Täällä ei ole sateesta hajuakaan, joten on aikaa hämmästellä pihan kukkia. Nimilaput on mutta nimettominä. Toisaalta ihailen niitä joka tapauksessa. Tätä vaan taivastelen että miksi olen sen laittanut kultapallojen viereen tai kultapallot on levinneet niin että tämä jäi alle. Nyt se retkottaa siellä mistä pääsi näkyviin, tuoksukurjenpolvien päälle.
Tämä on löytänyt paikkansa puuaidan rakoseen. Se on oikeastaan yhteinen naapurin kanssa kun kumpikaan ei tiedä mistä se tuli ja kuka on. Koitan aina hivuttaa sitä meidän puolelle kukkimaan.
Jos tuo oli korkea, tämä taas on matala. Joku neilikka, kaunis mutta kamera tuli mukaan vähän kuivuuden vaivaamassa vaiheessa. Siis vähän kuin minä, pullero ja vähän elähtänyt.
Ei sääntöä ilman poikkeusta. Munankuoressa on isompiakin pilkkuja,
ei tämäkään kukkaterttu mahtuisi enää viiden litran kattilaan:
eikä tämä näytä pelakuunlehdeltä vaan muratilta, toivottavasti säilyy yli talven.
Pitäisi kai alkaa näin: Olipa kerran tavallinen kukkaruukku jonka sain syntymäpäivänä keväällä. Siinä kasvoi joku petunia. Sitten se kasvoi ja kasvoi. Nyt se on 30 litran ruukussa ja alla on iso vati, kuten huomaatte. Se olisi varmaan vaatinut alleen vielä jakkaran, koska se roikkuu maassa ja vie yli metri x metri alueen. Sillä on varmaan hormoonihäiriö.
Se saa kaksi kertaa viikossa kastelukannullisen vettä jossa on mukana ohuelti punaista lannoitetta.
Satoa on siis luvassa. Meillä on tälläinen kiikkuva vahti jonka tosin harakat ja muut isot siivekkäät käy aika ajoin pudottamassa.
Tomaatti Wilma on niin soma nipukoineen mutta hassun karvainen
Tilhiskin vattukin on tehnyt ensimmäiset kukkansa. Kukahan juoksee nopeimmin syömään.
Viime viikolla laitoin kuvan nuppuisesta mandariinikuusamasta. Nyt se on saanut auki muutaman kukan.
Samalla kierroksella ihailin mitälie kaunista sinistä kukkaa joka on kukkinut jo monta viikkoa. Varjoinen paikka on ehkä suojannut sitä. En kyllä muista että koskaan olisin siihen mitään istuttanut, mutta ehkä se on samanlainen ylläri kuin sen edessä nököttävä punalehtiruusukin.
Mukavaa ettei helle ole ihan kaikkea vienyt vaikkei ole tuolla kertaakaan kasteltu kesällä.
Ostin keväällä jostain marhanliljan sipuleita. Ehkä nämä ei sellaisia ole, mene ja tiedä, hassuja repalemutantteja kuitenkin.
Tuoksuliljat ovat jo päässeet vauhtiin ja niitä on niin paljon että tuoksu tulee sisään asti ja yöllä saisi nukkua pyykkipoika nenässä. Niitä on paljon pyykkitelineen luona ja arvaatte varmaan mille puhdas pyykki tuoksuu!
Näiden väriä piti vähän muokata että saa kukat näkyviin, ne kun on aika tarkkaan mustia. Sain ne keväällä ja väristä ei ollut aavistustakaan. Jos ne selviää talven yli, kaivan keväällä sipulit ylös ja katson saisiko niitä yhtään jaettua. Sipuleita oli kaksi mutta molemmista tuli kaksi kukkavartta.
Lempiaiheeni, daaliat. Tässä ensin ihana kaktusdaalia jonka keskus on keltainen ja reuna pinkki.
Onkohan tämä se eksyksissä ollut LukinLiljan daalia?
Agapanthus ponnisti viime vuonna 5 tai 6 kukkavartta joten tämän vuoden mehut oli käytetty jo etukäteen. Siksi se jaksoi vaivoin pinnistää viime viikolla yhden varren ja siinä on nyt jo pieni kurkistusluukkukin.
Samaan aikaan alppikärhö on jo tehnyt toisen kukkasarjan. Saapa nähdä tekeekö vielä kolmannetkin niinkuin joka vuosi aiemmin.
Tuntuu kuin kesä olisi ohi kun pikku natiainen palasi tänään kotipesäänsä. Kädet täristen ja innosta puhisten pakkasi tavaroitaan ja siivosi asuttamansa takkahuoneen ja kun kysyin että joko oli koti-ikävä, vastasi että eei vielä. Kuitenkin pulisi koko automatkan mitä tekee heti kun pääsee (siis p ä ä s e e ) kotiin. No, intoa oli niin paljon että puolet tavaroista on kassissa eteisessä. Luojan kiitos, saadaan aina kesälapsi / lomalapsi tänne ja luojan kiitos sen voi välillä palauttaa kotiinsa. Toivo elää että vielä ennen koulun alkua saadaan lainaksi kerran vielä tänne kun on opeteltu junalla kulkemista, mutta uimaan en enää mene puoleksi päiväksi, en halua muuttua rusinaksi.
