Kuukaus lähempänä kylmyyttä ja ankeutta… Karviaisetkin alkaa saada väriä
Meillä maalla kasvaa hevonhuntassa kymmeniä vuosia vanha karviaispensasparka. Siellä se sinnittelee vuohenputkien ja horsmien keskellä kuusien varjossa. Marjoja siinä ei ole ollut varmaankaan 20 vuoteen, mutta elossa näyttää olevan. Nyt virisi ajatus pelastusoperaatiosta, ties vaikka siitä saisi hyvänkin marjapensaan? Kannattaako moinen, onko puska vielä pelastettavissa? Kaivuuhommat kannattaa varmaan jättää kevääseen?
Kyllähän sen varmaan sieltä pelastaa voi. Syksyllä kaivaa ylös ja putsaa rikkikset pois sen juurista, tekee istutusleikkauksen ja istuttaa uuteen parempaan paikkaan.
Hyvä, jos jo syksyllä vois, tiedä vaikka saataisiin jo ensi kesänä marjoja. Ilmoitankin puolisolle uutisen, ilahtuu varmaan uudesta kaivuu-urakasta 
Hei!
Kerokaapa, mikä olisi paras kaupoista löytyvä punainen karviainen? “Captivator” ilmeisesti piikitön, mutta mites maku? “Lepaan punainen” -ilmeisesti paksukuorinen? Vai “Hinnomäen punainen”. Tarkoitus olisi nautiskella marjat suoraan pensaasta, eli mahdollisimman makea/herkullinen.
Hinnonmäki on keltainen, toki hillo on ‘vaalean’ punaista, mutta ei niin tummaa kuin punaisista karviaisista. Houghton on talvenkestävin kaikista.
Kauppilalla huomasin myös “Hinnomäen punaisen”. Näin siitä sanotaan: Rungollinen karviainen on koristeellinen hyötytarhan pikku herkkupuu, josta marjatkin on helppo poimia! Marjat punaisia, erittäin hyvänmakuisia.
Mutta minä en mainosmiehiin luota, vaan penttiläisiin. Eli onko kokemuksia?
Houghton kantaa nimeä vuoristokarviainen ja lupaa olla härmänkestävä. Millainen se on maultaan? Tekeekö mieli napsia suoraan pensaasta?
Meillä on tuo vuoristokarviainen (kuten myös Hinnonmäki ja Lepaalainen, kerää koko sarja 
) ja hyviä ovat marjat. Jos en ihan väärin muista, se kypsyy vähän hitaammin kuin nuo kaksi muuta, mutta sitten kun kypsyy, niin kyllä niitä ilokseen popsii 
Meillä on joku ikivanha vain vuoristokarviaisen nimellä tunnettu. Marjat ovat aika pieniä, punaisia ja tosi hyviä.
Hinnonmäen punainen on tooosi piikkinen (= haavoja tulee aina) - en ostais enää juuri tuon piikkisyyden vuoksi.
Kiitos! Löysin vuoristokarviaisen Pirilän kukkatalosta.
Autiotorppabongarilla kävi eilen varsinainen tsägä. Lähdin kävelylle vakioreitilleni mökkikunnassa ja matkan varrella on metikköpaikka, jossa kasvillisuuden sijoittumisen perusteella olen aina epäillyt olleen joskus kauan kauan sitten talon. Päätin mennä tutkimaan tarkemmin ja syvemmälle. Ensin löytyi aukeallinen aho/metsämansikoita, sitten matalaa juhannusruusua, vanha kivijalka, sitten oikein vanhoja herukkapuskia ja ihan lopuksi vanha vihreä karvainen karviainen, se marjalle nimen antanut maatiaislajike! Kahden kiven välissä kasvamassa. Ja pari kaveriaan.
Pakkohan tuosta on käydä omalle pihalle korjaamassa...
Tuttavaperheemme aitan seinää vasten kasvaa karviaiselta näyttävä köynnös. Se on noin kolme metriä korkea. Kasvaa itsestään seinää pitkin, ei tarvitse mitään apua. Siihen tulee karviaisen näköisiä marjoja. He eivät ole uskaltaneet niitä syödä, koska eivät tiedä onko se syötävä. Onko siis olemassa karviaisköynnöstä vai mikä se voisi olla?
Useimmista karviaislajikkeesta on olemassa köynnösmuoto
Kiitti tiedosta raipel! Kerron tuttavilleni, jotka asiaa ovat aprikoineet.
Tontillani on iankaikkisen vanhaa punaista karviaista. Olen siirtänyt sitä parempaan kasvupaikkaan. Se on makeaa, mutta paksukuorista ja todella piikkistä. Sormenpäät hellinä sitä saa poimia. Olisiko tuota Hinnonmäen punaista vai onko niitä muita vaihtoehtoja?
Huomasin, että vuosi sitten istuttamani karviais-puskat kasvavat kuopassa. Uskallanko lisätä niiden juurelle (vaikka vähitellen) 10-15 cm multaa, vai pitääkö kaivaa ylös ja istuttaa uudestaan?
Oon sitä mieltä, että ilmavaa hyvää multaa tai kompostia uskaltaa.
Kiva juttu Tuomipihlaja - teen siis sekoituksen mullasta ja kompostista 