Keijunmekko, Rhodochiton atrosanguineus

Minä istutin omat henkihieverissä olevat uudelleen, turve-perliittiseokseen ja alkoivat piristyä kummasti. Juuristo ainakin tervehtyi silminnähden.

Jotenkin näyttäis että on liian märkää…

Me ihmiset käsitetään eri tavalla sanat märkä, kostea, nihkeä, kuiva… Aika varovasti kastelen… Mullan pinta ei noin märkä… minulla mullan pinta on kuiva, ennen kuin seuraavan kerran kastelen… sormi ruukussa, miltä pinnan alla tuntuu…ennen kuin seuraavan kerran kastelen… ehkä 1-2 kertaa viikossa…

Tavallisessa mullassa sain keijunmekon taimet aina kuolemaan, en osannut kastella sopivasti, eli riittävän vähän. Nyt olen kasvatellut kasvuturpeessa, siinä ei tule kasteltua liikaa ja kosteus ja kuivuus on helppo havaita.

Minulla oli pussissa joitain siemeniä joille en luonnollisestikkaan muistanut enään omistajaa. Kylvin ja nyt sitten muistin, keijunmekkoa  Muuten ihan jees, mutta aikalailla myöhässä niiden kanssa, ehtiiköhän enään lainkaan ja kumpaan minun olis parempi lykätä ne. Pitää täällä perushuoneenlämmössä omin kätösin suihkuteltavana vai kasvihuoneeseen jossa lämmöt 25-30 välillä ja kostea trooppinen ilmasto?

Mun keijunmekkojen tarina saa pian saman otsikon kuin Christien klassikko Kymmenen pientä… eiku se korrektimpi käännös olikin Eikä yksikään pelastunut.


Toisin sanoen kaks jäljellä. 

Itse kasvatetuissa keijunmekoissa on nuppusia. Alussa näyttivät ihan onneettomilta rääpäleiltä, mutta hyvin ne innostuivat kasvamaan.

Keijunmekko on jo melkoinen roikale.

Wau, mikä kukka :wink:

No mahoton! Onko sulla puolivarjoisella vai miten olet saanut lehdet pysymään vihreinä? Minulla on pikkusen pienempi viritelmä :wink: ja sen lehdetkin on jotenkin punaisen kirjavat.
Montako tainta tuossa on ja kasvatitko alusta asti ite? On kyllä upea.

Huh huh - aivan valtava mekko!

Komea on ja tyyli näkyy olevan sama kuin meilläkin, valokatteen välipuissa mennä roikoilee ja alushameita mättää päähän.

Nyt jo iskee ajatus että voi vitsi mikä siivo kun tuonkin alas kiskoo ja samantien seuraavana ajatus jaa-aa mitäs sitä viime syksynä tehtiin kun sisälle talvetukseen piti roudata,en muuten muista.

Mistä tietää, koska sellainen siemenpallukka on kypsä? Otin yhden irti ja vein sisään, mutta se ei auennut itsekseen (jotenkin oletan että se olisi tehnyt niin, vastaavasti kuin orvokin siemenpallukat). Revin sen sitten itse auki, mutta jotenkin on olo että jos sen joutuu itse avaamaan niin siemenet ei varmaan ole vielä kypsiä… miten on?

Se on kypsä sitten kun se pallukka on sellainen että rapsahtaa rikki pienestä kosketuksesta. Värikin siinä muuttu violetista vaaleanruskeaksi.

Selvä homma, mä olin siis liian aikaisin liikkeellä sen yhden koepallukkani kanssa. Aika vähän niitä pallukoita ylipäätään on tullut vaikka kukkia on kuitenkin tosi paljon.
 
Nyt kun on ollut kylmiä öitä (5 - 7 C) niin olen käärinyt keijunmekon vilttiin varmuuden vuoksi yön ajaksi.  Pelkään, että raukka paleltuu ennen kuin siemenpallukat on tarpeeksi kypsiä.

Ei mulla oo koskaan auenneet itsestään. Säilytän ne kevääseen asti sellaisenaan ja just ennen kylvämistä otan siemenet niistä pallukoista. Tosi hyvin ovat itäneet ylivuotisetkin siemenet.

Sama mulla kukkia valtavasti Keijunmekossa mutta vahän tulee pallukoita,yleensä 1-4 kpl,onkohan pölytys epäonnistunut.Hyvin ovat itäneet yleensä ja yhdessä pallukassa on valtavasti siemeniä.Mulla ei ole kyllä ehtinyt kuivua ruskeaksi kun on pitänyt jo pelastaa pakkasen kynsistä 

Samoin toimin niinku Iris-kukka , ennen kylvöä niitä hajottelen, ja nyt kyllä äkkipikaa katottuna tulee palluroita harvinaisen paljon, ja ovat itäneet myös tosi monta vuotta vanhat sekä myös liiterin hyllyllä varmasti “pakastetut” siemenet. Eli omat yleensä itää huomattavasti paremmin kun ostojutut joita on joskus vuosia sitten niitäkin tullu kokeiltua.

Pitääpä mennä tarkistamaan omat mekot, josko niissä alkais olla kypsää siementä :slight_smile:

Kun nyt kerran tuli puhetta niin pitipä hilipasta kattomassa, juu kyllä näyttäis tulevan aika paljon ja olkoot siellä vielä ihan rauhassa. Isoja ruskeitaki on jo , mutta ei ne sieltä mihkään katoa.

Tulipa mieleen yks k.mekon siementen keruu, en muista kuin pitkällä syksy oli jo mutta oli upeen näkönen keijupyramidi (paju-) ja aivan kuurassa kukkineen päivineen, työkaveri oli hakemassa miuta töihin ja keijua ihasteltiin ja hän nappasi muutaman siemenpalleron tupakkiaskiin, tuumas vaan että nää on varmaan nyt kylmäkäsitelty. Seuraavana keväänä hän niistä komeat mekot kasvatteli.

Että eivät todistetusti kypsät siemenet välitä ees pakkasesta.

Onko kukaan yrittänyt laittaa keijunmekkoa viileään talveksi ja olisi lähtenyt keväällä? Miks mulla ei oo yhtään siemenpallukkaa vaikka kukkia on aivan hirveästi? olen melkein epätoivoinen…