toivottavasti pian saadaan ottaa nirriä pois näiltä kaneilta… niistähän saa sitten loistavaa lihaa ruokiin myös… eikä ko. eläin edes kuulu suomalaiseen luontoon!!
tämän aamun citykani-jutusta (vartti.fi, alleviivaus minun) pätkä->"Kanien ruokailutottumuksista on opittu Helsingissä sen verran, että
miltei kaikki pensaat, puut ja istutukset kelpaavat, mutta eri vuosina
eri lajit maistuvat muita paremmin."
ihan tuon saman olen huomannut rusakoissa ja nyt, kun myyrävuosi on paha, myös myyrissä: turha on sanoa, kun ei ennenkään: uusilla sukupolvilla on uudet ruokatottumukset. ihan niin kuin ihmisillä. isoisä tykkää läskisoosista, pojanpoika pizzasta:-(
Citykaneista lemmikkikaneihin; meidän toinen tallikani potkaisi eilen tyhjää, ihan kirjaimellisesti 
En yhtään tiedä mikä sille tuli. Päivällä se oli ihan normaali, illalla löysin sen laahautumasta pitkin karsinaa, ja sitten se kuoli, juurikun olin hakenut isännän paikalle ja oltiin pohtimassa että pitäisikö se lopettaa. En ole tuollaiseen ennen törmännyt vaikka aika monta pupua olen tässä kahdenkymmenen vuoden aikana nähnyt.
Eikä tässä nyt mitään katkeria kyyneliä vuodatella, mutta kyllä meitä molempia nyt harmittaa Jänes oli hieno luonnonharmaa belgianjätti, ja mukava tyyppikin vielä. Ovat asuttaneet siskonsa kanssa tuota meidän varustehuonetta, ja pitäneet huolen etten ikinä pääse poikkeamaan siellä ilman että olen kompastua kahteen rusakkoon 
Kaikista meidän eläimistä ne ovat olleet harmittomimmat tyypit, ja silti niistä on ollut hirmuisesti iloa. Niinkuin nyt vaikka viime viikolla, kun olin unohtanut oven hetkeksi auki ja siskokset päättivät tulla mun kavereiksi pesemään hevosta. Vaan nyt jäi Musti-reppana yksin. Voihan kökkö.
No voi harmi, onpas surullista. Nuo belgianjätit ovat kyllä ihan luxuskomeita, itselläni ei sellaista ole ollut. Huolisikohan Musti uuden kaverin?
Nii-in, olisi se saanut vielä elääkin. Mä tykkään kans kovasti noista jäteistä, etenkin tallikaneina ne on ihan parhaita. Niissä on kaniinia isompiinkin tarpeisiin Aikanaan kasvatin hermeliinejä ja kääpiöluppia, ja aina lemmikkiluokkia arvostellessa ihastelin niitä harvoja jättejä joita siellä oli. Vuoden olin ilman pupuja. Viime kesänä alkoi taas kanittaa ja haettiin noi roikaleet tallikaneiksi. Olin aina pitänyt jättejä semmoisina laiskoina löllyköinä, mutta nämähän ovatkin melkoisen vilkkaita vilistäjiä, ja kovin seurallisia ja kesyjä. Aivan ihania.
Kyllä meidän varmaan pitää Mustille seuraa koettaa hankkia. On se aina vähän kiikun kaakun esitellä aikuiselle naaraalle toista naarasta. Tietty jos löytyisi valmiiksi kastroitu uros niin se voisi onnistua paremmin kuin naaras. Jos jollakulla olisi tiedossa pupu niin meillä vois olla paikka auki. Ulkoisilla seikoilla ei ole väliä muuten kuin että painoa pitää olla se viisi kiloa, vähintään 
Kyllä siinä ehkä karvat pöllyää ainakin aluksi kun kahta aikuista kania yrittää totuttaa toisiinsa.
