Minulla näyttäisivät madot muuttaneen sen vahvan katekankaan päällä olevalle mullasalueelle - toivottavasti ne nyt siitä ymmärtävät mönkiä reunalle siinä vaiheessa kun pitää metriin päästä, multaa katteen päällä on enimmillään korkeintaan 35 senttiä
Katekangas kyllä läpäisee veden ja kastelen aluetta kuivana aikana, joten voi olla että matosilla on siinä ihan mukavaakin...
Katekankaita käytän minä laiskuuden, huonon selän ja savisen, juolavehnäisen entisellä pellolla olevan pihamaan vuoksi. Juolavehnää on melko mahdoton kitkeä tiiviihköstä savimaasta - katkeaa maan rajasta ja jatkaa entisellä voimalla...
Ensimmäiset kukkapenkit tein ohjeitten mukaan muokkaamalla maan ja keräämällä rikkojen juuret maasta tarkasti. Jo ensimmäisenä kesänä juolavehnä oli penkissä eikä tullut reunoilta. Penkki oli möyhittynä mahdottoman korkea ja hieno, mutta kesän jälkeen se oli melkein montussa.
Opin siis, että en saa kyllin tarkkaan rikkojen juuria pois pohjamaasta ja koska se on märkää ja savista, kukkapenkit on kuitenkin tehtävä koholle. Nyttemmin olen kaivanut pohjamaasta ruohokerroksen pois, kerännyt juuria minkä saan, laittanut katekankaan tai sanomalehtiä ja katteen päälle ostomullat. Sellaiseen penkkiin juola tulee pitemmällä viiveellä ja reunoilta. Nyt on siis aika luopua kivistä reunoilla ja tehdä riittävän leveät mullasalueet reunoille ja vielä pystysuuntainen juurisuoja penkin reunaan.
On siis puuhaa tiedossa täksikin kesäksi
Mukavasti on katekeskustelu käynnistynyt. Haluaisin vielä lukea teidän kokemuksistanne, joilla katekangas (ei siis sanomalehdet vaan ihka oikea maatumaton kangas) on ollut käytössä useita vuosia nimenomaan maan pinnalla. Kasvit olette istuttaneet kankaaseen tehdyistä rei''istä ja kankaan olette peittäneet jollakin kateaineksella esim. hakkeella, koristekivillä tmv. Juurimatosta en niinkään ole kiinnostunut, se on jo toinen luku sinänsä. Sillähän estetään juuriston leviäminen kielletyille alueille ja matto asennetaan syvälle kuopan pohjalle, ei maanpinnan tuntumaan (yleensä). Uteliaisuuteni johtuu ammatillisista syistä ja kiinnostuksestani pihasuunnitelmien tekemiseen. Laaja tietopohja olisi tarpeen, mutta kun omakohtaista käytännön kokemusta ei näin vasta-alkajalla juuri ole (eikä omaa pihaakaan kuin pienen rivitalopläntin verran), on käytettävä hyväkseen muilta saatuja vinkkejä. Pelkällä kirjaviisaudella ei pitkälle pötkitä sillä käytäntö voi osoittaa joskus hyvältäkin tuntuneet ohjeet epäkäytännöllisiksi tai toimimattomiksi.
Hupakko, toissa ja viime kesänä istuttelin havukasveja tuolla tavalla: katekankaaseen reiät kasveille ja koristekiveä/katetta päälle. Katekankaana oli mansikkakangasta ja sitä ohutta, ruskeaa kangasta. Hyvin kasvit näyttävät voivan (pilarikataja, kääpiövuorimänty, tuija, lamoherukka, pensashanhikki) mutta nuo istutukset on tehty niin hiljattain että mahdolliset haittavaikutukset ei varmaan vielä ole näkyvissä.
Pitääkin kurkistaa joku päivä tuon toissakesäisen istutuksen kankaan alle, mille siellä näyttää.
Olen minäkin käyttänyt katekankaana mansikkakangasta tuolla perunakellarin katolla. Siihen en keksinyt mitään muuta. Juolavehnä ja nokkonen pitivät juurillaan sen maan koossa, kun yritin perata niitä pois lähti multa virtaamaan alas sekä saappaisiini.
Reikiin olen istuttanut krassia. Katekangas pysyy vielä paikoillaan tämänkin vuoden ja ensi keväänä otan sen pois ja istutan perennoja ja köynnöksiä. Tuuli on repinyt välillä kankaan irti ja alla näyttää olevan täysin kuollutta - ei rikkaruohon alkuakaan. Maa näyttää aika kovalta myös.
Mansikkamaallakin käytän mansikkakangasta, sillä pelkään eloperäisen katteen altistavan homeelle. Mansikkamaani on kyllä tuulisella paikalla joten ehkä siitä ei olisi pelkoa.
