Minä jätin teen vallan pois puolisen vuotta sitten, kahvia en ole juonutkaan. Nykyään juon yrttiteetä, mielellään rooibosta. Suosikkini on sitruunaruoho-rooibos, ja nyt mulla onkin kasvamassa ihan omaa sitruunaruohoa. Ehkä ensi kesänä maistelen omaa tuotantoa. Pitäisi kokeilla myös muita kasveja.
Piti käydä minttua keräämässä, jos sitä vaikka kuivattelisi mustaherukanlehtien kanssa teeksi.
Minulla on tuossa kuivumassa minttua, siankärsämöä ja mäkimeiramia. Ajattelin siankärsämöä ja minttua juoda teenä. Vielä menen keräämään vadelman, mustaherukan ja mansikanlehtiä ja ainakin maitohorsman kukintoja joita sitten sekoittelen keskenään ja maistelen ja makustelen.
Oman pihan yrteistä haudutettua juomaa juon jatkuvasti, kasvukauden aikana tuoreista yrteistä ja talvella sitten kuivatuista. Maun mukaan ovat valikoituneet: erilaisia minttuja, kamomillaa, salviaa, sitruunamelissaa, mustaherukanlehtiä, saksankirvelin lehtiä / siemenkotia, mäkimeiramin kukkia, ajuruohonkukkia, joskus pikkasen iisoppia, joskus pikkasen ranskalaista rakuunaa. Vuosien mittaan luonnonkasvit ovat jääneet pois listalta, kun maku on ratkaissut. Toisaalta tietysti myös nopea kerätä pihalta.
Itse tein tänään aamulla maksaa ja vatsaa tukevaa teetä. Hain siihen siankärsämöä, voikukan juuria ja nukulan lehtiä. Ei mitenkään hyvää maultaan, mutta tekee hyvää =)
Mitä kokemuksia teillä on tyrninlehti teestä? Kuivataanko lehdet vai pakastetaanko, kuinka kauan haudutatte lehtiä? Tuntuvat aika kovilta. Onkohan nyt sopiva aika niitä edes koota, vai olisiko kevät parempi aika.
Ei ole ennen edes tullut mieleeni kokeilla, mutta nyt kun sain ensimmäisen kunnon sadon marjoista innostuin lehtiinkin kun luin niiden vitamiini pitoisuudesta.
Alkoi tehdä mieli jotain muuta kuin vettä janojuomaksi ja vihdoin sain aikaiseksi hauduttaa yrttiteetä. Keitin vettä ja laitoin siihen hautumaan kuivattuja koivunlehtiä, tuoretta minttua ja tuoretta sitruunamelissaa. Tavoitteena oli saada hyvänmakuinen kylmä juoma joka toimisi myös nesteenpoistotarkoituksessa.
Vaikka koivua oli suhteessa enemmän kuin muita aineksia kun se oli kuivattua, sen makua ei erottanut juomasta. Samoin sitruunamelissan makua en tunnistanut sieltä. Minttu maistui miedosti. Kaipa ne kaikki kuitenkin oman lisänsä juoman lopulliseen makuun antoivat. Juoma oli hyvän makuista, tein siitä reilusti vedellä lantratun version kannuun jääkaappiin.
Täytyykin seuraavaksi kokeilla vaikka koivua ja mustaherukanlehtiä, voisi olla hyvä makuyhdistelmä. Sitruunamelissaa on kyllä niin paljon penkissä että sitä tulee ehkä myös laitettua mukaan eri sekoituksiin. Ja onhan se sydäntä vahvistavan yrtin maineessa, ei paha sekään.
Säilyykö mintussa aromit paremmin pakkasessa vai kuivattuna?
