ihan tarkkaan ottaen nuo termit eivät ole yhteneviä, mutta sen verran kuitenkin, että tuli näpsäkkä aasinsilta, jota pitkin kompuroida asiaan . olen monta kertaa muistuttanut, ettei kateviljely ole pohjoisessa yhtä ongelmaton tapa kuin etelän mailla. tämä 40 pv:n talvi antoi esimakua siitä, mitä tuleman pitää, jos ilmasto pysyvästi pääsee lämpenemään. viime kesän kuivuus vaikutti sen verran, ettei heinäsilppua syksyllä kunnostettujen penkkien päälle riittänyt ihan yhtä runsaasti kuin normaalisyksyinä. yli 10 senttinen kerros kuitenkin ja se kaikki on lumien sulettua nyt sitten imaistu maahan. pelkkä mullos näkysällä koko kasvimaalla. sitä ne ahkerat laiskan puutarhurin apulaiset tekee: madot olivat täydessä työssä vielä tammikuussa, kun silloin katteita nostelin tilannetta tarkistellakseni.
Meillä suhutellaan ajettavalla nurmenleikkurilla syyslehdet silpuksi kukkapenkkeihin mahdollisimman myöhään syksyllä.
Olin juuri haravoimassa kukkapenkeistä pahinta rönttää pois - ainakin niitä talventörröttäjiä - ja koitin varoa etten haravoi kaikkea lehtisilppua siinä samalla pois. Se on muuttunut melko lailla mullaksi.
Viime keväänä oli joistain ilmastollisista yhteensattumista ja syistä lehtisilppu muuttunut levyksi joka nousi tulppaanien ja narsissien kasvaessa ilmaan. Nyt ei näkynyt sitä ilmiötä.
Siinä siistiessä tuumailin, että koskahan olisi viisainta laittaa tuhkaa ja hevonpeekate kukkapenkkiin ettei vain mene häiritsemään roudan sulamista? Toisaalta kohopenkeissäni ei tuntunut enää routaa kovin olevan sillä laitoin jo tukikeppejä pystyyn pionien ympärille ja hyvin holahtivat kepit sulaneeseen multaan.
Käänsin tänään talikolla kasvimaasta yhden neljänneksen. Kannattaisiko siihen nyt laittaa jotain katetta päälle? Kotipihalta löytyisi syksyn lehtiä, olkia ja tuoretta lehtipuuhaketta. Mikä näistä olisi paras? Pelto on tyypillistä varsinaissuomalaista savimaata.
Kylvön aika kun tulee, niin ajattelin laittaa vakojen vetämisen sijaan siemenet siihen maan päälle ja sitten multaa säkistä niitten päälle. Ja sitten tietysti katteet. Viherlannoituslohkon kylvän varmaan suoraan siihen käännettyyn savimaahan. Pellolla on jotain ollut viime vuonna, mutta ei hajuakaan mitä, kun joulukuussa tähän muutimme.
Savimaan kunnostamisesta olen vaan lukenut kirjoista kirjaviisauksia, mutta yleensä kattamisella tavoitellaan maan mururakenteen korjaantumista huolehtimalla mm. siitä, että koskaan ei maata jätetä paljaaltaan auringon ja tuulen armoille.
Sinuna minä tekisin kaikista noista hyvältä kuulostavista kateaineksista koktailin, jolla suojaisin maan epämääräisen pikaharaamisen jälkeen, mutta ehkä typpipitoista tuoreempaa ainesta kannattaa sitten heti kevyesti seaten lisätä katteen joukkoon, kunhan sitä alkaa kasvaa. Onkimadot ja muut mainiot apulaiset huolehtivat sitten kohta maatasi parempaan kuntoon.
Varmaan vihantakasvilohko voisi olla murrosvaiheessa mieluummin niin iso, kuin mahdollista.
