Hyvässä kasvussa ovat 
Hieno homma, Asarina! Sinulla mekkotilanne mitä ihanteellisin … Kukkaa pukkaa varmaan jo alkukesästä…
30 cm suunnilleen katkoin jokaisesta taimesta. Täytyy varmaan hakea isompia ruukkuja ja laittaa niihin aina muutama kepin kanssa. Koulin monta taimea, kun aattelin, että kyllä ne ylimääräiset sitten kelpaavat jollekkin. Kun nyt vaan sais ne kaikki 30 pidettyä hengissä siihen asti että saan ulos. Tarkoitus on taas kasvattaa isoissa ruukuissa ylöspäin kiipeävänä, niin en voi laittaa amppeliinkaan.
Koulin äsken keijunmekot amppeliastiaan. Hirvittää kyllä että ottaakohan nuo itseensä tuosta koulinnasta vai lähtevätkö kiltisti kasvamaan. Vähän ne ovat vinossa, huomaa parhaiten tuosta tulitikkuaskin oikealla puolella olevasta taimesta Niitä oli vaikea saada kuoppiinsa enkä sitten uskaltanut murjoa niitä enempää. No, ans kattoo kui mun käy noiden kanssa!
Ihan terhakoiltahan nuo näyttävät!
Juu, ja ainakin vielä (kasvu)suunta on ylöspäin eli eivät ilmeisesti ottaneet nokkiinsa koulinnasta
Missä kohtaa muuten aloitatte lannoituksen? Nuo ovat nyt puutarhamullassa mutta kai joku lisäravinne tulee jossain kohtaa kyseeseen? Ja mitä käytätte lannoitukseen?
Mie olen alkanut lannoittamaan pari viikkoa koulinnan jälkeen, kerran viikossa kastelulannoitteella.
Nyt taitaa jo alkaa riittämään minun Keijunmekko- amppelit.Alkujaan sain taimistani kolme amppelia. Latvomisten yhteydessä laitoin vielä pistokkaita. Tänään istutin nekin ja tuli vielä neljäs amppeli… Tässä ylimpänä kuva uudesta, joka varmaan tuuheentuu, kunhan pääsee vauhtiin. Latvat nipsasin jo samalla. Alla kuva, jollaisia on nuo aiemmat Keijunmekot.
Onko latvominen välttämätöntä? Mun jäljelläolevat taimet on ihan hyvässä hapessa mutta matalia, ja vein ne viileään.
Minä toin syksyllä keijuni sellaisenaan sisälle, en raskinut leikata yhtään, kun oli vielä niin komeassa kukassa. Talven aikana lehdet ja kukat tietysti lopulta kuivuivat, mutta jo tammikuussa alkoi uusia versoja pukata keskeltä kuivia, kuolleen näköisiä vanhoja versoja. Sitten olenkin vaan kuivia lehtiä ja kukkia rapsinut pikkuhiljaa pois ja nyt on metrin korkuinen tuuheahko köynnös taas ja kukkaa pukkaa… Lehdet ovat vaan vielä turhan vaaleat, kun ei mahtunut kasvilampun alle talvella, mutta pitää suojata aluksi, kun ulos aikanaan vien, että ei aurinko kärähdytä lehtiä. Pitääpä minunkin vielä kokeilla latvottujen versojen juurruttamista - keijuja ei ole koskaan liikaa. 
Oho, onpa Vuokkiksella jo hyvässä kasvussa keijunmekot!
Hienohelma, en tiedä, onko välttämätön… enemmän vain haaroittuu… Nytkin siis napsasin noiden päistä ihan pienen nipsun, latvaa. Samalla pidän pituuskasvua aisoissa. Kun ei mulla sisällä ole niin paljon tilaa, että mahtuisivat valtoimenaan kasvamaan. Nopeaan kasvaa pitkät, ohuet varret, jotka nappaa kaikesta mahdollisesta kiinni.
Taas kuoli yksi. Kolme jäljellä Kuinka tää voi olla näin vaikeeta. Ne taimet on vaan yhtäkkiä kupsahtaneet.
Oletko Hienohelma tarkistanut, ettei taimissa ole kirvoja, harsosääsken toukkia tms. tuholaisia? Ovat aika huomaamattomia, mutta saavat pienet, hennot taimet helposti kuukahtamaan.
En ole nähnyt mitään eläviä. Mutta multa menee kummallisen homeisen näköiseksi ja pinta kovettuu, vaikks olen yrittänyt varovasti kastella
Minulla alkoi taimet pysymään hengissä, kun muutama vuosi sitten aloin peittämään mullan pinnan kunnon hiekkakerroksella. Kun ei tiedä, mistä kupsahtelu johtuu, niin vaikea sanoa, olisiko siitä nyt hyötyä, mutta ainakin mulla ei taimet enää juurikaan kupsahtele.
Jos jonkun purkin olen laiskuuttani jättänyt hiekoittamatta, niin olen huomannut, johtuneeko viime kesän märkyydestä, että aika nopeasti alkaa näyttämään homeiselta se mullan pinta. Sitten vaan äkkiä siihen hiekkaa, niin tilanne on parantunut.
Aijaa? Kävisköhän vermikuliitti samaan tarkoitukseen?
Toiset käyttää vermikuliittia, minä tykkään käyttää sitä hiekkaa.
No kokeillaanpa sitä hiekkaa, jos pelastais vaikka kupsahdusruukussa jäljellä olevan mekon.
Tilanne ennen hiekoitusta. Ex-keijunmekko oikealla.