Nyt täytyy tunnustaa että eiliset ja tämänpäiväiset kuvat on ottanut yksi lapsenlapsistani, kymppivuotias. Ottaa parempia kuvia kuin minä. 
Meilläkin kymmenvuotias käyttää kameraa sujuvammin kuin minä. Eikä ihme, ties kuinka monta tuhatta kuvaa on ottanut koirasta ja marsuista. Ei vaan ole innostunut kukkia kuvailemaan. Vaikka olisi hänkin kyllä tuon komean liljan ymmärtänyt kuvata käskemättäkin!
Huomasin että nurkan taakse piilotettu pelakuunnräähkä on aloittanut nollapisteestä ja pelkistä juurista sain kasvatettua minikokoisen keltakukkaisen First Yellow. pelakuun. On se vähän hailakka mutta selvästi kellervä
Hienosti kukkii sekin jonta nimi hävisi talvella, munankuoripelakuu kuitenkin
LukinLilja varmaan muistaa tämän josta epäilin etten saa muuta kuin kuivan raadon purkkiini. Laitan ensin sen kukan kuvan joka on pihan suloisimpia
ja sitten koko kasvi että mittasuhteet säilyy. Nimi on P.Grossularioides jos näin oikein.
Laitan taas jokusen kuvan, ensin pelakuista joista olen saanut pistokasvaihtareita. Tässä Sassa
Tässä joku jonka nimilappu haalistui
ja tässä joku joka on plantsusta ja sillä oli nimi. Se ruukku jossa oli teipattuna nimilappu meni roskiin monen muun mukana mutta ei sen niin väliä, kaunis se on ja luonnossa viela kauniimpi (ja valtavampi).
Tässä tulee salkoruusuja jotka ei onneksi kasvaneet tänä vuonna niin valtaviksi kuin viime vuonna. No, parimetrisiksi ‘‘vain’’ ja vaikken ole lisännyt uusia siemeniä, saan lisää värien kirjoa. 
Yksi salkkari jäi vielä tähänkin viestiin, se on oikea söpöliini. Mistähän tuuli on se tuonut!
Jatketaan siten jollain jotka on tulleet jostain siemenketjukirjeestä. Metkoja tyyppejä, vaikkei keltainen kuulu kärkipään suosikkeihin. Toista kesää jo mietin kaivanko ylös vai annanko olla kun ovat siihen tulleetkin.
Niissä on erilaiset lehdet ja vähän erilaiset kukat. Oletettavasti jotain hattuja, vai?
Tämä on ainakin joku hattu
Tämä ainakaan ei ole hattu vaan joku yksivuotinen … kukonharja?
Jos hyvin käy, viiniärypäleitä päästään tänä vuonna syömään runsaasti. Ensimmäinen reilumpi terttumäärä on yllättänyt ja on vähän piilossa lehtien takana. Täytyy kai leikellä lehtiä pois että saavat aurinkoa. Jos ne ehtii kypsyä, niitä tulee noin ämpärillinen. Tulee ihan muinainen raskausajan viinirypälehimo ylensyönteineen mieleen. 
Otin muinoin jostain kiertolaispussista ruiskaunokin siemeniä ja pussissa luki värisekoitus. Jännityksellä odotin mitä värejä tulee että osaan laittaa naruja kaulaan ja voiisin kerätä jotain nättiä väriä, kun en oikein tykkää sekoituksista. Niinkuin näkyy, osasin valita siemenet aika hyvin!
Toisen muka-liilan daalian kukka aukesi. Menee lahjoituksena LukinLiljalle. Vaikka onkin kurja juttu sekoittaa myytävät alut, lämmittää mieltä että sitä sekoilua sattuu muillekin kuin minulle.
Taivutin yhden kirahvinkukan alas että saisin lähemmän kuvan. Mukana linssilude joka taitaa olla siellä sun täällä - vai onko niitä joka paikassa?
Hauskalta se näyttää myös kun taivuttaa niskan taakse ja tähyää taivaalle. 
