Onpas komeat kuunliljat, ei minun kuunliljat vain noin ole röyhähtäneet, paremminkin ovat tasoa säälittävä. Vähän olen kade.
Harmaakäenkukan väriä ei kamera pysty toistamaan. Harmi, sillä se on upea!!
Laventeli kukkii. Pienin kukinnoin, mutta kukkii. Ja on hengissä!
Harmaamalvikki kukkii.
Tässä mukana oikealla rantakukan lehdistöä.
Eka Vekaran ristiäisorvokit ovat huomiotaherättävän isoja. Ja somanvärisiä.
Viimeisenä tältä päivältä itse siemenestä kasvatettu japaninruusukvittenin pensas. On jo hyvän kokoinen!
Huima muutos tuossa kuunlilja penkissä tapahtunut, verrattuna tuolla aikaisemmin olleeseen kuvaan. Tosi rehevän ja hyvinvoivan näköistä.
Mulla sama juttu, tykkään että tuollaiset heinämäiset varret on jotenkin epäsiistejä ja kaatuilevat sikin sokin, vaikka siirsikin sitä muutoksen alla olleeseen penkkiin tässä taannoin. Onko tuo takimmainen kurjenmiekkaa? Näyttää samalta kuin omani.
Maksaruoho: takimmainen on sinistä siperiankurjenmiekkaa, josta siitäkin tuli isompi kuin osasin siirretyn kasvin silloisen olomuodon perusteella arvata.
Pannaanpa yksi ennen-jälkeen -sarja. Tässä sanomalehtipenkin tekoa aidan viereen "kirjastovaiheessa" ja sitten, kun alenukkapähkämöt on istutettuina = orvon näköisinä nököttämässä syreenin ja suikerosorvarinpensaan välissä. Nyt pohdin, siirränkö huonossa paikassa olevan töyhtöangervon tuonne uuden penkin päähän vai olisiko siellä paikka toisaalla kituvalle vaaleanlilakukkaiselle syreenille (mikäseon se perinteinen, joka tekee kovasti juurivesoja?).
Tällä tavoin siis aiemmin näkynyt valko-hopeapenkki lähtee vähitellen kaappaamaan tuon tumman lilana kukkivan syreenin mukaansa ja muuttuu samalla violetinsävyiseksi. Aikanaan penkki jatkaa matkaa kohti rusokirsikkaa ja sen alle istutettua punavihmaa ja väri vaihtuu niillä seutuvin vaaleanpunaiseksi. Mutta sinne on vielä monta metriä!
Vahvistavatko kärhöihmiset sen, mitä vähän pelkään: Westerplattessani on nuppu(ja). Pelkään siksi, että lähdemme huomisaamuna reissuun ja olen kauhuissani ajatuksesta, että menettäisin lemmikkini ensimmäisen kukinnan.
Tein minä toisenkin sanomalehtisysteemin, kun halusin helpottaa Herra Miehen ruohonleikkuuta vastaistutetun (siirretyn) pihajasmikkeen ja saarnivaahteran välistä. Loppuivat vain lehdet kesken. Onneksi oli mansikkalaatikoita, joista sain naapurin puolelle vähän estettä sitä maahumalaa vastaan.
Vielä kuvat siitä rohtosuopayrtistä, jonka pelastin aidanvierestä talteen ovenpieleen.
Nurmikon leikkaamisen helpottaminen, mikä ihana syy hankkia uusia kasveja 
.
Mies varmaan antaisi istuttaa kaikki laidat täyteen kukkia, aidan alta nurmikon saksiminen (nopeampaa ja helpompaa kuin trimmerillä ajaminen) ei kuulu miehen suosikkihommiin. Se sentään on puutarhatyö, jota teen enemmän kuin mies 
.
Joo, kyllä tuohon joskus vielä jotakin tulee, kunhan näen, minkä kokoiseksi jasmike lähtee kasvamaan. 
Ei, vaan siihen pitää hankkia kasveja. Niille sitten voi tehdä uusia penkkejä, kun eivät enää mahdu .
Arvoisa ylläpito, saataisiinko tänne hymiö, joka läimäyttää otsaansa? Jadea: justniin!! Sinä sen sanoit. Vähäkö oon tyhymä.
Kuunliljat kukkivat. En vieläkään ole osannut päättää, ovatko kukinnot minusta viehättäviä vai eivät. Pelkään pahoin, että olen kallistumassa "eivät" -osastolle.
Kukkiminenko se muuten ränsistää hostan lehtiä, vai ovatko nuo edelleen liian aurinkoisella paikalla (paistaa 13-14:sta eteenpäin), kun lehdet näyttävät läiskikkäiltä ja haalistuneilta?
"Pentti-Alan" heiluu tuulessa kohtuullisen hyvinvoivan näköisenä.
Olen vain valitettavasti yhä vakuuttuneempi siitä, että tämä ei sittenkään ole Pennisetum alopecuroides vaan arabiansulkahirssi. Olkoon kuitenkin ristimänimellään jatkossakin.
Edessä olikohan Eltsulta Papulan taimivaihdossa saatu kuunlilja, oikealla vanha hosta (kuvia yllä) ja vasemmalla Hosta 'Gold Standard'.
Taustalla siperiankurjenmiekkojen tuuheaa lehdistöä.
Tässä se on, alkuun päässyt draamapenkki. Keskellä olevan mustaseljan kavereiksi hankin Horsman vinkkaaman purppuranvärisen kimikin ''Brunette'', ja toiselle puolelle maksaruohon, olikohan ''Herbstfreude''. Purppuranväriset ovat nyt tuossa. Penkkiin tulee aikanaan sitä hopeanväristä jotakin, ja sitten vielä muuta sopivaa.
Olen hiiiirveän huolissani siitä, miten nuo pärjäävät talven yli meidän tönkkösavimaassa. Tein muka vähän koholleen tuota penkkiä (mullan alla on, arvannette sen, hyvä massa sanomalehtiä) ja kaivoin pienen ojantapaisen aidan alle (sieltä ne lehdet vielä näkyvätkin). "Ojaan" saan naapurilta soraa, jolla toivon voivani pitää ojan vesikelpoisena ja puhtaana naapurin maahumalasta ym. hötöstä. Toivottavasti eivät ensi keväänä ui sulamisvesissä.
Tässä vielä toinen kuva samasta penkistä. Vasemmalla saarnivaahtera ja vasta paikalleen siirretty jasmike. Kuten näette, paljon on uutta istutustilaa Ai sitä autuutta, kun pääsen hankkimaan tuohon kasveja...
