Voi Temskukan tiput minkälainen yö teillä oli, meillä lähti eilen myöhään illalla ekan ja toivotaan, että viimeisen kerran Awa kissa omin päin metsään, tuli meillekkin aikamoinen ilta.... no päästin tapani mukaan Awan kissa-aitauksesta vähän nurmikolle juoksemaan korvat luimussa ja minä aina tikkana perässä. Awa on tähän asti aina uskonut, kun sanon jämäkän: "Ei mennä kauemmas, se on jo Tompan aluetta, sinne Ei Awa", silloin Awa heittäytyy tapansa mukaan kyljelleen ja sitten saan ottaa syliin. Tiedä häntä mikä Awan pään sekoitti tosiaan eilen, mutta kielloista ei ollut moksiskaan, ensin peräkärryn alle mäellä, sitten toiseen suuntaan ja riihen alle (no siinä karjusin kurkku suorana Awaa...aaa!!!) ja ajattelin jo sen 7 sutta jos se lähtee riihen alta metsän suuntaan, niin enhän pysty näkemään talon läpi, no sieltä Awa vihdoin tuli näkyviin ja ei kun juoksemaan tuhatta ja sataa metsään, josta mies sitten sen toi tovin kuluttua (risulla leikkien sai kuulemma harhautettua). Nyt sitten tein päätöksen, että kissa-aitauksesta kotiin suoraan - ei pääse Awa nurmikkojuoksulle, vaikka nyt sitten haluaisikin, kakkosovi on aitauksessa saranoita vaille valmis. Meillä on täällä ollut silloin kun olin pieni: kanoja myös, ne kuuluivat tänne maalle (sekä on tuoreessa muistissa vielä lehmät, siat, työhevonen, lampaat, koira ja kissa vaikka pieni napero olinkin ne olivat suuri osa perhettä).
Toivotaan, että kanat ja tiput on nyt Temskukalla oikeissa luvuissa, siinä tulee kyllä kaamea kiire, kun eläin huutaa hätä huutoja. Voi Toivotaan parempaa ensi yötä, että saatte nukuttua niin kanat kuin ihmisetkin.
Tipuja on enää neljä 
Mutta niitä sitten puollustetaankin tästä lähtien kuin kansallisaarretta.
Voi surullista tämä on sekä ainokaisille tipuille, että teille!
Temskukka kirjotti: "Kerran juttelin kännykässä jonkun
Soneralaisen nuorenmiehen kanssa puhelinjuttuja ja kävelin samalla
pihalla. Yhtäkkiä nuorimies keskeytti ja kysyi ihmeissään "Sieltä takaa
kuuluu tosi makee soittoääni. Mistä saa tuommoisen joka matkii kukkoa?"
Kelasin hetken ennenkun älysin vastata että kyseessä ei ole
synteettinen soittoääni vaan ihan ehta, kiekuva originaali." 
VOi elämän kevät ! Temskukan kukkoko se meidän työpaikan päivystyspuhelimessa kiekuu! Operaattori on Sonera ja äänet Soneran ihka uudet äänet!
</p>
Huu, mikä jännityskertomus!
Montakohan tipua oli rosvo vienyt, et sitten koskaan saanut tietää niiden lukumäärää ennen onnettomuutta?
Ensin Maaonnelle: Mistä sitä tosiaan tietää mistä ne ideat näihin soittoääniin tosiaankin otetaan ?!
Luin juttusi isännälle ja muistimme miten viime kesänäkin lomalaiset nauhoittivat kännyköihin kukkokiekuuta oma-aloitteisesti ja käyttivät ääntä soittoäänenä.
Ja Klematis, niitä tipuja oli kuusi, joten kaksi on lähtenyt. Mutta jos yrittää jotain lohtua etsiä niin se musta tipu, joka on noissa kuvissakin, ei syönyt itse lainkaan niin että olisimme nähneet. Eikä ole ensimmäinen musta tipu joka näin on. Joskus ne syövät ja kasvavat isoiksi mutta juuri sitä mustaa seurasimme huolestuneena.
