä ole paljoa kasvaneet, mutta seppelvarvut kyllä.
Pienet pajutkin ovat tuuhistuneen. Nyt en saa päähäni niiden oikeata nimeä. Lamoherukalla on jo toosi pitkät lonkerot. Kallionauhukset ovat tuossa vaan väliaikaisesti kasvamassa. Voi kun olisi sen verran enemmän tonttia, että saisi vauvalan johonkin kulmaan.