Jee, kievarinyrrti nousemassa. Vähänkö oli huoli männäkesänä, istutin ja hän häipyi pois. Kukittuaan lehdet kuihtuu pois ja se on normaali kasvurytmi tälle, täältä tämän huojentavan tiedon löysin.
Eipä näy mullakaan kievarinyrttiä maanpinnalla, eikä taida tullakkaan.
Olishan se jo pitänyt näkyä, jos on hengissä:(
Täällä on viime vuoden taimet suurimmalta osin hengissä.
Kaksi komeaa alkua kasvussa, nuppuja odotellaan.
Tämä kievarinyrtti on taantunut, en tiedä pitäisikö välillä nostaa ylös. Onko millainen juuristo?
Kuulkaas, ostin Tampereen supermessuilta kievarinyrtin. Ja se kukki valkoisin, pienin kukin. eihän se se voi olla?! Vai voiko?
Voi se olla. Mullakin on kievarinyrtti valkoisella kukalla tuolla lilakukkaisen vieressä.
Voiko sitä lisätä ihan napsaisemalla juurakosta pala ? Pitääkö siinä palassa olla jotain silmuja?
Muokkasin edell. kirjoitustani, olen nimittäin jostain lukenut ammoisesta “köyhien rohdoksesta”, mutta ilmeisesti se ei kuitenkaan ole tämä Kievarinyrtti vaikka nimi siihen viittaa.
Hain lisäselvitystä asiaan ja löysin tällaista, jos tähän saan liitettyä.
JSK: Piha ja Puutarhasanomista (10.3.17) kopioitu!
Kievarinyrtti (Physochlaina orientalis) Laji kuuluu myös koisokasvien heimoon. Sen sukuun kuuluu myös noin viisi lajia. Tämä kasvi on hyvin samanlainen kuin skopolia.
Tämän lajin suo-malaiseen nimeen liittyy pieni tarina.
Aloittaessani perennojen viljelyä täällä Raahessa, toi eräs asiakkaamme näyt-teen minulle oudosta kasvista, josta sit-ten lähetin kuvan Helsingin Yliopistolle Leena Hämet-Ahdille. Hän ilmoitti lajin olevan Physochlaina orientalis ja ihmette-li kovasti, että mistä kyseinen laji on Raa-hen Saloisiin kulkeutunut. Asiakkaamme oli saanut alun vanhan talon pihasta Saloisten Piehingistä. Saloinen eli silloinen Salon kirkkopitäjä kuuluu Pohjanmaan vanhimpiin pitäjiin.
Sa-loisissa on järjestetty jo keskiajalla kuu-luisia Olavinpäivän markkinoita, jonne kauppiaita on tullut hyvin pitkienkin mat-kojen päästä, myös ulkomailta.Kasvin kulkeutuminen tänne voi juonta- juurensa siis hyvin kauas. Vanhan rantatien varrella sijaitseva talo, jonka pihalta kasvi on löydetty, oli keskiajalla kestikievari. Tämän perusteella sille annettiin nimeksi kievarinyrtti.
Yrttinä sitä ei kuitenkaan pidä käyttää, koska kasvi on kaikilta osil-taan myrkyllinen. Kievarinyrtti nousee aikaisin keväällä ja lehdistö lakastuu kesän mittaan. Skopoli-an tapaan sille soveltuu kesän mittaan hieman varjoisempi kasvupaikka. Leh-distön ränsistymisen takia sitä ei kannata kovin näkyvään kohtaan istuttaa. Lehdis-tö vivahtaa keväällä violettiin ja kasvun edetessä se vihertyy. Kukat ovat vaalean-liilat, kellomaiset. Korkeutta kievarinyrtil-lä on noin 35 cm. Sitä lisätään pääasias-sa siemenistä. Sitä voidaan myös varo-vasti jakamalla lisätä varhain keväällä.
Kevään kuulumisia, yhtään siementainta en ole onnistunut noista vuosien aikana saamaan. Kerään liian aikaisin?/ myöhään ja siemenet häviää?/ liian paahteinen kasvupaikka??/ kuivatan kylvökset?
Kievarinyrtti kukkii täsmälleen saman näköisenä kuin vuosi sitten. Liian kuiva paahteinen paikka. Toivoin syysmaksaruohojen varjostavan keskikesään mennessä, ei toimi. Siirrän katveeseen.
Luteet tykkää tästä, lehdelläsoittelijoita ja parittelijoita lehdiltä löytyy. Tämä on varma kasvi, lehtokotilot eivät sadekesänäkään syö, kuihtuu pois kerättyään ravintoa juureensa.
Kievarinyrtti eli liilakievarinyrtti, Physochlaina orientalis
on monivuotinen myrkyllinen koisokasvilaji. Kauniisti keväällä kukkiva ja itsekseen pärjäilevä perinnekasvi. Voi hävitä kesän aikana näkyvistä, joten istuta perennapenkin keski- tai takaosiin.
Korkeus max 60 cm. Aurinko-puolivarjo. Tuore. Läpäisevä, hiekkapitoinen maa.
Wikipedia
2 tykkäystä
Laitoin harsopussin ottamaan talteen siemeniä. Jostain syystä siemenet eivät ole itäneet kylvettynä vuosien aikana.
5 tykkäystä
