Autotallin reunalla tuivioiden takan tai paremminkin seassa kasvaa tosi sitkeää liljaa. Sieltä ne putkahtelee joka vuosi ja tänä vuonna kun niille oikein saksittiin tilaa kasvaa, ne näyttää suorastaan loukkaantuneilta. Jokainen sojottaa minne sattuu ja muutenkin ne on kuin orporaukat harallaan. Yksi niistä on jossain pujotellessaan katkaissut latvuksensa mutta kasvaa kuitenkin ja tekee pikkuitusia kukinnon tilalle. Aika hassun näköinen.
Voi kai sitä noinkin varmistaa että jollain toisella on parempi onni esiin putkahtaessaan.
Vielä laitan yhden kuvan tänä iltana ennenkuin hyökkään pehkuihin. Ta-daa, saanko esitellä, koreanpihta juhannusasussaan:
Sain viime vuonna joltain siemenpussin josta nimi liukeni sateeseen. Siihen kasvoi tämän näköisiä yllätyksiä, ja kellot on isot vaikka maa onkin kuivaa:
Samalla kerralla kylvin paria muutakin siementä kun pelkäsin ettei peurojen jäljiltä jää ollenkaan pioneita. Olisi kuva kun kuitenkin jotain kasvaisi, kuten tämä jonka kaiketi siirrään siskoineen toiseen paikkaan:
Huh mikä ilta, sunnuntain iltapäivästä olen penkonut mappeja, etsinyt laatikosta, tutkinut kuviani eli laskenut montako eri kasvilajia pihalla on. Muutama vuosi sitten täällä oli kaikkiaan noin 20 erilaista kasvia rikkisten lisäksi. Sittemmin on vaihdeltu, ostettu, napsittu ja vaikka mitä mutta suurin osa on tavalla tai toisella kulkeutunut teiltä hyvin monelta jollain keinoin. Kaikkia en vieläkään saanut laskettua kun en löydä nimeä mutta olen päässyt lukuun 336 eri monivuotista kasvia eikä siinä ole mukana pihapihlajaa eikä naapurin istuttamaa aidaketta, daalioista ja pelakuista puhumattakaan. Niitä koitan tänne edes osittain laittaa ja siitä samasta syystä täällä niiaan, kiitoksia teille!
Keneltäkään ei varmaan ole jäänyt huomaamatta etä vaikka olen harmaa hiirulainen, rakastan värien pirskahtelua. Tässäkin on pihaan tupsahtanyt akileija jonka nimeä en tiedä mutta väri kyllä korvaa nimilappuset:
Jostain syystä en ole koskaan valita lempiväriäni ja siksi sanon aina punainen. Joskus sininen on kuitenkin ihan yliveto. Eikö vaan:
Toisaalta taas valkoinenkin on ihana kun se korostaa muiden värejä. Joskus kuljin päivän takapuoli pystyssa jä koitin kerätä vaaleanpunaiset pois (ja onnistuin kaiketi hyvin):
Ensimmäisellä sivullani oli kuva jossa varjoliljat olivat nupulla ja juhannusruusu kukki. Nyt siellä on kuiva juhannusruusu ja varjoliljat on auki. Keräsin yhtenä vuonna yhden vanhan varjoliljan naapurin rajalta, heinien seasta ja jos en olisi sateessa hakenut sitä, se olis ajettu koneella hetken päästä yli. Sipuli meni aivan tohjoksi, mutta olin kaivanut kukkapenkistä toiset vaaleanoranssiset matalahkot liljat pois ja vein ne ämpärissä mökille, kaivoin maan voikukkalapiolla makdollisimman juurettomaksi ja riputtelin varjoliljan sipulisilppua samaan paikkaan. Viime vuonna ne ei kukkineet vielä niin innoissaan mutta nyt alkaa näyttää jo kivalta. Vai mitä?
Joskus nauttii sitä että näkee jotain pientä ja vaatimatonta. Jotain vaihtareita nämäkin on ja niinkuin kuuluu, ilman nimeä. Takana kurkistelee punalehtistä joka on kauniin punakukkaista. 
Samoin tämä. Tämä on kyllä yksi kärkipään suosikkejani. Asustaa laakeassa savipotissa jonka aina talveksi kaivan kuoppaan ja laitan lehtiä päälle. Keväällä se on jo valmiiksi kasvamassa kun kaivan sen esiin. 
Kolmekymmentä vuotta koitin joka vuosi saada kasvamaan anemoneja. Joka vuosi katsoin syksyllä pettyneenä kun sain kesän aikana aikaiseksi pari hassua lehteä mutta en koskaan yhtään kukkaa. Pari vuotta sitten keksin katsoa täältä vinkkejä ja,
voilá
Totuuden nimessä täytyy kertoa että olen siitä jo pariin kukkakimppuun ottanut muutaman kukan. Näkisittepä kuinka olen rinta rottingilla!
Kiitos Hoyabella! Jos voisin, jakaisn pihan sektoreihin joissa olisi omat alueet liljoille, pikku havuille, maksaruohoille jne. Polut vain risteilisivät. 
