Tämän otsikkoa en löytänyt uudesta pentistä. Tuolla kavikorteissa
sanotaan, että korkeus 20 cm ja sellainen tieto minulla ennestäänkin
on, mutta kun omani siemenistä kasvatetut ja taitavat jo kolmatta
vuotta kukkiakin, niin ne ovat ainakin 50 cm pitkiä huiskiloita,
pikkasen närästää (ja Rennie ei auta...), kun olen kukkapenkin
etureunaan niitä istuttanut ja ovat tuollaisia olemattomia
ja roikkuvia, ei siis ollenkaan sellaisia kuin pitäisi, missä mahtaa mätätä....
Minulla myös siemenistä itse kasvatettu karpaattienkello, joka näyttää ihan samalta kuin omasi ;-) eli pituutta riittää ja roikkuu. Ei vain ole nyt tähän hätään kuvaa, pitää illalla kuvata (niin, minä olen töissä -tosin vain nyt pari viikkoa keskellä kesää!). Kukkii kyllä ihan vietävästi nyt toista kesää! Minä siirsin kelloni keväällä (talvehti maassa) laakeaan ruukkuun ja ruukku on nyt terassilla siten, että on itseasiassa vain hyvä, että kasvaa pituuttaa ja roikkuu.
Vastausta en siis sinänsä osaa sinulle antaa, mutta ihan sama meininki täällä! ÄItini osti karpaattienkelloja keväällä ja ne ovat kyllä semmoisia pieniä ja kompakteja paketteja -toisin kuin omani ja sinun kasvisi.
En tiedä itsekään syytä, mutta ajattelin jos tässäkin voisi olisi sama juttu kuin joillakin muilla perennoilla. Eli jos kasvaa liian ravinteikkaassa mullassa niin kasvaa pituutta ja pysyy heikosti pystyssä.(?)
No luin tuota kasvikortistoa ja siinä kyllä sanottiin että vihtyy ravinteikkaasa massa...
Eli ei kai se siitä sitten johdu... Onko tarpeeksi valoa?
Pikkupallero voisi olla kyllä oikeassa. Viime kesänä omani oli pienempi, mutta on nyt tosiaan ruukussa, jossa myös pelargonioita, joita olen sitten enemmän lannoittanut. Selvisipä sitten ehkä sekin arvoitus 
Minä kyllä edelleen tuota ravinteikkuutta veikkaisin syyksi, sillä omani ainakin on paikassa, jossa paistaa aurinko -melkein koko päivän.
No se kyllä myös tukisi teoriaa lannoituksen suhteen, että äidilläni karpaattienkellot kasvavat erittäin matalina eikä kyllä rönsyile mihinkään suuntaan... koska se kukkapenkki ei ole kyllä kauheasti lannoitetta nähnyt moniin vuosiin...
Sitä on korkeampaakin lajiketta. Sain naapurilta kerran taimia ja istutin omieni viereen. Kasvoi melkein tuplasti korkeammaiksi ja lakoontuivat. Omani pysyvät hyvin pystyssä ja ovat matalia.
Mun karpaatinkello sateen jälkeen on tämän näköinen. Aurinkoisessa paikassa on,m
itään lannotetta en yleensäkään anna perennoille,paitsi ruohosilppua. Eivät kylläkään viime kesänä tämän näköisiä olleet. Veikkaan kyllä veden saannin paljoutta syyksi?
Voi ei.. karpaattienkellolettu 
Vähän nyppimättä on miun ja kovassa auringonvalossa.
Tässä siis minun karpaattienkelloni, joka talvehtii maassa ja nousee sitten ruukkuun :-)
Karpaattienkelloni asuvat suuren männyn oksien alla, eivätkä saa rankasadetta niskaansa, joten eivät keikahtele. Ihmekasveja ne ovatkin, sillä en ole niitä kastellut oikeastaan ollenkaan, vaikka maa pölisee ja yhdessä mättäässä on maamuurahaisyhdyskunta.
Minulla on pihallani vain yhtä ja samaa karpaattienkelloa, samalla reisulla samasta taimimyymälästä samalla nimellä ostettua.