Pitääkin sitten tästä, kunhan maa vähän päivän mittaan lämpenee, mennä sekoittelemaan katteet ja levittää ne maahan. Löysin pihalta kasan hiekkaista multaa, ja laitan sen katteen alle muhimaan ja sekoittumaan maahan. Mun on ihan pakko talikolla vähän käännellä maata, sillä se on aika tiukkaan pakkaantunutta. Ja löytyi sieltä mun uusia pahaita kavereitakin, eli kastematoja :)
Vihantakasvia tulee varsinaiselle kasvimaalle yhden lohkon verran, mutta kun tuota peltoa on tuossa useampi tuhat neliötä, niin sinne heittelen myös jos jonkinlaista siementä kasvamaan viherlannoitteeksi, maanparantajaksi ja nurmikon/mansikkamaan/kaikenlaisten istutusten pohjaksi. Ja osa pellosta tulee kukkaniityksi.
Savimaan kunnostamisessa on oiva apu havupuiden neulasilla, vuosikaudet olen haravoinut ja savimaahan keväällä upottanut , eli kannan upottavaan saveen kevätharavoidut neulaset polkujen paikoille, ettei saappaat juutu kiinni (katevöjelyn nimissä mutta sinne ne uppoaa), eli nyt alkavat polkujen paikat olla kasvukunnossa ja salaattipenkin paikat edelleen kovaa savea.
Pintakompostoinnista tuli mieleen tämä harrastukseni, jossa laitetaan marjapuskien alle paaliheinää. Ei ole enää huolta siivottomista marjapuskan alusista nokkosineen. Kun reunoille teki matalat reunukset jätelaudasta, jotka maalasin punamultamaalilla, ei edes kanat saa enää leviteltyä heiniä pitkin nurmikkoa.
Lopputulos on yllättävän nätti vaikken sitä asiaa tavoitellutkaan. Otti vaan lopullisesti hermoon ne punaherukkapensasrivin nokkoskasvustot. Sivutuotteena on marjapuskien tuotannon ja oksien jämäkkyyden lisääntyminen. Kumpikaan ei ollut tavoitteena, nytkin sitä marjaa tulee niin että sukulaisillekkaan ei enää kelpaa.
Tässä asiassa voin siis sanoa pohjalaisen sanonnan että "Priimaa pakkaa tulla vaikka tavallista yritettihin"
Paaliheinää minäkin levitin marjapuskien alle nokkosten vuoksi. Hieman oli hankalaa löytää pienpaaleja -laitoin lopulta kaupan ilmoitustauluille lappuja. Viimekesän kuivuuden vuoksi moneltakin harrastajalta tippui marjat pensaista, vaan ei minulta. Ehdottomasti kannatettava juttu vaikka vinoiluahan sitä ohikulkijoilta saa kuulla.
Jäin oikein tuumimaan tilannettani kun minulle ei ole vinoiltu. Mistä se kertoo? Onko maineeni jo mennyttä, diagnoosi selvä, pelottava hahmo vai mitä ihmettä?
Temsukka, ei minullekaan vinoilla-katsellaan vaan ymmärtäväisesti, kun kompostoin talousjätteet ja laitan puista tulevat lehdet pensaiden alle ja perennapenkkiin. Meillä ne "fiksummat" naapurit haravoivat lehdet, ruohosilput ja kuivat oksat jätesäkkeihin ja ajavat ne kaatopaikalle. Sitten he kastelevat nurmikkoa juomavedellä ja meillä kaivettiin maahan 3-kuution säiliö, johon sadevesi varastoidaan. Eräs sanoi vaan hyvin ymmärtävästi, että kaikesta sinä huolehditkin. Tulee vaan mieleen sellainen juttu, että mitähän se apina oikein miettii eläintarhassa ihmisiä katsellessaan?
Viime kesänä kuljin erään rouvan kanssa puutarhassa ja hän toisteli koko ajan "Minä en ole ollenkaan puutarhaihminen." (En silti retuuttanut häntä puutarhaan väkisin, älkää luulkokkaan)
Lopuksi kyselin varovasti mitä tarkoitti sillä että on puutarhaihminen. Hänen mielestään se on henkilö, joka viettää kaiken vapaa-aikansa peraten puutarhaa, ostellen sinne kaikkea kallista ja tehden kaikenmaailman tylsää ja vaikeaa työtä. Vastasin etten minäkään sitten ole puutarhaihminen, sillä kattamisella olen päässyt siitä kaikesta. Nykyään minä vaan nautin, leikin ja säästän rahaa.