Jos tykkäätte tuoreen puolukan mausta on tässä konsti se säilyttää talven yli:
Vaasan Jaakkoon puolukkajuoma
12 l puolukoita
2-3 l vettä
2-3 kg sokeria
60 g viinihappoa apteekista
Ja sitte: marjat puserretahan, vesi ja viinihappo lisätähän (siihen
marjapuurohon) ja niin saa seisoa 2-3 vrk. Sitte se siivilöirähän ja liemeen
lisätähän sokeri, jolloin lientä on hämmennettävä noin ½-1 tiiman ajan. Sitte
kuoritahan vahtu pois ja mehu on valmista pulloihin pantavaksi. Sillälailla ja
sellaasis mittasuhtehis sitä maailman parasta virkistysjuomaa teherähän. Ja
kun sitä tarjotahan, kaaretahan vain noin kynnen verran klasin pohojalle ja
raikasta vettä päälle.
Huomioota:
Siivilöönti onnistuu parahiten, ku laittaa harson mehumaijan reikäkattilahan ja marjapuuro
sinne. Saa painella sitä puurua kunnolla, ja mehu valuu maijan alempahan kattilahan.
Tuo mehu on kyllä tosi hyvää oon itsekkin tehnyt, mutta käytin viinihapon sijjasta sitruunahappoa.
Äitini tekee tuota mehua joka vuosi ja se on tosi hyvää. Vodkan kanssakin voisi maistua, vaan ei ole vodkaa... :(
Heh, muutama vuosi takaperin olin olevinani erityisen neuvokas, kun puolukoiden survomisen sijaan päräyttelin niitä sauvasekoittimella mujuksi. Ajatus oli tietysti saada aikaan enemmän Jaakkoon mehua.
Määrästä en tiedä, mutta mehu ei seljennyt koskaan sellaiseksi läpikuultavan punaiseksi, kun sen kuuluu olla. En suosittele muuttaa ohjetta niiltä osin...
Voi, kun plohtevaa kuulla, jotta muukki teköö Vaasan Jaakoon mehua. Se resepti mullaki on talles oikeen oikialla kielellä kiriootettuna Vaasan leherestä napattuna. Son maailman paras mehuohoje.
Kaarnikka - teetkö nimikkomehuasi? Se vasta hyvää on 
Onnistuukos tuo puolukkatuoremehu vähemmällä tai jopa ilman sokeria tehtynä?? Kaarnikoita eli variksenmarjoja on tänä vuonna hurjasti, kerään niitä mehumailalla mehustettavaksi ja lisään puolukoita tai jotain muuta marjaa antamaan ytyä.
Aika paljonhan lasipulloon saa kertyä painetta ennen kuin se räjähtää. Mulla on kummiskin räjähtänyt kellarissa kolmen litran paksulasinen apteekkipullo, jonka kierrekorkki oli liian tiukkaan kierretty. Siivo oli melkoinen, koko kellari täynnä lasisilppua.
Eli, jos käytät kierrekorkkeja, kierrä ne sen verran löyhästi kiinni, että pullon henki pääsee karkuun. Linkkukorkkia en simapulloon laittaisi, kun se on kiinni, se pysyy kiinni. Muut, kuten kumitulpat ja korkkikorkit yleensä lentävät pois ennen kuin pullo levähtää.
Sitä varten se patenttikorkki onkin hyvä - jousi antaa myöden, kaasu poistuu mutta pullo ei hajoa.
Simaa vietiin kerran kesällä pulloissa saareen, llaiturilla ilmettelin kevyttä koria. No, olipa simat lentäneet aallokossa järveen, eikä kukaan kastunut tai huomannut mitään. Senjälkeen olen tehnyt lomalla raparperisimaa mökillä ja säilyttänyt kellarissa.
Ensimmäinen satsi simaa pullotettuna. Yhden sangollisen tein alkuun. Ehtii mennä kyllä ennen vappua aika tavalla tuota juomaa, niin hyvää se on.
Tänään laitoin meille siman käymään. Muistakaa nyt jotka simasta pidätte tai lapsille ainakin laittaa jo sima tulemaan!