LukinLilja voi katsella suu muikeana, elämäni ensimmäiset nuput verenpisarassa. Tämä on sitä mummulan laatua joka tuntuu onnistuvan täydeltä tumpeloltakin ainakin nuppuvaiheeseen.
Toivottavasti se ei pudota huomenaamuna noita pampuloita pois.
Pikavahdilla käytiin mökillä viemässä mustikoita pakkaseen ja huomasin samalla että alkukesällä ostettu mandariinikuusama alkaa tehdä kukkia. Nupuillahan ne vielä on mutta Ne on huisin nätin väriset. Tosiaan, se tarvitsee tukea, on kuin spagetti pullossa.
Ensi viikolla täyty tehdä asiaa mökille liki päivittäin että saisi kuvan auenneesta nupusta.
Päivän viimeiset kuvat, ensin ihanat liljat joiden vieressä näkyy aavistus aika tummaa päivänliljaa 
joka näkyy tässä ihan vähän paremmin
sekä toista päivänliljaa joka on ihanan ryppyreunaista
Näiden jälkeen pistän tipat silmiin ja jatkan taas kun ehdin.
Näyttää siltä että tänä vuonna tulee hyvä sato kirsikoista
luumuista
ja lasketaan miten hyvänsä, omenoista ei tule juuri ollenkaan. Tässä kesän ainut Bergius tai oikeastaan koko mökkitontin ainoa omena vaikka puita on kymmenen. Kotipihalta tulee muutama Valkeakuulas, yksi Pekka ja kottikärryllinen perheomenapuun tuotoksia. Ne on umpihappamia ja pakollisten uuniomenoiden jälkeen saa tilhet herkutella niillä talvella. Ai niin, se Bergius
Kuivuudesta huolimatta joku jaksaa olla upea. Kahdelta eri ihmiselta saaduista taimista tuli kahta eri sinistä. Tässä kuva siitä joka ei ole kovin sininen mutta sitäkin kukikkaampi
Toinen taas briljeeraa värillään mutta siitä ei ole nyt kuvaa.
Päivä oli tosi pitkä, rakennettiin kuormalavoista heinä/oksa/lehtikompostori ja laitoin sinne väleihin pikakompostorista välikerrostavaraa. Ajattelin ettei sitä voi enää kenenkään juurille laittaa, kasvit ei älyä valmistautua syksyn ja talven tuloon. Lisäksi vielä katkottiin aitaoksia hopeapajupensaista ja murskattiin ne koneella sinne mukaan. Voi tuntua oudolta mutta se on ääriään myöten täynnä ja se on niistä isommista lavoista tehty! Jalat tutisi kun käytiin uimassa ja eipäs vaan ollut Jaakko vielä kiviä nakellut järveen, lämmintähän se oli eikä olisi millään malttanut tulla pois. Laitan tähän ruusun Jaakolle että pitäisi vielä kivet taskussa ainakin pari viikkoa, jooko! Ruusu on mandariiniruusu (ihan justiin huomasin että eilen laitoin kuvan mandariinikuusamasta 
)
kastehelminen, mahtaisitko muistaa kertoa parin - kolmen viikon päästä paljonko tänään rakentamanne kompostikakku on ehtinyt vajota kasaan.
muuten: luumusadon tilanne on sama kuin sinulla, omassa kirsikkapuussani ei ainuttakaan, naapurin isossa näin yhden, omenoita tulee niin ettei taas tiedä mihin ne mahduttaisi:-)
Mailee, laitan lapun että muistan mitata viikolla 32 miten kompostin kanssa käy. Luin eilen netistä että jos kuivuus jatkuu, pitäisi siellä lavakompostilla käydä ainakin joka toinen päivä käydä laittamassa kastelukannullinen vettä. Tiheä verkko pohjassa estää tavaran läpivalumisen ja lämppäritavara siellä väleissä pitäisi auttaa muhimiseen. Korjatkaa jos ymmärsin väärin. 