Olivat pupulle maistuneet hyvin esikot, idänunikko ja paljon muuta hyvää:)
Rusakolle maistuu kauranjyvät. Josko puolen tunnin ruokailun jälkeen jättäisi rauuhaan istutetut kasvit.
Reino The Rusakko, saanen esitellä pihamaitten kauhun.
Terve Reino, täällä Ruusa...
(talven mittaan mennyt pari säkkiä kauranjyviä, rusakoiden aiheuttamina tilastotappioina tänä talvena ainoastaan kymmenen sentin pätkä poistettavaa omenapuun oksaa)
Täällä kaupungissa ei viitsi rusakoita kauranjyvillä ruokkimaan ruveta. Niinpä ne ruokkivat itsensä krookuksillamme. Naapurin krookukset oli isoissa ryhmissä, ne meni viime yönä kaikki. Omani ovat vähän pienemmissä ryhmissä, niistä katosivat vain kolme isointa ryhmää. Mm. ne violetit, joista laitoin aiemmin kuvan krookuspalstalle, on syöty melkein kaikki. Ja onnistuipa se tunkemaan turpansa omenapuuta ympäröivän verkkoaidan allekin, ei yltänyt omenapuuhun, mutta söi krookuksia aidan sisäpuoleltakin. Kevätiirikset se näyttää jättävän rauhaan, taidan laittaa ensi syksynä niitä enemmän ja jättää krookukset suosiolla väliin, tai laittaa krookuksia vain ihan omenapuun tyvelle, ja verkkoaita tiukasti maahan kiinni.
Lieneekö rusakoiden ruokkiminen kovin viisastakaan? Se talvinen ruuan niukkuushan on luonnollinen kannan rajoitin. Ruokkimalla voi saada monta pupua lisää.
Appiukkopuolen vakaa mielipide on, että heillä on pihassa kaikki kasvit säilyneet kun ruokkivat koko talven kauralla ja porkkanoilla rusakoita. (Osalla on jopa nimet ;-)… Tiedä häntä sitten?
City ilves pisteli poskiinsa liiat rusakot! Nälkäänsä se krookuksia söisi, kelvatkoon jyvät!
Meidän Roope Rusakko ja, kenties sukulaiset ovat tänä talvena ja kevänä tyytyneet kauralyhteiden alle karisseisiin jyviin ja nyt vileä lintulaudan alla oleviin aterioihin. Toivotaan, että pysyvät sillä linjalla, mun krookukset on mun, ei Roopen ja sukunsa. 
Asiaa voi ajatella myös niin että jänisten ja rusakoiden talvinen ruuan niukkuus käy kukkaron päälle kun joka vuosi uusit kaikki hedelmäpuusi, ruusut ja osan marjapensaista. Toisekseen kun kanta paisuu liian suureksi niin yleensä luonto rajoittaa sitä muilla keinoin -kuten jänisrutolla. Naapuritalon pihassa on tepastellut vastikään susi joten eiköhän sekin osansa ota. Katsotaan nyt kuinka käy -meillä sekä aikuiset että varsinkin lapset ovat kyllä ilahtuneet kun on keittiön ikkunasta päästy katselemaan rusakoiden ruokailua.
Joo, ei suju yhteiselo Roope Rusakon kanssa ei, . Oli hiisi vie syönyt mun oikein nätisiti kukkivan ja levinneen valkoisen krookusryppääni, voi että. Minkähän se kelvoton syö seuraavana yönä. Vai oliko se jäniksen syömistä, kaikki oli syöty,niin lehdet kuin kukatkin. Ja muun väriset oli jätetty, toistaiseksi. 
Taidan maustaa tulppaanit pippurilla.
Josko kuitenkin kokeilisitte laittaa narun tai muovinauhan kukkien ympärille 35 cm korkeudelle. Jänishousupelkuri ei uskalla mennä siitä kohti syömään kukkianne.
Valtsu, krookusten ympärillä oli kaarevat köynnöstuet, ne matalammat eikä mitään estänyt. Viime yönä oli jatkettu keltaisilla. Hyi olkoot. .
Pelkurijänishousu siis ollut. Rusakot rokkaa!
