Ne on nyt jo niin luihin näköisiä ettei varmasti kovasti jää mitään jos ruskeita/mustia leikkelee pois. Mut jos se auttaa niitä piristymään, teen sen mielelläni!
Entinen asukas ei ollut mikään ns. puutarhaihminen, hän on aikanaan tilannut pihalleen nurmikon ja jotain koristepensaita/puita ja se siitä, en siis usko että näitä on mitenkään ikinä suojattu… Ne eivät kuitenkaan näin pahat ole aina olleet vaan nyt ovat menneet pahemmaksi joka siis näillä puheilla johtuu auringosta.
Mitenkä, jos nuo leikkaa kokonaan poikki? Onko ne sitten satavarmasti mennyttä?
Eikös latvan saa katkaista vasta, kun riittävä korkeus on saavutettu. Eli eivät kasva korkeutta enää latvan katkaisun jälkeen.
Piti vielä lisätä, että minunkin silmään tuo viimeisin noista näyttää tuijalta, muut katajilta.
Voi niissä olla joku tautikin, mutta en nyt muista sen nimeä 
Mutta viime kesä oli poikkeuksellisen rankka kasveillekin.
Mutta tuo paikka näyttää just sellaiselta, ettei paljoa elinmahdollisuuksia ole. Ne on niin seinän vieressä, että siellä pitäisi olla routaeristyskin alla eli ei vettä eikä tilaa juurille kasvaa.
Minä olen itse kauhean varovainen leikkaaja, osaisikohan joku muu sanoa tuohon mitään? Nuo ihan ruskeat versot eivät tuosta kuitenkaan virkisty enää, pitäisi leikata ihan vihreisiin neulasiin asti, vissiin…
Indy, kasvikortistossa on myös eri katajista tietoa. Kannattaa vilkaista onko siellä jotain sinua auttavaa. Kirjoita hakusanaksi "kataja" niin saat listauksen siellä olevista.
Minulla taisi olla toissa vuonna, pylväskatajat olivat tosi kurjan näköisiä keväällä, keltaista ja ruskeaa vaikka kuinka paljon. Joskus toukokuussa leikkelin vähän kaikista keltaisimpa pois loput jätin. Kesän aikaan kasvoivat uutta vihreää ja esim viime kesänä olivat jo kauniita.
Nyt ovat niin täysin lumen alla, että en tiedä miltä juuri nyt näyttävät.
Katajat, ainakin nuo minun, näyttäisivät kestäviä olevan vaikka ruskettuisivatkin. Aika varovasti leikkasin,
Katajia yleisesti vaivaava tauti on Stigmina karistesieni, joka on erikoistunut juuri katajaan. Sen tunnistaa kuolleissa neulasissa toisella pinnalla olevista mustista pilkuista, jotka ovat itiöpesäkkeitä.
Tauti leviää pääsääntöisesti alhaalta ylöspäin. Taudille ei tiemmä voi mitään, se voi tappaa katajan vuodessa, parissa. Tai sitten ei, mutta tekee pensaan varsin räyskän näköiseksi eikä uusiutuminen ole kovin nopeaa. Stigminaa on aika ajoin liikkeellä enemmän.
Puutarhakatajan leikkaamisesta mulla ei ole kokemusta, mutta käytän paljon luonnonkatajaa (omalta maalta tietysti). En ole huomannut katajien koskaan kärsineen, kun maltillisesti leikkaa, lähinnä tuuheutuvat mutta hitaasti.
(Niin ja luonnossa puu- ja pylväsmäinen kataja ovat rauhoitettuja)
Kiitos teille infosta!
Nyt menin oikein ulos saakka tutkimaan noita 
Ja kuten tarkat huomasivatkin, nuo alhaalta mustuneet ovat tuijia ja muut katajia! Mahtaakohan tuijisa ja katajissa olla sama vika vaikka tuijat ovat erivärisiä…?
Tuulia-Tuu, pilkkuja en löytänyt katajista… Joten tuo tauti ei ilmeisesti ole kyseessä?
Kyseinen karistesieni on katajan oma vaiva, ei tartu muihin lajeihin (sanovat viisaammat).
Toivottavasti siis katajiesi rusketus on vain kevätkuivumista, helpommin hoidettavissa 
Tuli nyt mieleen, vaikka ei ehkä juuri tästä ole kyse, mutta pieni kataja ei sitten kestä jos koiruus nostaa jalkaa sillä kovin usein. Katajasta tulee selvää ihan muutamassa viikossa, jos on ahkera "kastelija" ja osuu aina neulasille eikä vaan ihan juureen.
