Tein syksyllä myös karviaisista likööriä. Maku on jännä. Kirpeää ja makeaa. Kuka tykkää hapanimelästä, voisi kokeilla myös karviaislikööriä. Ohjeita löytyy netistä monenlaisia.
Nyt tarvittais pikaisesti apua! Talon, johon noin kk:n päästä pääsemme muuttamaan, pihalla kasvaa n. 40 herukka ja karviaispensasta. Ovat ainakin 40 vuotta vanhoja. Anoppi on asunut talossa nyt 20 vuotta eikä todellakaan ole mikään viherpeukku. Niille ei siis ole tehty oikeastaan mitään.
Nyt viikonloppuna siellä ollessamme totesin kaikkien mustien puskien olevan äkämäpunkkien vaivaamia, toiset vähemmän, toiset aivan täynnä. Leikattiin kaikki maata myöten ja poltettiin saman tien. Nyt kysymys kuuluukin, voiko vieressä olevat karviaiset säästää? Vai onko nekin parempi hävittää, vaihtaa ainakin pintamaa koko alueelta ja miettiä tilalle jotain muuta? Alue on aika iso ja menetys sen mukainen. 
Tietääkseni se punkki on nimenomaan mustaherukan äkämäpunkki. Karviaisten hävittäminen ja pintamaan vaihtaminen kuulostaa hätävarjelun liioittelulta, mun mielestä. Kannattaa tää kesä nyt kattella ensin ainakin, mitä siellä tapahtuu.
Jäi kysymyksestä ehkä pois asian ydin kun hätäsesti laitoin. Pintojen vaihdolla tähtäsin siihen että laittaa uudet mustat tilalle. Eli onko niitä ryökäleitä jemmassa siellä jossain karviaisten juurilla?
Niihin punkkeihin on ohjeena silmujen poisto. Jos on ihan kauheasti niitä, niin sitten koko puskan hävittäminen. Minä en raskis, vaan leikkaisin alas, haravoisin ja ruohoaisin hyväksi alusen, ja polttaisin kaiken roippeen. Laittaisin kunnon katteen ja suihkuttelisin nokkosvedellä. 
Auttaiskohan toi kunnolla kattaminen ja nokkosvesi? En mäkään niitä hävittää haluais. Nyt taidan mennä huhuileen viinimarjaketjuun kun sitä tää asia koskee kuitenkin enemmän kun karviaisia. Asuvat vaan naapureina.
Tuomipihlaja kirjoitti tuolla “Karhunvatukka”-ketjussa että “soseena pakastettu karviainen on jostain syystä paljon parempaa kuin kokonaisena pakastetut. Soseena eivät tunnu samalla tavalla happamoituvan”.
Tuli hyvään aikaan tuo vinkki, mulla on monta karviaispensasta ja marjat alkaa olla nyt kypsät. Mahdollisimman tuoreena haluaisin marjat saada syötyä ja tuo raakasoseena pakastaminen vaikuttaa oikein hyvältä ajatukselta. Kiitos siitä !
Onko pohjoisen puutarhureilla karviasmarjapensaita? Missähän saakka mahtaisivat menestyä? Sain postissa karviaisia, putsasin marjat, leikkasin puoliksi ja ripottelin minttusokeria ja kuivuriin, ei yhtään hullumpaa vaikka mysliin.
Minulla on kolme pensasta. Lepaanpunainen, Hinnonmäen keltainen ja Vuoristokarvianen. Olleet muutaman vuoden. Yhtenä kesänä tuli Hinnonmäen keltaisesta 1 litra. Sen jälkeen tullut vain muutamia marjoja. Nyt ovat alkaneet kovasti kasvaa. En tiedä, mutta luulen, ettei minulla ole hyvässä paikassa. Aika lähellä isoa mäntyä.
Meidän vyöhykkeellä ainakin menestyy ongelmitta. Töissä on 3 puskaa aivan notkuen marjoja, vanhoja taimia ties miltä aikakaudelta. Itse laitoin tänä kesänä ensin Hinnonmäen keltasen ja Lepaan punasen, yhet molempia, mut tykästyin tohon punaseen, et ostin vielä kaks pensasta lisää. Ovat parempia kuin karkki, nam. Niin ja tuosta tänä kesänä istutetusta taimesta sain jo marjojakin noin puolisen litraa.
Heippa kaikille vanhojen karviaispuskien omistajille! Kuinka suuria ovat vanhat karviaispensaat? Minä muistelin nähneeni tädilläni todella ison puskan ja istutin taimet 2,5 metrin välein. Ja nyt vasta luin, että jossakin suositeltiin 1-1,5 metriä vain väliksi. Ja kumpi on teidän mielestänne paremman makuinen: Hinnonmäen keltainen vai lepaan punainen? Kumpi tuottaa paremmin.
Jos tahtoo päästä kiertämään pensaan ympäri, niin ainakaan meillä ei metri riittäisi istutusväliksi. Puolitoista metriäkin olisi vähän siinä ja siinä, koska piikkisiin puskiin ei tahdo osua lainkaan. 2,5 on sopiva, jos pitää vaikka ruohonleikkurilla mahtua välistä. En ole kyllä pitkiin aikoihin nähnyt yhtä isoa karviaispensasta, kuin mun lapsuuden kodin pihalla, vaikka mulla on juuri sitä samaa omalla pihalla, tosin sillä on ikää vasta muutama vuosi, ja elämän alku on sillä ollut vähän huono. Tämä vuoristokarviainen on mun suosikkini, vaikka marjat ovat ihan pienet.
Molemmat yhtä sanoisin. Täältä saaduniin vinkin mukaan soseuta karvaiset ja pakastin tuoreena, ei lisättyä sokeria. Hyvää eikä kitkerä maku kuten kokonaisina pakastetuissa.
Mikäköhän punaisia karviaisia vaivaa. Muuttuvat sinapinkeltaisiksi, pehmeiksi ja tippuvat alas. Eivät ole vielä kypsiä noin muuten.
Mitä tässä on tapahtunut?
Viime vuoden keväänä istutin rungollisen punaisen karviaisen, Hinnomäki.
Ymmärrettävistä syistä pensas ei antanut viime vuonna marjoja.
On talvehtinut hyvin, kukkii, on raakileita mutta… yksi oksa haluaa olla jotain muuta kun karviainen???
Onko tämä vartetun pensaan / pikkupuun alkuperäinen kukka?
Tunnistusapua!
Pitääkö se katkasta pois? Kyllä kai, eihän karviaisella ole keltaisia kukkia…
Kaivoin netistä, voisi olla Kultaherukka johon on ympätty punainen karviainen…
En taida poistaa sitä oksaa ihan vielä.
Nuu, juu, en poista vielä mutta pitäisi saada selville mikäs se on = tekeekö marjoja ja onko myrkyllinen 
Voiko mennä niin että puolet pensaasta on ”pelkkää herkkua” ja toinen puoli ” - kutsukaa ambulanssi” 
Pitää laittaa joku keltainen teippi merkkaamaan sitä oksaa. Syksyllä sitten pitäisi päättää, jääkö oksa vai ei.
Meille tulossa vielä enemmän karviaisia kuin viimevuonna. Ostettiin pari uuttakin pensasta viimevuoden sadosta innostuneena. Paikassa on varmaan pihamme kostein ja paras maa, mutta silti ihmettelen tuota marjojen määrää kun vettä ei ole tullut juhannuksen pienen ukkoskuuron jälkeen kuin pari pisaraa.