Juu, kyllä siinä aina tulee joku sanominen. On mulla sentään muutama kikka takataskussa sitä varten. Aikanaan asuin kimppakämpässä toisen kanikasvattajan kanssa, ja parhaillaan meillä oli toistakymmentä naarasta porukassa, ja pari poikuettakin saattoi viipottaa samassa sakissa, kun poikaset saivat jaloitella vapaasti heti kun pesästä liikkeelle pääsivät
Soitin meidän kanien kasvattajalle, ja sovittiin että hän pitää mulle ainakin yhtä naaraspoikasta jemmassa. Ovat luovutusiässä kesäkuun alussa. Siinä on sitten vähän varoaikaa että saa katsottua pysyykö tuo toinen elossa.
Meidän kanilla on varmaan ollut kaamosmasennus. Se on koko talven möllöttänyt jossakin omassa nurkassaan tulematta sieltä pois ja puhumatta kenellekään mitään. (Paitsi se yksi kissansuojeluepisodi, joka sekin tosin hänen omasta nurkastaan käsin.) Se on lihonut ihan paljon.
Mutta nyt. Aurinko paistaa, linnut laulaa, pihalla on aitaus, jossa on vihreää lämmintä ruohoa. Voi kanin onnea! Nyt se loikkii, pomppii ja haistelee ihmisiä, kissoja ja antaa hieman rapsutella. Se oli eilen pihalla pari-kolme tuntia ja aamuyöllä se tuli kissain kanssa aamuyöleikkeihin mukaan. Se teki korkeita loikkia. Se oli poissa nurkastaan yli kolme tuntia. Minä makasin sängyllä ja katselin. Oli kivaa katsella kun toinen oli niin paljon pirteämpi.
(Sosiaalinen meidän kani ei ole ollut koskaan.)
Eilen heitti sitten Mustikin lusikan nurkkaan 
Ei mitään käsitystä mikä sille tuli, se oli toissapäivänä ihan oma itsensä eikä siinä ollut mitään merkkiä mistään sairaudesta (ja mä olen oikeasti nähnyt aika paljon kanien sairauksia). Eilen se makasi hengettömänä pahnoillaan. Ja just toissapäivänä puhuin isännälle että pitäisi sille sitä kaveria katsella, kun ei olla muiden murheiden vuoksi vielä ehditty hakea.
Kasvattaja kyllä sanoi silloin kun kanit haettiin, että mustilla belgianjäteillä on ihan yleistä että ne vaan kupsahtavat jossain vaiheessa. Ilmeisesti pumppu pettää. Mutta kun Jäneskin kuoli silloin huhtikuun lopulla, eikä se ollut musta. Ihan yhtä yllättäen kuin tuokin, sillä erolla että sen kuolemaa oltiin todistamassa, Musti oli nuukahtanut yksinään. Mulla tietenkin kauheat omantunnontuskat asiasta, kun en varmasti tiedä mikä niille tuli. Tiedän kyllä että jätit on lyhytikäisempiä kuin kääpiöt, mutta nuo oli vasta puolitoistavuotiaita! Just vasta kasvaneet kanin mittoihin
En nyt sitten tiedä pitäiskö hakea uudet kanit täyttämään tuota tyhjää karsinaa vai antaisko olla. Nyt kun olen päässyt tutuksi jättien kanssa, en tahdo enää mitään kääpiöitä vaan kunnon broilerit. Vaan arvaako tuommoisia enää laittaa, jos ne heittävät veivinsä noin helposti? Noilla meni yli puoli vuotta kasvaa isoiksi ja kesyyntyä kunnon lemmikeiksi, ja sitten ne jo kuolikin. Tylsää.
Surullista
Voi Tilhiski, onpa kurja juttu. Kummallisia kaneja, jos eivät tuon pidempään elä. Onko niitä jotenkin jalostettu liikaa?? Siis minähän en tiedä kaneista mitään… tuli vain mieleeni.
