Tässä meidän ihka oikeat pääsiäistipuset. Japanilaiset silkkikanat ovat oikein hyviä mammoja. Tosi sosiaalisia tyyppejä, yhdessä haudotaan (ennätys on 7 kanaa yhdessä boxissa) ja yhdessä hoivataan.
Alkuperäinen kirjoittaja: Peukku
Minulla olis 10 alholaista kiikarissa, mutta niiden nykyisen varaajan pitäisi ymmärtää perua kanakauppansa.... niin avautuisi tilaisuus saada yksi kunnon kukko ja 10 pätevää kanaa - viimeinkin. Kanoista olen haaveillut viimeiset viisi vuotta.
Vielä joskus tällä tiluksella ruopii aidot maatiaiset kotitarvekanat. Maatiaisten saatavuus on vain heikohko ja tarjonta suuntautuu etelään. Täällä pohjoisessa on vähemmän lisääjiä.
Titamiinille varsinkin löysin mielenkiintoisen linkin.
Kiitos, kiitos linkistä Temskukka. Tuo ei yhtään vähennä kuumetta 
Kävin minäkin tuon linkin takana lueskelemassa. Mukavaa, kun kanoille vaaditaan tuota vapautta ja liikkumistilaa, täytyisi vain saada se nopeasti pakolliseksi kaikille kanoille, ilman näitä pitkiä siirtymäkausia. Kaipaan jotenkin tuota meidän maatiaiskana-aikaa. Siitä taitaa olla pian 20 vuotta, mutta lapsillakin oli kanojen kanssa mukavaa touhuilua. Ensimmäisenä aamulla lähtivät kanoja ruokkimaan, keräämään niille ruohoa, ja veivät ruoantähteitä, siis koko tämä meidän "Melukylän" lapsiporukka kaikilla kanoilla oli oma nimi. Jotkut olivat kovin seurallisia, kulkivat koko ajan perässä ja olivat lasten leikeissä mukana. Kun porukka tuli sisälle, niin kanat olivat tulossa kanssa
Minä eksyin tuolta toisaalta raakin maatiaislinkistä vuohifoorumille! 
Meillä ilmeni tänä aamuna iloinen perhetapahtuma! Tummakana on hautonut huolella munia ja eilen huomasimme että pian tapahtuu. Ensin näkyviin hiippaili tälläinen
Sen jälkeen vielä muutama lisää
Voi miten suloisia!
Vasta neljä saimme nähdä tällä kertaa. Kunhan kana tuo lapsukaiset ensimmäiselle ruuanhakukeikalle niin koitan kuvata koko pesueen 
Todella hellyttäviä Temskukan tipuset! Voi että. Onneksi meillä on todella pieni piha, sinne saattaisi muuten ilmaantua myös tollasia ihania höytyväisiä. Ukko saisi slaagin..
Onkos teillä kukkokin omasta takaa?
Eihän sitä tipuja tulisi ilman kukkoa...
Herra kukko on tämän näköinen
Ja kissatko jättävät rauhaan nuo pikkuiset?
Meillä on ollut kymmeniä vuosia pihassa valtoimenaan kanat, kukot, kissat ja koirat - yhtenä vuonna jopa kesy minkki.
Maatiaiskanat, tai sielultaan maatiaiset, puollustavat tipujaan kuin leijonaemot. Shelby sai ensimmäisenä kesänään sellaisen selkäsaunan kanaemolta että vapisee vieläkin tipuja nähdessään. Ja Shelby on kohta neljävuotias.
Noppaavat jopa minua ja isäntääkin jos menemme kanan mahan alle kaivelemaan, ei raivona vaan varoittaen. Ei siis veri lennä mutta viesti annetaan.
Komia on kukkokin!
Sitä vaan tuolla omasta takaa -kysymyksellä ajoin takaa, että onko teillä oma kukko vai käykö lainakukko aika ajoin kyläilemässä. Olen jostain jäänyt sellaiseen käsitykseen, että kaikki eivät halua pitää omaa kukkoa vaan käyttävät maksettua rakastajaa.
Joskus yövieraat kompuroivat aamiaiselle melkoisen turvonnein silmin kun kukko on "herättänyt" heitä aamuyöltä saakka 
Oma väki ei häiriinny moisesta pikku kiekumisesta laisinkaan. Kukko on myös tarpeellinen siksi, että se on kanojen ritari puollustaja ja huoltaja. Johtaja se ei ole, sanoisin mieluummin turvamieheksi.