Muhevassa kukkapenkissä se roikelehtii pitkänhuiskeana tukea kaivaten, mutta niukkaakin niukempaan kasvualustaan eli sorastukselle karanneet siementaimet ovat matalia ja söpöjä, kukkavarret tanakasti pystyssä. Eli kyllä minä nuo karpaattienkellon eri olomuodot pitkälle kasvuolosuhteiden piikkiin laittaisin.
Nuo minun kenokaulani kukkivat auringonpaisteessa koko päivän
ja lannoitetta kukkapenkkini ei ole pariin vuoteen saanut mitään,
paitsi tuhkaa on isäntä talvella sinne läjäpäin heitellyt, (vähän
arveluttavaa tuo tuhkan levitys, kun kaikki siellä olevat kasvit
eivät varmasti siitä tykkää), maa on varmaan liiankin tiivistä ,
ja tuosta aurinkoisesta reunuksesta olen keväällä kuivaa ja
tiivistä sammalta kuokkinut pois(!), eikä kyllä voisi
kieliä märkyydestäkään, koska nytkin on saanut lähes vain sen
sademäärän jota taivaalta on tullut ja viime vuonna sama juttu....(tuo sammal vähän ihmetyttää, kun tuhkattukin on?)
Kurpitsan kellot olivat juuri sellaisia pehkoja, jollaisia niiden mielikuvassani pitääkin olla:-)) Siirrän ne syksyllä kuivaan kivikkopenkkiini, josko ne ensi vuonna kukkisivat sitten samanlailla eli siten kuin siemenpussissa sanottiin/luvattiin.
Minusta karpaattienkelloja on eri lajikkeita. Itselläni on siemenistä kylvettyjä, jotka ovat rentokasvuisempia. Muistaakseni niiden nimenä oli ''Blue Clips'' . Sitten on kukkaystävältä saatua, joka on pystykasvuista ja tanakampi vartista. Nimeä en niille kelloille tiedä. Kukkien väri on samanlainen, mutta kello on hieman avonaisempi ja laajempi pystykasvuisessa. Jelitton luettelosta katsoin ja sielläkin on erinimisiä karpaattienkelloja, joiden korkeus vaihtelee 20-25 cm. Toisten kohdalla mainitaan pysty kasvutapa, ylöspäin katsovat kukat ja pyöreä muoto kasvilla. Tässä on pystykasvuista karpaattienkelloa.
Tämä on rennompaa kasvutavaltaan. Molemmat kasvavat samanlaisissa olosuhteissa ja maassa samassa penkissä, mutta eivät ihan vierekkäin.
Tarvitsisin neuvoa kylvöohjeen lukuun. Pussissa lukee näin:"Kylvö mielellään 2-10 siemenen ryhmiin. Taimiväli 20 cm. Istutetaan ulos kesäkuun alussa. Istutusetäisyys 1.5-3 m." Siis kylvetäänkö 2-10 siementä ihan vieriviereen ja ne sitten lasketaan yhdeksi taimeksi(tuo taimiväli). Ja mitäs tuo istutus etäisyys meinaa??
Teksti on siis karpaattienkellon pussista.
Jos olet katsonut jo siemeniä, olet varmaan jo huomannutkin, että ovat “aika pieniä”. Laita yhteen ruukkuun ne 2-10 siemntä vähän hajalleen ja istuta koko purkki yhtenä taimena 20 cm välein sitten aikanaan. Kun olen taimiliikkeestä ostanut karpaattienkelloa, sielläkin on monta kasvia yhdessä potissa. Joskus olen jakanut sisällön tylysti kolmeen osaan ja saanut näin yhdestä taimesta riittämään vähän isommalle alalle.
Näin minäkin nuo karpaattienkellot laitoin kasvamaan. Siemenet itivät tosi hyvin, ja laitoin ainakin sen kymmenen siementä per purkki. Nyt jäi vain harmittamaan, etten ottanut myös sinisten siemeniä. Noh, lähdetään valkoisilla liikkeelle.
Ovatkohan nämä sinisiä vai valkoisia, toivoin tilaavani valkoisia: Karpaadi kellukas Gnom (segu) Campanula carpatica.
Muuten eivät ole siniset karpaattini ulkokylvössä itäneet, mahtaako tulla mitään.