Niin, on merkillistä, miten jokin väri on aiheuttamassa eläinmaailmassa heikkoutta.
Aikoinaan Hietaniemen hautausmaalla oli sorsa, joka oli kermanvärinen ja sille annettiin nimi Toffee ja jotkut kutsuivat nimellä Blondi.
Se teki munia innolla ja hautoi hetken, mutta sitten lähti painelemaan jonnekin. Kun palasi, niin aina oli munat rikottu ja syöty, sillä alueellahan on lumikkoja, näätiä, variksia ja muita munarosvoja.
Sillä ei siis koskaan ollut poikasia, huolehtiva sulho kyllä, joka pysähtyi aina tien reunaan ennen ylitystä ja vaakkui Blondille huolestuneena, ennen kuin tietä näyttäen lähti ensimmäisenä yli.
Mies kertoi, että lehdessä oli juuri ollut kirjoitus albinosorsista, jotka menehtyvät helpommin eri syistä, kuin normaaliväriset.
Meillä on oman tien varteen pesiytynyt sorsajoukkio, jossa on neljä kermanväristä ja kaksi normaalia. Kermanväriset ovat paljon pöllömpiä (= selvästi tyhmänrohkeita). Kun auto tulee, niin makaavat vain paikallaan vihellellen.
Tiedoksi kaikille että muutkin saa nukuttua:
Vaikka kana oli piiloutunut sandinruusupuskaan löysin sen ja isoa kalahaavia käyttäen saimme pesueen kiinni. Isäntä pökki hellävaroen kanaa harjalla ja tiput kipittivät pitämääni haaviin ja isäntä otti äitikanan kainaloon ja veimme jengin talvetushuoneeseen. Illalliseksi saivat keitettyä kanamunaa haarukalla pilkottuna ja petasin pakkasharsoa toivoakseni houkuttelevan läjän pöydän alle.
Siellä ovat aamuun saakka turvassa, ei kestä fysiikka enää toista yötä kanoja paimentaessa.
Kukko häälyi ja kiekui nyt muka sitten hädissään talvetushuoneen oven tuntumassa. Sanoin sille että menes nyt vain rauhassa pihtaan nukkumaan. Äiti ja lapset saivat sviitin.
Meilläkin on kanasilla iloisia perhetapahtumia - ensin kuoriutui kolme poikasta...
Viikon päästä emon alle ilmestyi kaksi poikasta lisää - toinen emonen jatkaa vielä hautomista...
Nyt emoilla on yhteishuoltosopimus luullakseni kahdeksasta poikasesta, kun toinenkin laskeutui tänään alas pesästä ja sen alla on luullakseni kolme pikkuista, joista yhtä jo hetken tekohengittelin, kun se vain makasi erillään muista ihan selällään. Illalla näytti sekin olevan emon siipien suojassa vaikka vähän karheana vielä...uusista lapsista jäi sitten kuvatkin ottamatta, kun ovat tiukasti mamman suojissa. Yhdessä emot näyttävät paimentavan koko katrasta.
Meillä on kyllä käynyt niin onnettomasti, että kissa on päässyt syömään poikasen, mutta toivottavasti nyt on parempi tuuri, kun on kaksi paimenta. Kaksi kanaa vielä hautoo eri pesissä. Saa nähdä minkä näköisiä isoja näistä tulee, sillä isä on tällä kertaa valkoinen silkkikukko...
Ensi yöksi kyllä laitan talvetushuoneen lattialle sanomalehtiä tai jotain. Millä voi tulla noin paljon peetä yhdessä yössä yhdeltä kanalta ja neljältä tipulta? Ja kuten arvasin, ei ollut kelvannut pakkasharsosta tehty pehmeä pesä.Siellä kana makasi betonilattialla tiput allaan. Täytynee laittaa pullakoriin heiniä, se on niin matala että tiputkin pääsee.
Meillä hautoo toinenkin kana, se vaaleampi rouva Houdini.