Kataja on aurinkoisen ja kuivahkon/kuivan paikan kasvi. Tuija taas on puolivarjoisen/varjoisen ja kosteamman paikan kasvi. Jos nuo katajat ja tuija ovat vierekkäin niin siinä on kyllä tuija väärässä paikassa.
Joka tapauksessa nuo kaikki näyttävät olevan todella lähellä talon seinää. Siirtäisin kauemmaksi. Mikä noilla on korkeus?
Kreeta-Eulaalian viestistä tuli mieleeni siskoni kokemus. Heillä on siis amerikanbuldoggi. Iso koira ja lempeä luonne. Mutta siis asiaan, heillä oli pari tuijaa pihassaan, ja jostain syystä juuri tuijan kohta viehätti koiraa aina ruikkimaan. Eivät sitten kauaa eläneet ne tuijat. Muistelisin, että kun meillä oli sellainen jättituija pihassa, niin kyläilevät koirat kyllä tykkäsivät merkata sen.
Kiitos K-E, no selvisi sitten varmaan meidän tuijien ja katajien kohtalo! Se on siperianhusky nimeltä Indy, joka kovin usein, siis päivittäin, nostaa koipeaan noihin. Ja perässä tulee seropi Karhu, joka on vasta 7kk mutta kovasti harjoittelee merkkailua 
Vajaa 6kk olemme itse tässä asuneet, jotta kysyisin vielä, meneekä ne noin puolen vuoden merkkailusta jo pilalle ?
Oulunseudulta, sanoisin korkeudeksi noin metrin.
Jaa-a, se jäänee nähtäväksi. Itselläni ei kestänyt, mutta se ei ollutkaan kunnolla juurtunut. Nuo ovat tuolla kuitenkin kai päässeet rauhassa kasvun alkuun, ehkä ne selviävät kun jätetään rauhaan, ellei runko ole ehtinyt pahasti kärsiä.
Meillä on pihalla myös suuri vanha kataja, sen paksu runko on kestänyt koiran päivittäistä lannoitusta jo neljä vuotta kärsimättä ollenkaan.
Meille tuli perheenlisäystä <3 Tällainen pikkuinen katajavauva on ilmestynyt puutarhaan, tien ja nurmikon reunaan suuren koivun katveeseen. Vaahteran siemen mittatikkuna.
Nyt hänet on aidattu tarhaan ettei ruohonleikkuri syö.
Moi,
Pakko lisätä kysymys tälle palstalle, koska uutena käyttäjänä pistemääräni uusiin keskusteluihin ei ylitä rasismirajaa.
Talven aikana sinikatajamme oksa on juurestaan revennyt lumen painon takia, luulisin. Katajan tarkkaa ikää en tiedä, meillä se on ollut kolme vuotta. Suurimmat oksat ovat about metrin mittaisia. Korkeutta katajalla on noin 70cm, vaakatsossa kokoa on noin 1.5m.
Olen nyt tukenut oksan niin, että repeytymä on "kiinni".
Onko tässä mitään tehtävissä, vai onko oksa menetetty? Onko mahdollista, että kataja kasvattaa repeytymän umpeen? Jos on, niin mitä voin tehdä tuon edistämiseksi?
Terveisin
Johannes
Eipä taida kasvaa umpeen, mutta riippuu repeämän laadusta, että saattaako haara pysyä silti hengissä tuettuna. Kannattaa varmasti mieluummin katkaista kokonaan pois.
Ihan hyviä paikkoja nämä vanhat ketjut on kyssäreille, kiva että kysyit. Meille kävi samalla lailla isommalle katajalle kymmenkunta vuotta sitten ja se oli vähän aikaa rujon näköinen kunnes kasvatti reiän umpeen.
Oliko hopeakatajalle oma ketju, ei nyt osunut silmään? Onko se kovin arka keväällä ruskettumaan? Vai minkä takia on niin kurja, kun tätä ei nyt olisi pitänyt koiran myrkyttää. Tämä on kai kolmisen vuotta vanha, tekee hidasta kuolemaa, kasvaa aina kesällä reippaasti, mutta joka kevät kutistuu entisestään, pian ei ole mitään jäljellä. Heitänkö pois, vai vaihdanko paikkaa? Kevätpeittelijäksi musta ei taida olla.
Kaikki katajat (juniperus) mahtuvat tämän saman otsikon alle. Jännää muuten etten hopeakataja-sanalla kuukkeloimalla saanut osumia.
Jospa se ei olekaan oikea nimi, vaikka hopeakatajana on myyty? Onko jollain kokemusta sen kestävyydestä?