No onhan se kurjaa kun oltiin ajateltu että olisivat olleet tuossa maskotteina ainakin sen 5 vuotta. Oli mulla ainakaan semmoista hermeliinisukua, jonka jäsenet kuolivat pitkälti 5-6 -vuotiaina. Ihan vaan yllättäen. Risteytykset porskuttivat sen kymmenenkin vuotta, kääpiölupat vähän alle. Ja ne (siis risteytykset ja lupat) sitten yleensä kuolivat eläinlääkärin toimesta sairastelun takia, eivät tuolleen kertalaakista. Sikäli varmasti jalostuksella on osuutensa asiaan, mutta ei kai sentään niin paljon että noin nuoret kanit sen takia kuukahtavat. Tai mistäs minä senkään tiedän varmaksi.
Eihän nuo tallikanit nyt mitään perheenjäseniä olleet, mutta oli niistä silti tosi paljon iloa. Jos olisin tiennyt että ne noin menevät, olisin mieluummin pistänyt ne vaikka pataan, vaikkei niitä sitä varten hankittukaan. Ne oli kumminkin semmoisia persoonallisia pikkutyyppejä tuolla tallissa, että nyt on ihan autiota ja tyhjää kun ei ole kukaan tuuppimassa eikä öhkimässä jaloissa :( Ja vaikka ne tallikaneja olikin, niin kyllä niiden kanssa tuli istuskeltua tovi jos toinenkin.
Muoks. OT, eltsu mulla olis sulle purkitettuna sitä pikkuista kuunliljaa jos kiinnostaa... Siirtelin niitä taannoin ja pistin palan purkkiin odottelemaan noutajaa :D
OT, jee
Täytyypä tulla taas lähiaikoina piipahtamaan teilläpäin! Odotetaan vain, että Vihtori-fani kotiutuu kaverinsa mökiltä (suuttuis kuitenkin, jos ilman häntä tultaisiin teille). Ehkä ens viikolla?
Kyllä se vaan passaa Mehän nyt ollaan kotona aina.
Joko teillä Tilhiski on uusia kaneja? (Pakko kysyä, ettei mene ihan OT:ksi…)
Vihtori-fanikin haettiin kotiin männä viikolla, mutta seuraava keikka möksälle (jos ilmat on suotuisat) lienee parin viikon päästä 21.8. tai silleen. Sopiiko silloin tulla teille piipahtamaan?
En kyllä tiedä kuuluuko tälläiset kysymykset ensinkään tälle palstalle, mutta mahtaako täällä liikkua kanin omistajia? Eli osaisiko kukaan kertoa sopivatko avomaankurkun lehdet kanin ruoaksi? Monenlaista talviruokaa on tullut noille pupuille kuivateltua ja ajattelin että josko nuo avomaankurkun lehdetkin voisi laittaa kuivatukseen talven varalle? 
Jeron kysymys avomaankurkun lehtien sopimisesta kanin ravinnoksi siirtyi tänne. Osaako kukaan neuvoa? Ja Jero, laitoin sinulle tulemaan myös privaattiviestin, katsotko postiasi
Juu, kiitoksia siirrosta... yritän seuraavalla kerralla löytää oikealle osastolle
Musta tuntuu -menetelmällä uskoisin lehtien sopivan safkaksi yhtä lailla kuin itse kurkkujenkin, jos puppelit niitä kerran syövät.
Jos kanit syövät kurkunlehtiä niin siitä vaan. Tosin ajattelen, että muuta pitää olla mukana. Kaikki kanit ovat niin erilaisia. Yksi meillä sai salaatista loput ja söi sipulin ja tomaatit. Kurkku ja lehtisalaatti ei silloin kelvannut.
Tämä Tyyne-ranskis luuli muutenkin olevansa koira. Ei näkynyt tontilla fasaaneja, kun Tyyne ajoi ne aina pois. Myös harakat saivat lähtöpassit.