Viisi tuntia ilman pientä ja itku meinaa jo tulla. Kiitos kuitenkin että jo yksi riittävän iso jota voi oikeasti lainata moneksi viikoksi. Toivon että tämä auringonkukka jonka pikkulinnut on kylväneet paraatipaikalleni aukeaa samaan aikaan kun koulu alkaa. Ehkä joku jossain aavisti että tarvitsen tuon päivänpaisteen.
Tänään oli puuhakas päivä kun sain istua perkaamassa pihaa ihan yksin. Kamera shortsien taskussa päätin piristää päivääni eilisen surkean olon jälkeen. Tänään tuli eteen kaksi erilaista samettikukkaa
ja tämä josta piti tulla metrinen mutta oli niin kuivassa paikassa että jäi 75-senttiseksi, Crackerjack, ja niissä on paljon sivunuppuja.
Taidan kerätä siemenet talteen. 
Tämäkin virittelee jo terälehtiään auki, kesäsädekukka Gaillardia "Sundance" jonka kaikki siemenet iti ja nekin on täynnä nuppuja. Kuva on haaleampi kuin alkuperäinen kuvakansiossani mutta kai siitä jyvälle pääsee 
Agapanthus on nakannut palttoon pois ja venyttelee kukkavarsiaan suoriksi. Jokohan se avaisi ne loppuviikolla?
Tämä se on jo päässyt vauhtiin ja niin on kimalainenkin. Niitä on tänä vuonna huisin paljon. Itse tykkään tästä kun näkee kun kukka kerrallaan aukeaa.
Tässä tulee se toinen ohdake josta aiemmin sanoin että on sinisempi. En tiedä näkyykö kuvissa mutta kun katkaisen kukan ja laitan vierekkäin, ne on ihan eri siniset. Tämä on enemmän punaiseen päin ja se toinen on jäätävämpi sininen.
Meinasin unohtaa ottaa päivänsinen kuvan ja vähän se oli jo lurpallaan, olihan kellokin jo kaksi. Se mokoma vaan vääntäytyi niin että minä roikuin kattoparressa ja otin kuvia näkemättä mitä kuvasin. Yhteen sitten osui tuo kukkakin melkein kokonaan. En sitä muuten laittaisi mutta se kukka on valtava, torvi on kymmensenttinen ja väri on ihan mielettömän kaunis. Mahtaako ne tehdä siemeniä?
Mitä ihmettä tapahtui keijunmekolleni kun päivänsini alkoi kasvaa samassa isossa ruukussa? Se loukkaantui ja lakkasi tekemästä kukkia. Se on koko kesänä tehnyt 20 kukkaa (kävin laskemassa). Punaista lannoitevettä siihen ruukkuun laitan niinkuin muihinkin. Eikö näytäkin loukkaantuneelta! 
Minulla oli viime vuonna kasvarissa piristyksenä päivänsineä. Tänä vuonna en laittanut, kun se tuppaa rehevöitymään liikaa siellä ja kietoutuu kaikkeen. No, nyt sitä kumminkin on siellä ja kukkii myös eli oli ilmeisesti tehnyt siemeniä viime kesänä ja vielä lähti niistä kasvuunkin. Luulin, etteivät sen siemenet kestä Suomen talvea. Kasvari oli kumminkin talvella yhtä kylmä kuin muukin ympäristö. Tämä on jännää hommaa, kun aina tapahtuu jotain. =)
Minullakin päivänsini meinaa jyrätä keijunmekon. Päivänsini on lisäksi täälläkin lähtenyt maasta kasvamaan viimevuoden siemenistä.
Keijunmekkosi tosiaan näyttää hiukan loukkaantuneelta. Onkohan kyseessä sellainen ruukkukiusaaminen?
Pahasti näyttää siltä 
Ihanaa, nyt on leimujen aika. Toiset on jo menneet ja toiset on vasta tulossa. Kaikkia en ehtinyt edes kuvaamaan kun kuumuus vei ne niin nopeasti.
Tässä lempparini, josta varmaan riittäisi syksyllä hippuja jakoonkin. Siis jos pääsen jonnekin. Se on oranssi.
Kiitetäänpäs taas välillä, se ihana verenpisara jonka sain LukinLiljalta, avasi tänään ensimmäisen nuppunsa! Kuva on epäselvä kun sateessa kuvasin mutta siitä näkee kuinka valtavasti siinä on nuppuja, koko 70-senttinen varsi on täynnä!
Leimut jatkaa taas vaellustaan, tässä PirjoH:lta muinoin saatua kantaa, jaettukin moneen kertaan