Kisulle pitää olla oma lankakerä, sillai houkuttelevasti roikkumassa jostain… 
Piti oikein kuukkeloida mikä tuollainen neulakinnas on, ihan outo sana, mutta mun mummi teki noita, lapsena tuli käytettyä. Neulakin on tallessa äidillä.
Mä oon aina tykännyt ryijyistä, ja oon nyt päättänyt tehdä pari sellaista. Kummitytölle 2 vuotislahjaksi sunnittelin söpön pöllöryijyn. Itselle pitää vielä miettiä (yksi iso perintö punatulkkuryijy on mulle varattuna äidillä. Yhdessä perheen kesken sovittiin jo muutama vuosi sitten ja taakse laitettiin lappu tästä sopimuksesta).
Taidan tehdä sellaisen pompomryijynkin. Eli lankapalloja vaan pohjakankaaseen kiinni ja seinälle. Näin myös kuvia pompom makrameista.
Minä kokeilin joskus kolmekymmentä vuotta sitten tuon neulakintaan tekoa. Maatalousnaiset pidettiin kurssi siitä. Sain toisen suurupiirtetn tehtyä. Ei ollut mun hommia, ei. Kangaspuilla olen kutonut nyt urakalla pannunalusia eri kokoisia ja eri materiaaleista. 13 kpl on nyt kolmen päivän saalis. 2-3 tuntia tein kerralla. Nyt täytyy päästää toisetkin kutomaan.
Mun kouluaikanani vasurit käskettiin katsomaan kudinta/virkkausta työn nurjalta puolelta
Ilmonetistä:
-Kaikki kinnasneulatekniikasta / Erikoistekniikat
-Kinnasneulatekniikka
Voi kunpa olisi hermoja ja aikaa, haluaisin tehdä itselleni raglanhihaisen kevyen neuleen. Kaupan neuleissa ei ole istutettuja hihoja, ovat mallia laatikko ja useimmat ovat Kiinassa tehtyjä. Mietin, että olisin valmis maksamaan käyvän hinnan neuleesta, mutta ei ole ketään tuttuakaan, keneltä kysyä. Käsityömessuilta ei mieluista sattunut silmään, vaikka haeskelin. No, odotan muutaman vuoden niin into laantuu…
Tämän kranssin tein äidille synttärilahjaksi. Työn nimi on käsitöitä ympäri vuoden.
Ompelin työkaverin pehmoille vaatteet. Kaikki lähti siitä, kun ruskean nallen korvat tärveli koira ja hän pyysi ompelemaan uudet. Hän oli löytänyt kukkakangasta ja pyysi ompelemaan myös mekon. Lisäsin vaaleanpunaiset, pitsireunaiset pöksyt.
Kun kangasta jäi, seuraava suunnitelma oli toiselle nallelle lippis ja lappuhaalari, valkoiselle lappuhaalari. Tossut olivat hänen poikansa vauvatossut… Lisään vielä valkeallekin lippiksen. Se piti täyttää vanulla ja ommella kiinni päähän, jotta se pysyy muodossaan ja päässä.
Nallet herättivät hilpeyttä työkavereissa ja eräs virnuili, että miten te muuten voitte. Huomasivat kyllä, että tuo on sitä työstä palautumista, mistä eräs puhuja kävi meille puhumassa.
“Heijastimen” viimeisin versio
Sain tädiltä kolme kerää, joita hän ei tarvinnut. Neuloin huivit valmiiksi ja vein hänelle, kai ne hänen kauttaan löytävät käyttäjänsä.
Tykkään niin lahjaksi saadusta, että vien käsityöihmiselle oman tekeleen kun hän täyttää 85 -vuotta.
Olipa yllättävän työläs tehdä.
Harjoittelu jatkuu. Molemmissa lankana 7 veljestä, kirjavat Marttaraitaa.
Ehkä kolme vuotta tekeillä olleet möykkysukat valmiina. Kotisaikkua ja keuhkojen tyhjennystä näemmä vaati, että valmistuivat.
Talvella tehtyjä sukkia ja viime aikoina tähdelangoista tehtyjä tumppuja joita tulee vielä lisää. Tumput on vähemmän kauniita mutta lämpimiä, kinnastekniikalla tehtyjen korvikkeita, en osaa tai ole opetellut kinnastekniikkaa. Kuva on hieman suttuinen.
Ompelin pellavakankaasta leivinliinoja.
Kolme vielä odottaa.
Vierasvaraksi tms.
Korona-askartelua.
Koronalapasta pukkaa, koko ajan pitäisi jotain neuloa, tulee kaikki vanhat langanjämät käytettyä. Tämä kirjoneule on vähän vain hakusessa kun tuppaa tulemaan hieman liian tiivistä.
Kurpalla on kauniita leivinliinoja, en ole noin värikkäitä pellavaisia nähnytkään.
Lisää korona-askartelua.
Àlafosslopi ja/tai letlopi lankaa haluaisin jemmata ens syksyksi ja neuloa esm.Astridin tai Dalurin tai,ja/tai,Riddarikin ois ihana jne jne
Ennenvanhaan miekin neuloin villapaitoja mahottomat määrät Jatuulin tyyliin, nyt on menny jo varmaan 10v etten oo saanu aikaseks ainuttakaan. Sain “Islantilaisia neuleita” kirjan lahjaksi jouluna ja hui mikä himo iski mutt säästän syksyksi.
Toissa syksynä tytär oli löytänyt netistä enlanninkielisen islantilaisen neulepuseron ohjeen ja kysyi, voisinko tehdä hänelle, kun muutenkin kudon koko ajan.
Tein ohjeen mukaan, mutta kun lanka oli eri, tuli puserosta vähän pieni ja tein sitten isomman. Yksi lastenlapsista otti pienemmän puseron mielellään käyttöön. Sitten piti tehdä pusero toiselle tyttärelle, itselle ja muillekin lastenlapsille vähän eri väreissä. Alkoi toinen kierros, kun huomasin, että ohjetta oli vähän syytä parannella ja nyt korona-aikana valmistuivat versiot 16 ja 17.
Vähän aikaa sitten yksi tyttärenpojista totesikin, ettei ole koko talvena käyttänyt mitään muuta puseroa kuin näitä islantilaisia, ja vähän sama näyttäää olevan meillä muillakin.