Minullakin on se kokemus vehkoista, että nopeasti tekevät juuret ja alkavat kasvaa.
Äidillä poikkastiin tammikuussa honteloksi kasvanut kirjovehka poikki ja törkättiin latva vesilasiin. Vajaa kuukauden päästä oli jo isot juuret, mutta joutui odottamaan siitä vielä kuukauden multaan pääsyä. Heti kun multaan pääsi, teki pari lehteä 
Tarkistin asian ja minun vehka on hopealaikkuvehka (Aglaonema crispum “Silver Queen”) ja malakanlaikkuvehkan lajike. Mutta paremmin tietävä korjatkoon asian.
Mistä johtuu kirjovehkan lehtien päiden käpristyminen? Entä miksi mulla kirjovehka kasvattaa vain pieniä lehtiä? Ainakin näin parin viikon jälkeen ne on vain maksimissaan 5 sentin kokoisia. :S
Ekpertti kun en ole, niin heitän vain ehdotuksen.
Olisiko ruukku käynyt jo pieneksi, multa vanhaa tai liian vähän ravinteita?
Omani on nimittäin vailla uutta isompaa ruukkua ja ravinteita annoin ilmeisesti liian vähän. Teki kurttuisia lehtiä, mutta kun lisäsin vähän ravinteen kerta määrää, niin asia parantui, mutta edelleen kyllä ruukku on menossa vaihtoon
Periaatteessa en uskoisi että pitäis olla liian pieni purkki. Ostin kukan viime kesänä ja istutin… olisko se 170mm kokoiseen altakasteluruukkuun. Voisin mä periaatteessa kokeilla rapsuttaa pinnasta vanhaa multaa pois ja uutta tilalle. Viime viikolla annoin ravinteita hieman. Niitä kieltämättä ehkä vois antaa useammin. Mutta “itkemään” en kyseistä kasvia oo saanu kuin kerran silloin aluksi kun sen istutin uuteen purkkiin.
Onko tuolla kukalla jotain tyypillisiä kasvitauteja tai kylmän arkuutta?
No vedosta ei varmaan mikään kotikukka pidä, mutta sen tiedän kirjovehkasta, että on kyllä melkoinen ravinne syöppö ja kasvukaudella hirveän janoinen. Tuo minun on useamman rungon nippu ja tuossa n.15l ruukussa ryyppää taas ihan hirveää vauhtia nesteitään 
Tuli mieleen, että ruskettuuko lehtien kärjet vai ovatko ne vain siis kurttuisia?
Ajattelin, että jos on kärsinyt kuivasta ilmasta tai suorasta auringon paisteesta.
Noista taudeista varmaan osaisi joku pätevämpi kertoa ja ehdottaa ehkä jotain tiettyä mikä tuon ongelman aiheuttaa.
Kirjovehkani alkoi muutama viikko sitten näyttää tosi kituliaalta ja ei mikään ihme kun koko ruukku oli täpösen täynnä juurta.
Vaihdoin sitten suureen ruukkuun ja tältä näyttää tänään 
Mikähän sokeritauti työpaikan hopealaikkuvehkaa vaivaa, lehdissä ja nupuissa on "sokerivesihelmiä".
Altaassa kasvavassa kukassa pisaroita on, mutta ikkunalla olevissa ei ole. Ei näyttäisi olevan mitään ötiäisiäkään.
Josko vehka “itkee”.
Näin käy ainakin omalleni, kun on kuivahtanut välissä reilummin ja saa kerralla sitten reilusti vettä, jolloinka itkee liiat vedet lehtien avulla pois.
Samoin tekee meillä peikonlehti, kultaköynnös ja viirivehka, kaikki vehkakasveja myöskin
Itkun se on pollauttanut, nuputkin olivat pisaroilla… Yleensä kastellaan kerran viikossa.
Olikohan chilien yhteydessä samaa juttua siihen malliin, että liika lannoitus aiheuttaisi sokeri-itkua? Voi kyllä olla, että muistan ihan väärinkin.
Voi paapelon edellissivulla olevasta täpläkirjovehkasta tulee ihan lapsuus mieleen! Äidillä oli tuommonen. On kyllä niin 70-80-luvun vaihdetta tuo täplis!
Malakanlaikkuvehkani on menettänyt osan lehdistään talven aikana. Vaihdoin mullat noin kuukausi sitten eikä ole tehnyt mitään sen jälkeen. Näyttää siltä että heittääkö henkensä
Annan kuitenkin vielä mahdollisuuden sille.
Olen ymmärtänyt että malakanlaikkuvehka pitää runsaasta vedestä ja lannoituksesta. Onko oikein? Tähän asti olen antanut lannoitevettä kerran viikkoon.
Sain eilen ison kirjovehkan mun kampaajalta joka lopetti toimintansa. Siinä oli 4 vartta joista vain yhden jätin ja kolme leikkasin kun vänkyröivät joka suuntaan. Nyt tarvisin apua eli laitanko veteen juurtumaan vai taimimultaan? Oon kuolannut tuota vuosia ja nyt sen sain joten haluisin todella onnistua sen kanssa. Ja kun molempia juurrutustapoja on tässä ketjussa kerrottu olevan niin hiukan tarkempaa vielä kaipaisin.
Green Magic on salaa väsänny pötikän
Sain kolmisen viikkoa sitten siskoltani alun samanlaisesta kirjovehkasta kuin paapelolla on sivuilla 4 ja 5. Siskollani se on kasvanut valtavaksi. Nyt pistokkaaseeni on tullut vedessä kunnon juuri! Siskoni kasvi on kasvanut alkujaan vuosia sitten hänelle antamastani pistokkaasta. En muista, mitä omalle kasvilleni kävi, mutta kaipasin sitä tosi paljon. Kyllä kannattaa jakaa pistokkaita, voi joskus saada kadotetun aarteen takaisin