Kun aloitin huisin monta vuotta sitten pihani laittoa, ei minulla ollut esikkona kuin ikivanhaa äidin antamaa lajia joka oli mielestäni ihan hävettävän vanhaa lajia. Katselin äsken ottamiani kuvia täältä saaduista pistokkaista ja siemenistä kasvatetuista, laskin että niitä on yli 20 erilaista, ehkä lähellä kolmeakymmentä. Kaikkien nimiä en edes tiedä mutta se ei ole minulle pääasia vaan se että ne ovat tasavertaisen kauniita ja niitä on siellä täällä, kevättä tuomassa kaljuun maahan. En nyt laita niistä kuvia koska täällä taitaa olla kaikilla jo samat ja vaikka laittaisin 3 kuvaa per viesti, saisin koko sivun ehkä täyteen niistä. Kaikista ei ole edes kuvaa. Samoin on monen muun lajin kanssa, tyhjästä ruokkoamattomasta tontista lähdettiin liikkeellä mutta sitkeys palkittiin. Nyt kun on kuiva aika, pumpataan salaojakaivosta vettä säiliöön josta pumpataan sitä letkua pitkin kaikille kasveille. Liki kuutio vettä menee illalla mutta on se ihan vaivan arvoista.Alkuun haaveilin kasvihuoneesta, mutta mieli on tasaantunut ja tyydyn kasvattamaan niitä jotka kestävät kaikenlaiset kelit ja vielä tukisteluni.
Kesä on ihanaa aikaa, saa ladata pattereita tulevää talvea varten eikä kylmä ole ollenkaan niin kylmää kuin pitäisi. Puutarhan tuoksu on nyt voimakkaimmillaan , lilja, jasmike, malvat ja kaikki muut huumaa niin että henkeä salpaa. Taidankin aloittaa huomenna liljatykityksen!
Aloitan tästä komeasta nupusta , jonka sipulin sain toiselta puolen maapalloa. Siellä niitä myydään samalla lailla kuin meillä vaikka niitä vaaleanpunaisia saksia ja muita työkaluja, rintasyöpätutkimuksen hyväksi. Olen odotellut tuon nupun aukeamista parisen viikkoa, mutta se antaa odotella. Nyt jo näkee että siitä tulee voimakkaan vaaleanpunainen. Eilen illalla mittasin nupun ja se oli 17 senttiä pitkä.
Niin, eilen se näytti vielä tuolta mutta tänään aamulla se oli ratkeamailillaan auki
Kurkin pitkin päivää koska se räjähtää apposen selälleen ja odotus palkittiin tunti sitten, silloin se oli suurin koskaan näkemäni lilja.
ja kun en malta lopettaa ihailua, laitan yhden vielä
Kävi vaan niin hassusti että kun sain kaksi noita sipuleita, ja olin jo alussa luvannut toisen ihanalle naapurilleni, joka on kuin äiti minulle - huomasin että olin antanut toisen niistä purkeista jollekin toiselle. Onneksi se ei mennyt sen pitemmälle kuin jonkun toisen penttiläisen pihan kaunistukseksi ja ihailtavaa siinä on runsain mitoin.
Tässä näitä tulee lisää, nimestä ei tietoa mutta väliäkö sillä, ihan vaan sipuleista tälkkiin ja sitten maahan. Voimakkaat värit on lemppareitani
mutta valossa hehkuvina nämäkin on upeita
Taitaa olla liljojen paraatiaika kun melkein kaikki on kukassa tai ainakin melkein. Tässäkin on joltain saadun sipulin tuotosta
samoin nämä on tulleet jossain sipulivaihtopussissa
Viime syksynä siirtelin liljojen sipuleita toisiin paikkoihin ja tämän löysin ohikukkineena ison parkkipaikan reunalta lupiiniraatojen joukosta. Sipulin kaivoin sisukkaasti mukana olleella kenkälusikalla jolla ei kai enää kenkiä saa jalkaan mutta sehän ei ollut tärkeää. Silloin en tiennyt mikä tästä isona kuoriutuu.
White Trumphator on vielä tässä vaiheessa mutta ehkä loppuviikosta pääsee ihailemaan. Se on iso muttei niin iso kuin eilen laittamani vaaleanpunainen ‘’‘‘Pink Heaven’’‘’.
Ettei olisi tylsää katsella pelkkää liljamarssia, laitan kevennykseksi yhden daalian. Siinä on lappukin kaulassa että se on sitä LukinLiljan ihanaa tummaa lilaa huisin vanhaa kantaa, mutta kas kummaa - minulla ei ole ikupäivänä ollut tuon varisiä! Lohduttaudun että kaunis sekin on mutta vähän harmitti kun aukesi.
Tarkoittaako tämä, että lappu on vaihtunut ja oikea kasvi kadoksissa tai kuollut? Yksi varakappale anopin daaliaa on vielä olemassa, voin antaa sen, jos omasi on kuollut.
Morning Glory on ihan sananmukaisesti aamun kaunistus. Olin sitä monena päivänä koittanut kuvata kunnes huomasin että se aukesi aamulla auringon nousun aikaan ja ennen puolta päivää se oli jo lakastunut. Seuraavana päivänä siinä ei ole enää jäljellä kuin vihreä kantaosa, ei ole tietoa tuleeko siihen siemeniä. Yöllä kukkiva Moonflower ei ole kasvanut vielä niin paljoa että olisi jaksanut nuppuja yrittää. Tässä kuitenkin se aamun ylistys, ja vaikka pussissa lukee Choice Mixed Colors, olen saanut vain yhtä väriä, toisaalta onneksi. Kukka on muuten aika iso, päälle kymmenen senttiä pitkä
Voi LukinLilja, laitoin siihen tumman lilan kankaansuikaleen viime syksynpuolella jalan alapäähän että tunnistan sen pois ottaessa. Nyt sama nauhanretale oli tuon kaulassa ja voin vakuuttaa ettei minulla ole kuuna päivänä ollut tuon väristä daaliaa. En tiedä mitä on tapahtunut, mutta jos saan syksyllä pikku pötkön siitä oikeasta väristä, mieluusti lykkään tuon kompostin koristeeksi. Se on muuten luonnossa paloauton punainen eikä noin hailakka kuin kuvassa. Kiitän jo etukäteen.
Saat kyllä. Mutta älä heitä punaista kompostiin, minä voin adoptoida sen, oma punaiseni on juuri tänään julistettu kuolleeksi.