Tuo kateviljely aiheuttaa vain ainakin minulle sellaisen kauhean katehimon... Hädin tuskin saa hillittyä itsensä, ettei sieppaa niitä ihmisten mustia jätesäkkejä auton takakonttiin Onko tämä nyt sitä KATE-UTTA?
onnistuisitkohan kouluttamaan naapurisi siihen, että pysähtyvät portillesi ja kysyvät viedäänkö kaatopaikalle vai kelpaako sinulle. parikymmentä vuotta sitten omat naapurini oppivat nopeasti ja osaavat vieläkin, vaikkei meillä ns kaatopaikalle vienti edes maksa mitään niin kuin kai useimmiten nykyisin tekee. kärräysmatka vain lyhenee muutamalla sadalla metrillä.
Kiitos Valtsullekin vinkistä. Meillä vaan ei pihalla kasva kuin yksi iso kuusi ja pari kappaletta katajaa, joten neulasia ei tule kauheasti. Kesän mittaan ja ensi syksynä tosiaan haravoidaan ne lehdet joita ei kompostiin tarvi pitkin peltoja ja sitten ihmetellään mitä tapahtuu. Nyt on yksi vesipainanne jo täytetty hakkeella ja lehdillä. Kisun täytyy vaan löytää uusi juomapaikka :)
Törnrosa ja Temskukka, mullekin kateviljely tuntui heti oikealta ratkaisulta, kun haluaisin pellostani kukoistavan puutarhan, mutta olen vähän laiskanpulskea. Ja pikkupuutarhurit (3,5v ja 5kk) pitää huolen siitä että muutakin tekemistä riittää ihan tarpeeksi. Luotan siihen, että kun jaksan tässä pari vuotta huhkia ja kattaa, niin sitten kaikki sujuu kuin tanssi ja makailen pihalla auringonvarjon alla kun muut kitkevät ja kastelevat :D Ja haen välillä puutarhasta herkkuja tarjottimelle. Onkohan mulla "vähän" ruusuiset kuvitelmat...
Voiko katteen, esim. puuhakkeen levittää ensin kasvimaalle tai kukkapenkkiin tms. ja sitten vasta istuttaa kasvit, sipulit tai vaikka kylvää siemenet vakoihin ja katetta päälle? Eli siis jaksavatko ne pikkuruiset kasvit raivata tiensä katteen läpi maan pinnalle?
Kyllä kasvit raivaavat tiensä melko paksunkin katekerroksen läpi. Esimerkiksi itse eilen katsoin ohimennessäni, että pitää haravoida paksu kate (ehkä noin viitisen senttiä) pois kahdesta mullospenkistä, missä on vasta hyvin vähän monivuotisia istutettuna edes ja jo tänä aamuna olikin yksi tummakurjenpolvi putkahtanut katteestä pinnalle. Samoin ukontulikukkien lehdet ovat vääntäneet itsensä näkyviin ja joitakin taimiakin nousee. Itse kyllä en koskaan ole käyttänyt puuhaketta, vaan haravointituotoksia, jotka itselläni koostuvat neulasista ja puiden lehdistä ja tällainen katehan on tietysti kohtuullisen ilmava ja helpohko kasvavia kasveja ajatellen, mutta hidastaa siemenrikkaruohojen ilmestymistä voimakkaasti.
katteeksi kyllä käy! citypuutarhuri lie sitten cityrusakon ja citykarhun lajitoveri, sopeutuu aikaan ja paikkaan! vinoilijoille melkein sanoin, että heinät vanhalle lehmälle syötän... mutta kyllä kateviljelyn tuotokset puhuvat puolestaan ja olen visaasti vaiennut
kaupingin palstaviljelijät suorastaan kilpailevat kaikesta katteeksi kelpaavasta, puiston keräävää leikkuria odotetaan kottikärryt ojossa ja talohuolllon miehet kippaavat mieluusti rivitalon yhteisen nurmikkoalueen heinäsilpun osoittamaani paikkaan eivätkä lähde ajamaan kaatopaikalle kauas...
Ruth Stoutt on kirjoittanut kirjan Helppoa puutarhanhoitoa ja se kannattaa hakea kirjastosta ja lukaista läpi aurinkotuolissa istuen. kaikki ei toki ole helppoa muttei tarvitse tyhmästikään toimia.
miksi polttaa lehdet ja neulaset? miksi ajaa kaatopakalle? kastelu ja haraaminen on tylsää, kitkemisessä menee rakennekynnet, korkokengät uppoavat saveen. perunat on paljon helpompi poimia heinäkatteen alta puhtaana. sanomalehtikerros ja katekerros haravointiheinäsilppua on kuivan nykykesän pelastus.
