Olkoon tämä nyt sitten vaikka mökits-garden tai jotain. Sekasotkuinen joka tapauksessa.
Ensiksi laitetaan kesäkuinen kuva yhdestä nurkasta.
Heinäkuun puolivälin paikkeilla näkymä tieltä katsottuna.
Töyhtöangervo täydessä kukassaan ennen...
Se sekäsotku on niinkuin missä?
Niin sotkuisen pihan huolisin kyllä itsellekin.
Odotahan nyt okapoka, kyllä se sieltä vielä ilmenee...
Töyhtöangervo nyt surullisena ja hakattuna.
Kaikki on tungettu sinne jonnekin, missä on vielä tilaa yhdelle.
Tämäkin kurjenmiekka, ilmeisesti se aito ja alkuperäinen maatiainen.
Tarhakurjenpolvi
Tässä näkyy jo kunnon sotkua. Kuvan laatukin on sitä.
Sotkut vaan lisääntyy.
Raparperiakin pitää joka torpassa olla.
Nam kaikki niin kaunista ja rehevää Illakon torpalla, tuohan on surullinen ilmiö töyhtöangervolla - salamako iski vai kaatosade kaatoi? Jos se vielä virkois
!
Kaikki raparperilehdet tosin taisi mennä valuhommiin.
Tässä suunnittelua laattojen paikoista. Jotta mitä tekisi, että mainittaisiin.
Neuvoksi, että raparpereistä pitää heti kukka katkaista, muuten raparperit kärsii (neuvoi edesmennyt mammani). Viisaammat täällä valaiskaa onko tämä totta vai tarua? Omista raparpereista otan heti kukan pois ja kasvavat kyllä hienosti.
Kiitos Kesäheinä. Angervoa piinaa sateet ja kosteus. Kyllä se siitä virkoaa, kun vähän kuivuu maat.
Tuo isolehtinen vasemmalla on isohirvenjuuri.
Minä en ole ikuna katkassut raparperin kukkavartta ja joka vuosi se kuitenkin on jättikokoa.
Päivänkakkaraa vähän tässä välissä rauhoittamaan näkymiä.
Ruusumalva on taas aloittanut kukintansa ja retkahtanut nokallensa. Meidän hieno antiikki-Hiace siellä taustalla luumuilee.
