Tarkoitettu kaikille vinkeille ja nikseille, joilla vannoutunut viherpeukalo saa vaikka hetkisen ajaksi itsensä näyttämään katseen kestävältä kansalaiselta. Sen jälkeen voikin taas piiloutua mullan, ruohonkorsien ja vanhojen vaatteiden alle piiloon.
Kaikki vinkit eivät tarvitse tuottaa häikäisevää lopputulosta; muuten vaan kaikki kivat/hyvät/mukavat/hauskat kokemukset kaikkien kokeiltaviksi.
Taas oli hiukset kuivat koppurat, oikein talvihiukset. Mietin, etteipä ole mitään tehohoitopakkauksia, mutta sitten hoksasin, että onpa tuota oliiviöljyä keittiössä. Läträsin oliiviöljyä hiuksiin, pyyhe ympärille ja eikun saunaan. Sen jälkeen normaali shampoo ja hoitoaine. Kylläpä tuli pehmoiset hiukset.
Onko kuorinta-aine loppu? Tai voit sanoa jopa, että en osta moisia höpötyksiä. Kahvinporoillakin hoituu ihon kuorinta. Pikkasen kämmenelle vaikka kosteusvoidetta, hypäys kahvinporoja. Ja eikun kasvoihin pyörittämään varovaisesti. Ekstrana kahvin tuoksu kasvoissa=)
Jos kantapäät kuivuu ja halkeilee kun kumisaappaissa kesät rontustaa, niin rautakaupoista saatava Helosanin rasva (sinisessä tuubissa) on edullista, riittoisaa ja todellakin tehoaa! Ja nimenomaan se sininen, ei vihreä tuubi vaikka se on tarkoitettu jaloille. Samaa tavaraa saa apteekistakin mutta siellä on huomattavasti kalliimpaa. Sain tämän vinkin joskus kosmetologilta jolle valittelin halkeilevia kantapäitä. Eivätpä ole enää sen jälkeen halkeilleet.
Känsiin tepsii kuulema myös ilmastointiteippi (peräti lääkäri määräsi!) ja sooda-kylpy kolmena perättäisenä päivänä (ruokasoodaa kolme ruokalusikallista litraan vettä) Tämän pitäisi tepsiä myös ihottumiin.
Kuorittu raparperi on hyvä ja tehokas puhdistusaine jos kädet likaantuvat puutarhatöissä, muistelen että voikukan maitokin lähtee sillä. Tykkään tehdä kitkemiset ym. paljain käsin joten päivä päätteksi tehopuhdistus on tarpeen. Hyvänä puolena raparperin saatavuus ja ilmaistakin on!
Viimeinen vinkki ei ihan pidä paikkaansa sikäli että kovettumia kyllä tulee vaikkei jalkoja raspaisikaan mutta mikäli jalkoja raspaa liikaa niin se voi kiihdyttää kovettumien kasvua. Eli kohtuus kaikessa ja jos raspaa niin rasvaa -ja mieluiten rasvaa joka ilta ja raspaa vain tarpeen tullen.
Omat jalkapohjien syylät katosivat koivu-terva-propolisvoiteella joka kyllä pehmittää myös jalkapohjien kovettumat tehokkaasti. Hauskaa vain että voiteessa mainitaan olevan koivuntervaa ja eräs fiksu ystäväni kysäisi että miten sitä tervaa koivusta saadaan? Enpä vieläkään tiedä mutta voide tehosi…
Minä ole kuullut myös saman, että raspaaminen vain lisäisi kovettumien muosdostumista, joten hankin credo-höylän. Ensin en meinannut uskaltaa käyttää sitä, katselin vain peilikaapin hyllylle pelonsekaisella kunnioituksella, pelkäsin tekeväni sillä haavoja. Viimein aloin sitä käyttää, enkä yhtään haavaa ole saanut aikaiseksi, vehje on yliveto, sananmukaisesti. Mutta kovettumat eivät ole vähenneet tulemasta, ilmeisesti pitäisi viitsiä rasvata säännöllisesti. Hohkakivi saunan jälkeen on myös kätevä. Olen hirvittävän kateellinen miehelle, miksei sille tule ikinä kovettumia, vaikkei varmaan unissaankaan ole kuvitellut rasvaavansa jalkojaan tai muutenkaan hoitavansa, karvojakin sen kintuissa on vähemmän kuin mulla!
Täällä elävä esimerkki siitä miten raspin roksiin heittämällä pääsin eroon kovettumista. Kesäisin kun kuljen paljon paljasjaloin ja crockseissa niin rasvaan jalat joka ilta, näin talvella rasvaan 2-3 kertaa viikossa. Jaloille hyvä ja puhdistava kuorinta tulee oliiviöljystä, karkeasta suolasta ja sitruunamehusta.
Kiitos neuvoistanne,pitääkin alkaa hoitaa itse kovettumia! Kalliiksihan tulee käydä kolmen kuukauden välein jalkahoitolassa, kuten teen. Mukava ja hyödyllinen palsta!
Kaipa nuo känsät, niitähän nuo kovettumat ovat, johtuu monista asioista. Näin talviaikaan pärjään pihkavoiteella, mutta suunnistuskaudella, jolloin jat joutuvat todella koeteukselle, joudun käymään jalkahoitajalla 3-4 viikon välein. Kovettumat kasvavat hurjaa vauhtia ja tulevat niin kipeiksi, ettei niiden kanssa pysty edes kävelemään. Rasvaamisella en ole huomannutolevan mitään vaikutusta kovettumien ilmaantumiseen, sillä rasvaan päivittäin jalkavoiteella.
Minä en pidä kenkiä kuin pakon edessä -enkä muuten pahemmin sukkiakaan -ja kantapäät varsinkin on ihan kuivat korput. Jalkaterän ulkolaidalle ja päkiän kohdalle saattaa yhtäkkiä avautua rapsahtaa ihan kuin viiltohaava jos rasvauksen unohtaa pitemmäksi aikaa ja on muuten pipinä kinttu sen jälkeen. Jalkojenhoitaja on joskus kantapäitäni vuoleskellut ja ihan hiomapaperia käyttäen (vaan älkää kysykö sitä vahvuutta kun en muista) hioskellut kovettumia pois. Neuvoi myös että aina ei ole parasta se kaikkein tymäkin ja rasvaisin rasva vaan niitäkin pitäisi aika ajoin vaihdella. Diabeetikkona pitää noita kinttujaan tarkkailla ja hoitaa -pitäisi vain vieläkin ahkerampi olla kuin nykyään.
Ei mikään kotikonsti vaan harvinainen herkku mulle. Kävin jalkahoidossa, kun tytär antoi sellaisen mulle jouluna lahjaksi. Oli se ihanaa, sain yrttijuomaa ja lueskella kuvalehtiä ja nauttia olostani.
Aronja! Jos halkeamia tulee niin vanhakansa paikkaa pihkalla ja moderni lady duoderm-nimisellä “laastarilla”. Siinä on vähän ku “pihkaa” ja kipu helpottaa heti kun muutman kerran astuu sillä laastarijalalla. Sitä voi pitää monta päivää kerrallaan j aon kyllä tosi helpotus kun kipu iskee.