Toinen lemmikki on pieni saarnivaahteramme, jolla oli tänään jo vähän tukka sekaisin. Sitä se kevät teettää:
Tämä on vielä pakko laittaa, kaikkien "ennen" -kuvien äiti! Toivottavasti te näette yhtä hyvin kuin minä sen, mikä tästä tulee 
! Sinistä, valkoista, violettia, limenvihreää.
Tuossa on jo sinistä ja purppuranpunaista siperiankurjenmiekkaa, sinistä saksankurjenmiekkaa, kuunliiljoja (Albomarginata?), jalopähkämöä, siirrosta täysin depiksessä makaavaa jättipoimulehteä sekä naapurilta saatua kylmänkukkaa, jotka olivat niin pienenpieniä, etteivät tässä kuvassa edes erotu.
Omissa kylvöksissä odottelee mm. sinisiä ja violetteja ritarinkannuksia, valkoista saksankurjenmiekkaa, sinisiä, valkoisia ja limenvihreitä akileijoja, vihreää tupakkaa, joista suurin osa on tullut pentin siemenketjuista. Hätäpäissäni lankesin myös nettikaupasta tilaamaan lilanieluisia valkoisia Triumphator -värililjoja, valkoliljoja sekä Gold Standard -kuunliljaa. Ja kun vielä ihanat penttiläiskaverit jakavat kanssani taimenvaihtotapahtumassa omista aarteistaan, saan kesäkuun puolivälin hallanvaaran jälkeen tämän penkin asukkaat kotiin.
Että hymyilyttää!
Ja Suomikin voitti USA:n ihan sikaottelussa 3-2. Ha!
Tuosta tulee hieno! Ja iso!
Joo, Poppius. Nyt kun sen joku muu sanoo, tajuan itsekin, että on tuolla kyllä kokoa…
En meinaa malttaa odottaa loppukesään, että voin laittaa tänne “jälkeen” -kuvan, vaikka muuten ajatus loppukesästä ei kiinnostakaan yhtään!
Kumpa miekin osaisin joskus noin järkevästi penkkiin istuttaa. Hieno siitä tulee!
Samaa ajattelin kuin kurpitsakin, olisipa itsekkin noin suunitelmallinen. Mutta penkistäsi tulee varmasti hieno, jälkeen- kuvaa odotellessa
Heh, Kurpitsa ja jalomi... tyhjälle paperille on vielä helppoa piirrellä! Kun tuossa ei ollut yhtään mitään aluksi, mukavaahan siihen on suunnitelman mukaan tökkiä. Eikä esim. kylmänkukat olleet ollenkaan mun listallani, mutta kun mukava naapuri niitä tarjosi, otin vastaan ja mietin, että ovat takuulla ensimmäisten kukkivien joukossa sitten myöhemmin. Vaikka TOTTA KAI tähän tulee myös sipulikukkia...
Tässä on se minun ensimmäinen äitienpäivälahjani, pikku rusokirsikkainen, tuulen tuiverrettavana.
Vanha japaninruusukvitteni kukkii sen, minkä huonolta paikaltaan pystyy.
Tätä en oikein meidän pihassa ymmärrä: miksi edelliset (tai sitä edelliset) omistajat ovat halunneet istuttaa jotakin näin kaunista roska- ja pyöräkatoksen taakse??? Ei olisi tarvinnut kuin kaivaa kuoppa puolitoista metriä irti seinästä, niin olisi ollut huomattavasti parempi paikka! Huomaa, ettei pensas itsekään tykkää paikastaan. Siirtolistalla on hän.
Tässä vielä muutama tämän päivän näpsäys.
Herukoissa on eroja, kuten viineissä. Ensin punaherukkapensaan kukintaa:
Ja tässä mustaherukan kukkaa... on sitä! Ehkä tykkäsi kyttyrää, kun siivosin vanhimpia oksia pois. Pukkaa onneksi uutta kasvustoa komeasti. Minusta tämä näyttää siltä kuin tällä olisi vihreät villahousut jalassa. Syystäkin: yöksi luvattiin pakkasta.
Lemmikkiin minulla on kummallinen suhtautuminen. En oikeastaan koskaan ole vimmatusti halunnut sitä pihalleni, mutta aina sitä minulla on ollut. Ja kun sitä oikein läheltä katsoo - kuten kuuluukin - onhan se huikean suloinen kasvi!
Pikkutalvio kukassa. Etualalla ei-niin-suosikkini vuorenkilpi. Ehkä sekin menettelisi muuten, mutta kun se on minusta (vai minulla?? 
) aina niin ränsistyneen ja epäsiistin näköinen.
Tässä pukkaa pihalla ilmeisen pitkään kasvaneen saksankurjenmiekan ensimmäistä työnäytettä tälle keväälle.
Tässä ovat muuten varsinaiset "ennen" -kuvien äiti ja isoäiti. Pienenpieni perhoangervo asettui pihallemme viikonloppuna.
Tässä hän on itse:
Oho, olikin epätarkka otos. Anteeksi!
Totta, lemmikki on todella kaunis! Ja pienuudessaan sellainen läheltä katsottava Kurjenmiekassa näkyy olevan kasvuvoimaa rutkasti 
Ja tässä siinä seurassa, johon perhoangervo asettui: koristekirsikan ja vasta istutetun idänvirpiangervonysän kanssa.
Perhonen on tuo millinkokoinen täplä vähän isomman ruskean läiskän keskellä etummaisena. Mutta varmasti osaatte kuvitella, miltä tässä näyttää sitten, kun a) sulokasvi on kasvanut täyteen 70 sentin mittaansa, sen lehdet punertavat hieman ja se heiluu vienosti tuulessa samansävyisen kirsikan kyljessä, b) kun tuo virpiangervokin kasvaa reyhähtää komeaksi, c) kun olen leikannut kirsikan siistiksi sen kukinnan jälkeen ja d), kun Lady of the House saa kantatuksi pensaiden alle siistin mullosalueen.
Tällä ryhmällä on muuten tulevaisuudessa tärkeä rooli meidän pihalla: se jakaa tontin länsilaidan kahtia niin, että kuvassa vasemmalle jäävä alue näkyy vielä tiellä kulkeville, mutta oikeanpuoleinen alue on jo enemmän suojassa katseilta. Huoneita, nääs.
...vaan miten koristekirsikkaa raaskii leikata? On se niin suloinen jo tässä vaiheessa.
Äitini (ei niin viherpeukalo) vinkki vuorenkilpien hoitoon on se, että revitään vanhoja lehtiä keväällä ja kunnon ottein. Näin uudet lehdet pääsevät nousemaan ja kasvusto näyttää hyvältä. Ja hänellä on oikeesti riuskat ja repivät otteet tähän hommaan.
Edelleen ihailen intopiin suunitelmallisuutta! Ja voih, lemmikit on aivan ihania (miksei minun pihassani ole ainuttakaan??) Välke, minä annoin lasten keväällä hoitaa tuon vuorenkilven “uudistamisen”. Tehokkaasti hoitivat homman hetkessä, ja uutta lehteä pukkasi iloisesti. Kesän kuluessa tuota harvennusta ei enää huomannut ja vuorenkilvet rehottivat!