avaan nyt tänne kaneillekin oman kun vanhassakin oli.. tässä on siellä vanhallakin puolella mainittu riiviö.. näinkin rento se osaa olla kun on väsähtänyt leikeistä ja ilkeyden teolta 
Alkuperäinen kirjoittaja: suikale
Voi kuinka suloinen.
Haluaisin kovasti kanin, mutta mies (eikä koira) ei oikein lämpene ajatukselle. Mies pelkää johtojen puolesta, koira taas luultavasti tykkäisi jahdata vähän liian kanssa. Mutta ovat kyllä todella söpöjä otuksia.
Upea löllykkä on, vaikka riiviöksi mainitsetkin . Minullakin oli vuosia sitten kani, sellainen puolivilli, vanhassa navetassa kasvanut, kasvattaja sanoi maatiaiskaniksi, oli ruskea väriltään, pystyt korvat ja solakka. Olin ainoa joka sitä voi käsitellä, puri mokoma kaikkia muita, minua ei koskaan. Söi kaikki talon johdot oitis kun silmä vältti!
No riiviö tuo meinaa vähän olla.. ollaan suojattu johtoja putkella kun se tykkää hirveästi syödä niitä.. kerran oli pienen pienestä reiästä työntänyt itsensä tv-kirjahyllyn taakse ja siellä sitten mutusteli johtoja.. onneksi sille ei vielä ole käyny huonosti.. nyt ei sinne enää pääse.. pyörii hulluna jaloissa ja röhkii kuin pieni possu ja jos sitä ei heti kohta huomaa niin näykkäisee varovasti jalasta 
muutaman päivän oli valeraskaus.. eilen raahasi kaikki paperit ym mitä löysi häkkiinsä ja puuhasi pesää sinne.. onneksi luultavasti loppui siihen kun pesin häkin kunnolla.. tuossa kuva kun pienenä ei ihan heti älynnyt vessalaatikon käyttämistä 
Voi miten söpö kani Suikaleella on! Muistuttaa kovasti Zorro-kaniani, josta jouduin luopumaan viime muuton yhteydessä... (koira olisi syönyt uudessa kodissa)
Meillä menee kyllä niin päin että kani antaa vauhtia kissalle ja koirille vapaaksi päästessään.
(valvovan silmän alla tosin)
Ensin ruopii kissa ja koira silmien ohi ja kani tulee pomppien perässä.
Kun kani rauhoittuu ja menee maate niin muut hiljaa lähestyy ja parin metrin päähän päästessään jo juoksevat lujaa pakoon.
Jep, kanit eivät tunnu pelkäävän itseään isompia elukoita. Molemmat kanini tykkäsivät jahdata mummolan kissaa. Kauhea murina ja röhkiminen vaan kuului, kun kani pomppi kissan perässä
se röhkintä ääni on tosi hauskan kuulosta..meillä on välillä nii epävireessä ääni et kuuluu pihinää tai vinkunaa seasta ei kuitenkaa oo nuhaa tai mitää.. mut täällä TAAS taistellaa valeraskautta vastaan.. onko teillä kellään kokemusta? ihan älyttömän usein tulee riiviölle valeraskaus.. nyt se yrittää jopa housutkin jalasta viedä pesään 
niin että oisko jollain kokemusta ja miten sen sais unohtamaan koko jutun? tässä on sitten väsähdetty viime kerran valeraskauden aikaan heinä suussa..
Voisit ehkä yrittää vähän vähentää ruokaa (siemensekoitusta tai pellettejä, heinää pitää olla aina tarjolla) ja lisätä liikuntaa/ulkoilua, jos kani on suostuvainen (sattaa tosin pistää täyden stopin päälle). Olisi hyvä, jos kani saisi muuta ajateltavaa kuin pesänrakennuksen.
Meitin kaniherra kävi pihalla tutustumassa tämänvuotiseen heinään
Harson tarkoitus on karkottaa kaikki lentävät metsästäjät.
Meidän nti Valtterilla oli kanssa usein valeraskaus päällä. Lähinnä se ilmeni lihomisena ja kärttyisyytenä. Lopulta kanille tuli pari vuotiaana kohtutulehdus ja se leikkautettiin. Toivottavasti löydät Suikale jonkun "luomumman" keinon helpottaa kanin pesänrakennusintoa.
Minkälaisesta toiminnasta teidän kanit yleensä tykkää?
Ensimmäinen kanini hyppäsi mielellään kirjoista kasattuja esteratoja. Ilman valjaita ja kummempaa ohjausta se pomppi eteisessä rataa edes takaisin. Toinen kani ei suostunut moiseen. Se tykkäsi enemmän riehua sanomalehtien ja pahvilaatikoiden kanssa ja tuhota niitä parhaansa mukaan. Niihin sai tehokkaasti purettua ylimääräistä energiaa. Molemmat pitivät valjaissa ulkoilusta ympäri vuoden.
Meillä on tänään vietetty hautajaisia. Sire, eli Ibö, maaliskuusta yhdeksättä vuotta vanha, sai munuaistulehduksen ja jouduttiin lopettamaan. Pissasi paljon, ei syönyt ja kyhjötti paikoillaan. Sairastui onneksi kuitenkin nyt, eikä esimerkiksi viime viikolla, kun Neiti 18v. oli poissa maasta! Olisi ollut ihan kauheaa, että ei olisi enää nähnyt pupuaan kunnossa!
Hauta laitettiin kuvassa taustalla näkyvän hopeapajun juurelle.
Voi kuinka surullista.
voi ei.. otan osaa piivi 
Mä sitten rakastan noita puputteja. Itsellänikin oli lapsuudessa parikin, harmillista tuo tuommoinen on kun joutuu luopumaan rakkaasta lemmikistään. Omastani jouduin kanssa toisesta luopumaan aika pian kun tuli joku tauti. Toinen elelikin siihen asti, kunnes muutin pois lapsuudenkotoa, annoin hyvään kotiin, jossa kuulemma sai vietellä pitkän elämän.
Otan osaa, Piivi 
Kiitos osanotoista! Meidän pupuraukka on ollut kaksi yötä ulkona, ensimmäiset ikinä...
Meidän kanilla on karvanlähtöaika. Nypittiin isommat ja helposti irtilähtevät siitä likkojen kanssa kimpassa. Tehtiinköhän turhankin perusteellista työtä 
Hhrrrr, kanin pyllyä paleltaa kohta. Nyt sun on neulottava kanille pöksyt !
Semmoset hienot. v. siniset v. punaset. Villahousut pupulle. Lähtikö tuo kaikki pelkällä nyppimällä,ilman kanin apua?
Kuinka monella rotu pupuja? Mulla itelläni on kluppa ja väriltään miekkonen on sininen viittakuvio JA “kaverina” eri häkissä on risteytys (leijonaluppa) ja väritys on ERIKOINEN. painosanalla
Alkuperäinen kirjoittaja: Cimorene`