Tykkään että katekangasta voi kierrättää tontilla niin, että sillä tapetaan monivuotiset rikkaruohot, ja kun homma on selvä se siirretään toiseen paikkaan ja puhdistuneelle alueelle laitetaan perennat. Tämä tietysti vaatii pitkää pinnaa eikä valmista tule heti kohta nyt, mutta kun ne vuodet vierii kuitenkin teki niin tai näin. Voisi olla että yksikin kesä riittäisi mutta pelaan nyt varman päälle. Ja olen laittanut krassiakin jo kasvamaan.
Muuten äänestän ehdottomasti eloperäisten katteiden puolesta. Niiden hyviä puolia ovat
1) ehdottomasti halvempi hinta ja osa jopa täysin ilmaista
2) maan pieneliöstä nauttii ja maa kuohkeutuu
3) maatuessaan eloperäinen kate lannoittaa alustaansa
4) pääsääntöisesti eloperäinen kate on kauniimpaa ja luonnollisempaa.
5) ekoilu
Ja, sanomalehden läpi madot kulkevat kuin pyöröovista. Olen sen kaivellessani todennut että sanomalehtien päälle tehdyissä kukkapenkeissä on jopa enemmän matoja kuin muissa.
Hei!
Olen tuolta vanhalta puolelta lueskellut rikkaruohojen hävittämisestä mustan muovin avulla. Onko tuo katekangas sellaista minkä avulla voisi juolavehnää vastaan taistella? Vai onko joku parempi / halvempi vaihtoehto. Katettavaa kyllä riittää....
Kyllä minulta juolavehnät ja muutkin ruohomättäät hävisivät sanomalehdillä ja katteella. Jonkunverran puski niitä läpi, mutta ne lähtivät helposti juurineen, kun lehtien ja katteen alla maa oli pysynyt kosteana. Nurmiperunaa tosin viljelimme ensimmäisenä katevuotena, joka saattoi hieman jouduttaa projektia. En sitten tiedä kuinka käy, jos samantien istuttaa jotain muuta.
Marjapensaiden kanssa onnistui tosin jo ensimmäisenä vuotena.
Heh. Mulla on henkilökohtaisena ongelmana yksi lohko kasvimaata (5x10). Pari vuotta olen nyt pähkäillyt, että mitä teen. Kumma kyllä, ei siitä ole kuin muutama vuosi aikaa kun siinä hernettä ja seuraavana vuonna perunaa kasvatin. Ihan kamala rikkaruohosto (juolaa ja pujoa). Millään en raaski panna isosälliä sitä jyrsimellä muokkaamaan, sen verran säälin. Jotenka ajattelin tehdä radikaalisti: töissä on kaksimetrinen läjä turun sanomia (juu). Ja navetan päädyssä iso läjä lampaanlantakompostia. Levitän pikku hiljaa niitä sanomia ja kompostia sinne ja peitän koko herkun pressulla ja vanhoilla muovimatoilla. (Taisi muuten isosälli olla se, joka ensinnä kekkasi, että mulla on liian iso kasvimaa…) Niiden sanomalehtien maatumista olen miettinyt kovin. Mutta sittenhän sen näkee :)***Jaa ja en nyt jaksa etsiä sitä otsikkoa (vai oliko se peräti tässä), missä noista järeämmistä kateaineksista juteltiin. Tuli vaan sellainen olo, että eihän se pieneliötoiminta varmaan sieltä katteen alta mihinkään muutamassa vuodessa lakkaa, jos siellä on vähänkään orgaanista ainetta → muurahaiset.
Alkuperäinen kirjoittaja: Tuntematon tai poistettu käyttäjä
Onko kokemuksia siitä, mitä kattaminen aiheuttaa lehtokotilon vaivaamalla pihalla? Viime kesänä käytin katteita kasvimaalla ja kukillekin, mutta nyt näyttää siltä että kotiloja on jo ihan alkukesästä järjetön määrä... Mietinkin, että uskallanko ollenkaan kattaa tänä vuonna..? Marjapensaille jo ehdin ruohosilppukatteet levitellä talven maatuneesta kasasta...
Luulisin, että ruohosilppu on kotiloiden herkkua. En käyttäisi. Sen sijaan hake ja vaikka hiekka tai sora? Nurmisilpusta tekisin käytettä, jolla kastelisin tarkkaan rakoon. Tai vaikka kompostoisin ensin nurmisilpun, levittäisin sitä kuivan katteen alle. (Niin ja kokemusta ei ole.)
Alkuperäinen kirjoittaja: Tuntematon tai poistettu käyttäjä
Äskeisen pihalla tonkimiseni perusteella sanoisin, että ainakin mansikkamaan kuusihake on kerännyt kotiloita runsaasti. Ellei sitten kyse ole muuten tuosta paikasta, on omenapuun alla ja aina sinne tuppaa jäämään omenoita maahan syksyllä... Eli ota noista nyt sitten selvää miksi siellä viihtyvät... 
