Kyllä väriero on myös karhunvatulla, lajikkeesta riippuen uudet versot punertavia-vihertäviä ja vanhat harmaanruskeita. Ne vanhat viime vuonna marjoneet oksat ovat siis jo kuolleita, eli poista vain ne oksat jotka ei ala kasvattaa lehtisilmujaan.
Ahaa, siis se verso, missä viime syksynä EI ollut marjoja on UUSI verso?(Jota en leikkaa vaan siihen tulee tänä vuonna marjoja).Sitten se pitkä köynnös piikkeineen, jossa on vanhoja tertunjämiä löydettävissä, leikataan. Ja ne köynnökset jotka tänä kesänä kasvavat ovat sitten ensi vuoden niitä versoja joihin tulee ensi vuonna marjoja…Lähdenkin heti sateesta huolimatta tutkimaan löydänkö terttujämiä…KIITOS selkeästä vastauksesta!!!
Just noin, hoppiloppi 
vanhat versot on tosiaan ihan helppo erottaa värin perusteella. Vanhat on harmaita, “väriltään selvästi vanhemman oloisia”.
Kaivelin sonjan karkulaisia pois kukkapenkistä…Haluaako kukaan taimia… Osa vielä niin pieniä että voi just ja just vielä lähettää mutta mieluitten matkahuollon kautta joka edukkaampi.
Tuopa mulle sonjan karkulaisia taimivaihtoon jos olet tulossa!
Sain Jussalta muutama vuosi sitten karhunvatukkaa, kiitos!
Ensimmäinen talvi oli vatukkaparoille kova. Mökillä peurat olivat nälissään repineet kananverkot pois ja pistelleet aiemmin keväällä laitetut alut poskiinsa. Vaan niinpä tulivat sisukkaasti seuraavana keväänä maasta ja komeasti kasvoivat. Vihdoin viime kesänä odotus palkittiin ja saimme ensimäiset maistiaiset, en varmaankaan ole ikinä mitään niin hyvää syönyt!
Ja mikä ihaninta, tänä keväänä uutta alkua puskee jo urakalla!
Karhunvattu sonjaa senkun kasvattelee vesojaan sinne minne ei pitäisi eli olisi vielä postituskokoista terveys/herkku pommia tarjolla.
onko jollakin karhunvadelmasta PIIKITÖNTÄ versioo? mistä niitä saa ku mistään ei löydy!
On piikitön mutten tiedä lajiketta. Sen kuitenkin tiedän, että ei ole kovinkaan kummoisen makuinen. Se piikillinen Siperia oli paremman makuinen.Joten jos ostat taimen, yritä selvittää, että on maultaan hyvä.
Black satin on ainakin yksi piikitön, mutta mistä mää senki hommaan ku asun täällä tuppu kyläs, tampereelle asti pitäs puskien peräs mennä :S
Flooralle lähti viestiä!
Floralle lähtee täältäkin viesti…
Taitaa tulla satookin tänävuonna!!!
Suhvi tällainenkin piikitön karhunvattu löytyy ainakin turus olevassa kaupassa. Heiltä tilasin viimekesänä viiniköynnöstä ja wisteria bluemoonin ja huomasin että tällainen Rubus laciniatus Thornless Evergreen oli vadelmissa tarjolla. Melkein teki milei tilata mutta minulla tuo sonja kukoistaa ja tekee herkullista satoa yltäkyllin niin enpä viitsi toista karhunvattua tilata. Pitkähihaisella puserolla mutta paljain käsin kuitenkin poimin ja muutamia naarmuja olen saanut kämmenselkiin. Poiminta onnistuu toki hanskatkin kädessä jos ihan niin arka hipiä on. Tai esimerkiski on käs malli ja käet pitää olla priimakunnossa koko ajan:)
Olisi muuten taas sonjaa tunkemassa kukkapenkkiin. Onko kellään sonjan tarvetta?
Tatti minulla pikkuisen jo kukinta ohitse ja raakileita jo tuloillaan. Jotta sinäkin ehtisit saada sadon kypsymään rakenna karhunvatulle lämpöinen teltta tai suoja harsosta, raksamuovista tms. Minulla talo suojaa pohjoistuulilta ja kasvaa muutenkin terassin kaidetta vasten joka on suojaisin paikka pihassa ja ehtii miltei kaiken sadon kypsentää.
Sinulla näyttää aika avoimelta paikalta tuo kasvupaikka.
Flooralle terveisiä! Kukkia löytyy vaikka kuinka, toivottavasti pääsen edes yhden marjan maistamaan 
Varmasti ainakin 10 kiloa!
Meinas vallan unohtua näiden korjuu kaiken muun touhun keskellä…
Mites olette toimineet noiden juurivesojen kanssa - pois vain ja poikki, vai mitä?
Pois vain ja poikki, mutta varmemmin lähtee katkaisemalla ja kitkemällä juurta pois. Saaviin, pohjattomaan sellaiseen istuttaminen ei sitten estänyt juurivesojen leviämistä.
Istutin viime syksynä isoon ruukkuun juurivesatupsun ja siirsin kasvihuoneeseen, kasvoi ja haarautui ennen kukintaa moninkertaiseksi hyvässä mullassa ja palkaksi sain kypsiä ja maukkaita marjoja siitä. Nyt ihmettelen mitä teen sille, varmaan kiikutan 2012 vuoden versoineen keväällä mökille ja kukkikoon siellä perhoskasvina kallionkolossa ilman leviämisen vaaraa. Ja ihan varmalla siirrän isoon ruukkuun pari valikoitua juurivesaa vielä syksyllä, kaadan ruukun marjapensaan alle talveksi havuilla suojattuna ja toistan tempun. Siperianvatullekin on Itä-Suomen sadekesä liian lyhyt ja pimeä, loput raakileet jäkööt lintujen talviruoaksi.
Litratolkulla tuli marjoja, aurinkoisella säällä makoisia muutoin maku puuttui.
Jotkut kamalat ötökät imee marjat puoliksi tyhjäksi 
Ei sellasia voi syödä
voi valtava mikä puska Valtsulla! Mulla on aivan käsivarret revinnäisinä, kun yritin niitä marjoja ruusupuskien, kriikunan ja nokkosten välistä haroa… 1,5 litraa tuli neljästä varresta. Vähintään saman verran vielä raakileita jäljellä.