Ajattelin viime kesänä ostaa Tallinnasta vain pienehkön taimen, koska olin julkisilla liikenteessä. Taimitarhalta olisi saanut suoraan sellaisen kaksi ja puolimetrisen. Jäi sitten hankkimatta. Laitoin eilen aiemmin hankkimiani siemeniä kylmäkäsittelyyn, josko saisin niistä vielä joskus oman taimen.
Kävin aiemmin syksyllä kuolaamassa Hämeenlinnan rautatieaseman päädyn syysvärejä. En kyllä huomannut siinä katsuran ympäristössä ja lehdissä sen enempää ahomansikan kuin piparkakun tuoksuakaan.
Katsurat (Cercidiphyllum)
on kasvisuku katsurakasvien (Cercidiphyllaceae) heimossa ja on sen ainoa suku. Siihen kuuluu määrittelytavasta riippuen vain yksi, kaksi tai kolme lajia, jotka kasvavat luonnonvaraisina Itä-Aasiassa.
Katsura on vaatelias lehtometsien puu, joka hyvin menestyäkseen vaatii syvämultaista, routimatonta maata, joka ei saisi todella kuivua kertaakaan kesän aikana. Katsura tulee toimeen myös kuivemmalla paikalla, mutta jää tällöin pensaaksi. Valoisuuden suhteen se ei ole yhtä vaatelias, vaan sietää kevyttä varjoa. Muun puuston tai rakennusten suojassa sen varhain puhkeavat hennot lehdet ovat paremmin suojassa keväthalloilta.
Lehdet ovat tuoksuvat, sydämenmalliset, keväällä punertavat ja saavat syksyllä keltaisen värin. Maahan varisseista lehdistä leviää imelä tuoksu, jota on verrattu piparkakkuihin, poltettuun sokeriin ja vaniljaan.
Pikkulehtikatsura (Cercidiphyllum japonicum ), jota kutsutaan myös lyhyesti katsuraksi, menestyy hyvin Etelä-Suomessa, jossa se kasvaa yli 10 metriä korkeaksi. Keski-Suomessakin se on menestynyt jotenkuten. Katsura viihtyy parhaiten ravinteikkaassa ja kosteahkossa puutarhamaassa puolivarjossa.
Kuva: Pikkulehtikatsura (Cercidiphyllum japonicum ) Wikipedia