Hiekka voisi ehkä olla hyvä vaihtoehto... Se vaan maksaa ja noita muita tulee ihan ilmaiseksi... 
Mielenkiintoista. Onko sulla kuitenkin sen kuusihakkeen apuna jotain muutakin kateainesta; muovia tai mansikkakangasta? Maahan pudonneet omenat pitäisi kyllä kerätä pois.
Alkuperäinen kirjoittaja: Tuntematon tai poistettu käyttäjä
Muoveja en voi "puutarhassa" sietää, hesaria on reilu kerros tuon silpun alla...
Niin, kyllähän ne omenat pitäisi kerätä, niitä on vaan niin sairaan monta kottikärryllistä ollut joka vuosi, että aina tuppaa muutama jäämään piiloon pudonneiden lehtien sekaan. Ehkä nuo lehdet pitäisi sitten vielä tarkemmin haravoida, sitten ei vaan jää yhtään ravintoa nurmikolle on tämä kyllä hankalaa...
Ihan tämmöinen aloittelijan tyhmä kysymys:
Olen kattanut kasvimaan kohopenkit ja käytävät eloperäisellä aineksella (heinällä ja oljella) nyt parina kasvukautena siten, että lisään vaan uutta katetta entisen maatuessa. En muokkaa/käännä maata. Kevyesti haraan kylvörivien paikat keväällä, kun ensin avaan niiltä kohdin katteen.
Nyt sitten olen jututtanut kolmea itseäni paljon kokeneempaa puutarhuria, joilla kateviljely käytössä ja he sanovat ihan perusteellisesti kyntävänsä vuosittain kasvimaansa katteista huolimatta.
Että-jotta-oonko minä ymmärtänyt koko kattamisen idean ihan väärin?
Alkuperäinen kirjoittaja: Puistolan*emäntä
Ihan "oikeaoppisessa" kateviljelyssä maata ei muokata eikä varsinkaan käännetä. Tapaa, jossa maa muokataan syksyisin, voisi nimittää vaikka pintakompostoinniksi.
Itse sekoitan joiden lohkojen pintaan lantakompostia, osan lohkoista pidän muokkaamattomana. Varsinaista maan kääntämistä en harrasta.
Mutta kateviljely-nimitystä voi mielestäni käyttää hyvin laajassakin merkityksessä.
Kiitokset Kaisaliisalle! Just tuota tarkoitin, että ei siis ole mikään "pakko" ruveta kyntöhommiin
Alkuperäinen kirjoittaja: Puistolan*emäntä
Kysynpä asiaa jota olen pohtinut. Kun perennapenkissä on paksu katekerros heinää tai olkea, niin kuinka käy siementen? Siis jos haluaa jonkun kasvin siementävän uusia taimia, niin pystyvätkö siemenet kasvamaan katteen seassa, pääsevätkö ikinä ylipäätään multaan asti paksun katteen läpi ja jos sinne tipahtavatkin, niin jaksavatko taimet puskea katteen läpi? Kuvittelisin että eivät. Täytyykö siis kateviljelijän luopua itsestään kasvavista siementaimista emonsa juurella?
Kun katteen levittää keväällä, se on kokemukseni mukaan aina syyskesällä niin hajonnutta, että siemenet pääsevät multaan. Tarvittaessa katekerrosta voi rouhaista vähän syrjään syksymmällä.
Perennapenkissä voi käyttää katteena esim. puolilahonnutta kompostia, se näyttääkin enemmän "mullalta". Ja yleensä ottaen perennapenkissä ei tarvitse käyttää niin paksuja katteita kuin kasvimaalla, minun mielestäni.
Kun vertaa kateviljelyä luonnon olosuhteisiin, voi ajatella ettei luonnossakaan maa ole koskaan paljaana. Silti kasvit leviävät siemenistä.
vanhoissa prennapenkeissä kasvu on jo niin tiheää, ettei katetta sinne mahdukaan, mutta noin kuin kaisaliisa teen, kun haluan jonkun kylvää ihan vain paikalleen kylmäkäsittelyyn: siirrän mahdollista katetta syrjään kylvörivin verran varmistaakseni, että siemen varmasti pääsee multaan.
ilman sitäkin kyllä onnistuu. juuri ne kauniit mustarastaat (ja vähemmän kauniit räkätit) kuopsuttavat katetta sen verran, että aina joku siemen paikkansa löytää. ihan onnikin on, että eivät kaikki; siementen tuotto kun on aivan ylenpalttista.
katteiden kanssa me todella vain yritämme parhaamme mukaan matkia luonnon omaa tapaa hoitaa maata ja sen mukana kasveja.
Kiitän Kaisaliisa ja mai-lee 