Rouva Houdini toi tänään oman jälkikasvunsa esitteille. Viisi terhakasta tipua.
Edelliset ovat jo kadottamassa vauvanpyöreyttään. Tässä Kolumbus tänään
Sainpas minäkin koko katraan linssin alle...
On ne sitten ihania
OI!
Mulle kans!
Scilla, meidän kantaemo on Petäjävedeltä - Piesalan tilalta möivät kananpoikia edullisesti ja kukkopojan sai kananostaja kaupan päälle
Kaikenlaista sitä tapahtuu.
Meillä kukko- ja kana-lemmikit asuvat hakevintin lämpimässä, siellä on iso ikkuna, lämmin (pannuhuoneen yläkerta) ja kuopsuteltavaa riittää sillä heittelemme jyviä aina vähän hakkeenkin sekaan automaatin lisäksi.
Viime viikolla kukkoparka tunki itsenä aivan kummaliiseen koloon jumiin ja loukkasi kaulansa, ja parin päivän päästä kuoli. Junioria varsinkin suretti kovasti.
Ja nyt sitten eilen minulla soi kännykkä, eräs rouva soittaa että kelpaisiko teille maatiaiskukko ilmaiseksi? Homma oli mennyt niin että heille oli tuotu yksi kukko liikaa ja paikalla oli sattunut olemaan virkansa puolesta myös elinkeinoasiamies. (Sattumalta siis, ei hän niiden kanojen kanssa ollut ährännyt). Tämä rouva oli kysynyt häneltä että sattuisitko tietämään kukontarvitsijaa ja tämä hyvin patevä ja ammattitaitoinen elinkeinoasiamies oli heti tiennyt antaa puhelinnumeroni että soita tähän.
Jännittää! Pian kukkoa tuodaan!
Sattuko teille usein niin?
Temskukka, että siis sattuuko niin, että tuodaan kukkoa…ehei ;). Onnea uuden kukon johdosta!
Hih, meillä on kyllä melkein niin käynyt:) Edellisenä kesänä puhelin kahvivieraalle, että kukko kuoli. Seuraavana päivänä saman vieraan auto kaarsi taas pihaan ja hänellä oli laatikossa kolme kanaa ja kukko! Onnea uudelle kukolle!
Kesäisistä poikasista neljä selvisi aikuisiksi - kolme kukkoa ja kana.
Hehh… onpas kanamainen juttu - ja siitä tuli mieleeni eräs vanha vitsonen, jota itsekseni täällä hykertelen. Kun en tiedä, kehtaanko sitä kaikille kertoa, on meinaan sellainen puolituhma…;))
Temskun kukon näkisimme mielellään täälläkin pörhistelemässä uuden haareminsa kukkoilijana.
Eikös ne puolituhmat oo niitä parhaita? ;D
Kerro vaan.
Onnea uudelle kukolle!
No saamanne pitää…ja syyttäkää itseänne…;=))
Siis olipa kerran mummeli, olkoon nyt vaikka Mökin Miina, joka naapuriensa hämmästykseksi hankki mökkinsä pihapiiriin kanan ja kymmenen kukkoa. Tätä naapurit hämmästelemään, yleensähän tuo suhde on päinvastainen. “Ajattelinpahan, ettei rakkaalla kanallani ole yhtä ankea nuoruus kuin minulla oli!” vastasi mummeli kummastelijoille.
*virnuilee* täytyy kyllä myöntää että harvinaisen kiltti mummo :D
Tuohon pitäisi pyrkiä:)
No joo... tosin saattais jaksaminen olla välil aika koetuksella ;D Tai mistä sitä tietää, mite sitä innostuis
Kun olis edes se yksi…
Miesasiamies säälisi jo niitä kukkoja… Siellä ne verissä päin tappelee, kuka sen kanan omistaa. Hätäkös kanalla, vasta joka yhdestoista kerta sitä samaa…
Kukkoparka oli niin jähmeänä kaikesta kuljetuksesta joten jätin kuvaamatta, mutta herra on perinteinen aapiskukko, kaunis, pullea ja kiiltävä.
Miksi aapisessa muuten on se kukko?