Tuo on kyllä aivan totta mitä Valtsu puhuu. Asuimme pitkiä aikoja ulkomailla ja kasvimaat rehottivat rikkaruohoa, kunnes sain Nannalta kunnon oppitunnin kateviljelystä. Lomilla ollessa kyhäsimme kasvimaalle (siis rikkaruohoa kasvavaan entiseen heinäpeltoon) kehikoita, joita katoimme pellosta leikatulla heinällä - ensin tietysti monta kerrosta sanomalehteä. Vuosittain jatkoimme kattamista ja nyt siellä odottaa muheva multa ilman rikkaruohon häivää keskellä viidakkoa. Laatikoita tullee pikkuhiljaa lisää, mutta vakuuttuneena metodista tämä jatkuu edelleen.
Samoin saimme pidettyä harvat kukkapenkkimme jotenkuten kunnossa - eli jos siellä rikkaruohoja kasvaa, on ne helppo ohimennessään vain "nappasta" irti, kun taas ennen sai kaivaa juuria irti hiki otsalla ja silti sinne niitä juurenpalasia jäi.
Hei! Tutustuin hiljattain näihin sivuihin ja jäin heti koukkuun :) Olemme asuneet pari vuotta vanhassa omakotitalossa ja kesä kesältä puutarhainnostus vain tuntuu kasvavan. Näiden sivujen kautta olen lukenut nyt kateviljelystä, joka on mulle vielä aika vieras juttu, mutta se kiinnostaisi minua kovasti. Neuvoja teiltä kokeneemmilta nyt kyselenkin.
Elikkä, kun luin, että maan pitäisi ehtiä kunnolla lämmetä keväällä ennen katteiden laittoa, niin kuinkahan lämmin sen maan sitten pitäisi olla näin eka kerralla ja entä sitten jatkossa tulevina kesinä? Mulla on tuommosta puolikäynyttä kompostia jota ajattelin laittaa ja sitten kuivaa heinää ja lehtiä, sekä sitten myöhemmin nurmikkoa. Asutaan pohjoisessa ja noita kuvianne katsoessa tuntuu, että voiko nuo oikeasti olla jo tämän kevään kuvia, sen verran jäljessä täällä ollaan. Ainuttakaan kukkaa ei ole meidän pihassa vielä auennut, nuppuja kyllä on ainakin tulppaanissa, vuorenkilvessä ja pikkusydämessä.
Sitten luin, että pensaiden alle ois hyvä kate sanomalehdet + hake (kävisköhän sahanpuru?), mutta tarvisi lisätä lantaa aika ajoin (kun hake "syö" ravinteita maatuessaan...oliko näin??). Niin mitenhän se (=lannan lisääminen) sitten tapahtuu? Ajattelin että kompostimultahan vasmasti kävisi lannaksi hyvin. Täytyykö katteet raapia pois vuosittain pensaiden juurilta ja laittaa multaa alle vai lisätäänkö multa vanhojen katteiden päälle ja sitten taas samanlainen katekerros kuin aiemmin vai mitä pitäisi tehdä? Maatuuko tuommonen sanomalehti ja hake kuinka nopeasti?
Tässä nyt alkuun muutama juttu joka on tullut mieleen ja jatkoa taatusti piisaa :) Sen verran uusi juttu tämä puutarhaintoilu mulle on, että mieltä askarruttavia juttuja tulee esiin koko ajan.
Kattamisesta mie en vielä paljon osaa sanoa, ja aloittelija olen monessa muussakin asiassa... Mutta innolla mukana, niin virtuaalisessa kuin oikeassakin puutarhassa.
Hirveän paljon löydät ohjeita "vanhalta" puolelta, eli keskustelut-etusivun alalaidassa on pvm 23.3.2007 (muistaakseni), klikkaa sitä, niin olet vanhan pentin puolella. Siellä haulla etsimällä löydät vaikka mitä aarteita
Onko tämä nyt sitä KATE-UTTA?