Eh, kanafrouvilla kyllä jää siivouspäivät väliin - pitkin seiniä ruikkivat mokomat. Seitsemän pikkuista sain tänä aamuna silmiini yhtäaikaa ja toinen mamma vielä kyyhötteli siihen malliin, että alla saattoi joku piileskellä. Se kaikkein pienin, jota (luultavasti) eilen elvyttelin kipitteli pirteänä. Minä tässä jo mietin josko olisi ajettava muut hautojat pois hommastaan - alkaa olla ylituotantoa jo
Aurinkoinen sää houkutteli kanaperheen kokonaisuudessaan ulkoilemaan...
Voi miten hurmaava tuo Inkin maaoravaraitainen tipu! :))
Onko Temskun tipuset pysyneet tallessa?
Yövalmistautumisiimme on nykyään tullut uusi askare: Mistä löydämme kanan ja tiput? Kanalla on koko päivä aikaa etsiä uusia piiloja ja meidän pitää ne löytää. Sitten otamme kanaperheen hellävaroen kiinni, tiput haaviin ja kana kainaloon. Sen jälkeen ne viedään talvetushuoneeseen, jossa on lattialla sanomalehtiä, illallinen odottamassa (kauranryynejä ja/tai keitettyä kananmunaa haarukalla pilkottuna + vettä) ja pöydän alla pakkasharsoa pehmeä läjä. Pakkasharso on ruvennut kelpaamaan nukkumapaikkana.
Aamulla menen melkein ensimmäiseksi avaamaan talvetushuoneen oven, ja kana odottaa tipuineen kovassa metelissä oven takana. Aamupalan jälkeen lähtevät etsimään uutta piiloa. Minun ymmärtääkseni. Kukko muuten kiekuu aina niin kauan että menen avaamaan oven. Ja sitten kukko rientää pesueensa luo, ja esittää puolikosintatanssia (vetää siipeä ja on kuin matadori) josta kana ei piittaa tuon taivaallista.
Yhtenä yönä isäntä oli löytänyt ulkorakennuksen takaa uuden tuttavuuden, ison, tuleentuneen vehnän värisen kollin joka oli tullut maata nuuskien matalana "saalistavan näköisenä" pihaa kohden. Emme tunne ollenkaan ko. kissaa. Olisiko se syynä niiden kahden tipusen katoamiseen? Varsinkin, kun oma vanha kissamme Kirre tuli sen levottoman tipukatoyön jälkeen kotiin pahasti mäntättynä. Se on toki hyvin parantunut mutta epäilemme että se on saanut öiseltä saalistajalta myös osansa.
Jos kyseessä olisi ollut kettu ei meidän pihassa olisi enää kanaa ei kissaa, näin uskon. Mutta uusi kolli alueella voisi tehdä tälläistä...pitäisikö sitä ruokkia vai mitä, en tiedä.
Mitäs turhaan Inki, kyllä luonto hoitaa sitten omansa pois jos ylituotantoa alkaa olemaan. Ja onhan ne sitten tipuset mukavia seurattavia ja muniakin tulee aikanaan. Ei tartte mennä kauppaan osteleen, saatte luomumunia.
Kana ja lapsoset. Niiden tottavie pitää mennä seisomaan vesiastiaan ennenkuin voi orientoitua juomiseen. Mitäs siinä kun sen tietää. Mutta tässä ovat jo makuuhuoneessaan 
Tuo vaalea, joka on vasemmalla, on aika Kolumbus. Kun muut menevät toisiinsa kompastellen just niinkuin Kana käskee on tämä Kolumbus pienen matkan päässä omiaan touhaillen. Seurasin sitä tänään ja se kyllä luurailee missä muut menee ja kun etäisyys tulee kestämättömäksi (osapuilleen kolmisen metriä) se lähtee pikapyrähdykseen ja näyttää kuin tipu olisi tuulen puhalluksen kuljettama kuiva puunlehti. Tulee se niin kovalla vauhdilla nurmikon yli.
Ihania nuo kana ja poikasensa 
Tulee ihan lapsuus mieleen, kun oli omat nimikkokanatkin, olisi ihanaa jos voisi vieläkin pitää niitä, mutta eipä täällä voi...