Kerran juttelin kännykässä jonkun Soneralaisen nuorenmiehen kanssa puhelinjuttuja ja kävelin samalla pihalla. Yhtäkkiä nuorimies keskeytti ja kysyi ihmeissään "Sieltä takaa kuuluu tosi makee soittoääni. Mistä saa tuommoisen joka matkii kukkoa?" Kelasin hetken ennenkun älysin vastata että kyseessä ei ole synteettinen soittoääni vaan ihan ehta, kiekuva originaali.
Jotenkin osaan samaistua teidän yövieraisiin.
Minäkin heräilin jokunen vuosi sitten joka aamu kukon kiekumiseen. Ihmeellistä asiassa oli se, että asuimme silloin kerrostalolähiössä! En vielä tänä päivänäkään tiedä mistä ääni tuli. Mikään soittoääni se ei missään tapauksessa ollut, ja kuulosti ihan autenttiselta kukolta.
Minulla oli kauan seinällä pilapiirros jossa luki "Ei työ tekevältä lopu sanoi entinen isäntä kun kanoja paimensi." Viime yönä on sitten isännän kanssa paimennettu kanoja niin että yöunet jäi vähiin. Ensinnäkin menimme nukkumaan kahden maissa, ja herättiin 2:46 kun kana piti hätä-ääntä. Isäntä juoksi siitä paikasta taskulampun kanssa ulos, ja minä perässä saunatakki päällä ja toinen käsivarrella isäntää varten. Kuukimme ulkona Shelbykoiran kanssa (joka oli vähänkö asialla) mutta emme löytäneet mitään. Kana oli kadonnut tavallisesta paikastaan tipujen kera. Sydän kylmeni.
Yritimme nukkua, mutta suretti ja murehdutti pahasti. Havahduin horteesta 3:46 (huomaatteko, tunnin välein) kun taas kuulin kanan hätä-ääntä, ja eikun uudelleen puutarhaan kuukkimaan. Yö oli tyyni, painostava, kuuma sekä erittäin pimeä. Emme löytäneet taaskaan mitään. Tätä jatkui aamukuuteen jonka jälkeen kukko aloitti kiekumisen. Se saatarin mamis istui koko yön siperianpihdassa kuin mykkä p:lla.
Silmät tihrussa aamulla näimme, että kana oli syömässä jyviä kukon kanssa, ja ainakin yksi tipu näkyi kurkkivan äitinsa mahan alta.
Onko niitä jäljellä enää yksi, sitä en tiedä kun piti lähteä töihin. Ja oliko asialla kettu kuten isäntä epäili....luulisin että kettu olisi vienyt kanan sen kummempia kärinöimättä.
Voi hurjimus, mikä yö teillä oli! En olisi itsekään osannut nukkua, jos tietäisin, että eläimellä olisi hätä. Noinhan minäkin olisin mennä viipeltänyt pitkin pihaa. (uskallanko tässä myöntää, että näin tapahtuman ihan sieluni silmin, ja hymyssä suin tarinaasi luin.)
Surullista on se, että tipuja on enää yksi...
Olisin aikoinani ottanut itsekin kanoja pihaani, sillä tykkään niistä yli kaiken. Mutta minut on aina laskettu maan tasalle kysymällä, mihin aiot ne talvella laittaa....Niin on kanat jäänyt hankkimatta, mutta kyllä minä vielä joskus.
Toivotaan parasta Temskukan tipusille. Josko oisivat vaan säikähtäneet ja tulisivat vielä esille jostain pensaan alta?
Kaikesta huolimatta huvitti tuo mielikuva yöllisestä tapahtumasta ja mitäs sitä aamutakeilla tai vaatteilla tekee, kun on kiirus lähtö ja teilläkin taitaa olla naapureihin matkaa?
Meille tuli aikoinaan kesäankkoja vahingossa kun isäni palautti lainassa ollutta hevoskuljetuskoppia ja kopin omistaja lykkäsi kaksi untuvikkoa maksua vastaan. Halusi siis niistä eroon. Olivat muistaakseni aikomus laittaa teuraaksi syksyllä? No ankat olivat ja nauttivat, mikäs siinä kun käytössä oli oma uima-allas (se ihmisten, ei käytössä oleva allas jonka hävityksestä kyselin vanhalla puolella), oma koppi missä oli mukava nukkua yö ja iso piha maa. Olivat muuten hyviä talon vahteja, jopa vanha labbis koiramme sai maistaa välillä takalistossaan ankan nokkaisun.
Syksyn tullen ei kenelläkään ollut tietenkään sisua eikä taitoa laittaa ankan päätä pölkylle, joten vanhempani vaihtoivat läheisen maatalon kanssa ankat perunasäkkiin. Hyvään kotiin pääsivat, lampikin oli, ja navetta, mutta sitten tuli ketturepolainen...Meillä surtiin kovasti näitä kaakattajia, vaikka osasivat olla välillä todella ärhäköitä.