Krookuksien turvapaikka verkkoaidan takana. Muut onkin sitten suurinpiirtein syöty.
Katselin puutarhamyymälässä jäniksen karkottamiseen olevaa ainetta, purkillinen jotain rouhetta, jota sirotellaan maahan kasvien ympärille, haju karkottaa ja karkottava aine on pelargonihappo. Onko kenellekään tuttua? Tuota ryökäleen kallista ainetta en sitten ostanut. Nyt ovat krookukset saaneet olla taas rauhassa. Yksittäistä kukkaa ei jänis vissiin viitsi syödä ja väreistä valkoinen ja lila on ne halutuimmat.
Mikä neuvoksi? Rusakko söi hangen päältä miltei kaiken kasvavan jota ei ollut suojattu.
Eilen havaitsin, että merikaalit ja persiljat olivat menneet parempiin suihin. Kevätkukat vasta aloittelevat jne.
Asumme tässä vasta ensimmäistä kevättä enkä ole oikein ymmärtänyt tilanteen vakavuutta. Mitä ihmettä pitäis tehdä??
Niin söi meilläkin :(. Ei kai siihen jatkossa auta kuin kaksi asiaa, joko suojata kaikki verkoilla, tai hoidella puput päiviltä…
Kuinkahan suuri rikollinen olen?
Koko talven ja kevään on rusakot popsineet kaiken mahdollisen pihapiiristä ja pari päivää sitten homma yltyi suoranaiseksi sodaksi. Kun olin edellisen juoksukierroksen tehnyt ja saanut mitään pelkäämättömän ison paksun rusakon pois tontilta, niin en muuta kuin ehtinyt kavuta yläkerran työhuoneesen ja taas se istua jökötti kukkapenkissä, joka näkyy ikkunasta. Tilkitsin mukamas pienimmätkin aidan aukot, mutta aina se ilmestyi takaisin.
Niin, pitkin kevättä on laitettu chiliä sukkahousupusseissa, leikelty hiuksia pitkin pihoja ja ties mitä kikkakolmosia - tiedoksi vaan, että aivan turhanpäiväisiä! Itsellä ei nyt ole koiraa, mutta niitäkin on "leasattu" naapureilta ja tutuilta: kunhan ajavat rusakon hetkeksi läheiseen metsään (valitettavasti Suomen ajokoiraa ei ole kellään tutulla). Eikä isolla pihalla joka kasvia voi panssaroidakaan.- Ja kahtena edellisenä vuonna, jotka tässä on asuttu, en ole nähnyt jäniksiä kuin pari vilaukselta eikä mitään oltu nakerrettu.
Sodanjulistuksen jouduin siis tekemään eilen, kun yksi perin sitkeästi palasi koko ajan samalle kukkamaalle. Aamusta muutaman juoksulenkin tehtyäni ja tilkittyäni taas lisää aidanrakoja pyysin naapurin koiraa lainaksi, joka ajoi rusakon metsään. Koira palasi saman kukkapenkin luo ihan täpinöissään ja eikös läheisen pikkukuusen alta löytynyt 3 poikasta! Ilmankos emo ei pelännyt mitään, vaan juoksutti minua ympäri pihaa 10 metrin pyräyksin harhautustarkoituksessa.
Poikaset joutuivat koriin ja kiikutin ne metsään, jonne rusakko aina paineli karkuun. Kuusen alusen vuorasin hiustupuilla. Puolen tunnin kuluttua rusakko tuli takaisin ja annoin sen rauhassa tutkia tilanteen. Ehkä se tajusi, ettei poikasia enää pesässä ollut, mutta päätti silti istua rauhassa vakipaikalleen järsimään loppuja tulppaanin tynkiä ja orvokkeja. Silloin ryntäsin taas jänisjahtiin ja kumma kyllä paineli saman tein pois pihalta. Nyt ei yli tuntiin ole tullut takaisin.
Tuomio?
Minä olen niin korviani myöten täynnä rusakoita ja niiden syömiä pihakasveja, että ggrrr. En anna tuomiota, toivottavasti löytää penikkansa. Taidat kyllä nyt saada rumiakin sanoja joltain…muttet minulta.