Voi Tiikeli, että olet soma ! Ja Poppiuksen Mallu ilmeineen on kuin siitä yhdestä kissanruokamainoksesta, sitä kissakin ostaisi, vai niinkös se meni. Ja voi Uffe-raasu, taitaa esittää torjuttua ja hyljättyä, kun yksi ihminen kuitenkin valvoo, muttei seurustele.
Kyllä Uffe haluaa että mennään jo nukkumaan. Lemmikeille kehittyy varsin hyvä sisäinen kello ja minua yleensä paimentaa nukkumaan Shelby ja Boss. Niiden mielestä on tärkeää että rutiinit hoidetaan. Juuri tuo pienen pieni ja siro “miu” on sellainen kohtelias huomautus että katsoppas mitä kello on, herranjumala.
Se tuli. Se on PIENI. Ihan pikkuruinen. Ja pippurinen. Pumba-ressukkaa on pöllytetty 6-0, se haluaisi kovasti tehdä tuttavuutta, mutta saa vastaan vain sähinää ja kynsiä. Pumba on jo monta kertaa tänään juossut luokseni turvaan, kun pikkukisu jahtaa sitä ympäri taloa. Kerroin sille, että pitää olla kärsivällinen kun on kyse naisista. Se katsoi minua tympääntyneesti takaisin ja tuntui vastaavan, että hiiteen naiset..
Kuviakin otin jo vähän.
Puoli tuntia sitten ajattelin antaa Pumballe vähän kissojen tonnikalaa lohdutukseksi. Kippasin purkin lautaselle ja annoin Pumballe, niin neiti juoksee paikalle muristen ja alkoi aterialle, Pumba perääntyi. Annoin Pumballe oman lautasen. Näin lähekkäin pystyivät kuitenkin lopulta syömään. Kokoero näkyy aika hyvin 
Vielä nassukuva. Nenu on ihanan vadelmainen 
Pikkukissu on kilpikonnavärityksinen pippurimylly vai? Meillä on ollut kaksi kilpparinarttua ja sen vaan sanon että ovat ehdottomia kuningattaria ja varsinaisia sähikäisiä. Ja hyvin pitkäikäisiä.
Prixu oli jopa semmoinen että puri vieraita nuoria miehiä jos liikkuivat jotenkin epämääräisesti tai päästivät asiaankuulumattomia ääniä. Minä olin sen koko pitkän elämän ajan ainut jota suvaittiin ja joka oli kaveri. Minua ei purtu tai kynsitty kertaakaan mutta muita kyllä.
Voi että on kaunis kisu, ihana selän väritys. Aaaahhh, sanoo kissafani.
“Mirrin kolttu se kirjava on kuni maisema syksyn säällä…” Kukas osaa? Just oikea kissinväritys tuo!
Ihana on kirjava kissinpentu. Tämä vasta oli sähisevä pakkaus pentuna, kun oli aivan villi.
Apua! Olen etsinyt niitä Temskun (?) jumbovarpaisia kissankuvia mutta ei löydy. Osaako joku sanoa millä sivulla ovat (suunnilleen) niin näytän miehelle joka ei usko…
Sivu 209 =) Tarkoititko sitä kuvaa?
Vai kilpparinartut ovat sisukkaita ja pitkäikäsiä? Tässä Sintti eli virallisesti Peikko Pikku Menninkäinen. Tää katti tuli
meille alle nyrkin kokoisena räätiskönä. Mies oli löytänyt sen tieltä.
Toinen takajalka oli useita päiviä sitten haavoittunut. Valtava haava
nilkasta puolireiteen mätäni hyvää kyytiä - haisi ja valui mätää. Lihat
ja luut paistoivat. Tassu oli kuin pesäpalloräpylä - littanaksi
liiskautunut. Ikää oli ehkä 5-6 viikkoa. Kukaan ei tunnustanut sitä
omistavansa. Villikin se pirulainen oli - puri, sähisi ja pihisi.
Armelianta olisi ollut se lopettaa, sillä jalan kunto oli kyllä hirveä.
Lapset
sitten pyysivät kyyneleet silmissä, että hoida äiti se kuntoon.
Tietenkin oli perjantai-ilta, ja täältähän ei mitään
eläinlääkärinpalveluja saa pieneläimille. Menin yrttimaalle ja mietin
miten jalkaa hoitaisin. Keräsin kamomillaa, punahattua, kehäkukkaa ja
rohtoraunioyrttiä, joista hauduttelin keitoksen. Haudoin sillä pennun
jalkaa 3-4 kertaa vuorokaudessa. Aluksi se mätänevän lihan haju meinasi
kääntää itseltäkin vatsan nurin. Yökkäillen hoidin. Jalka lakkasikin
mätimästä parissa päivässä ja katista tuli jälleen nelijalkainen. Jatkoin
hoitamista hautoen pari kertaa vuorokaudessa ja laitoin väliaikoina
Aloe veraa siihen.
Juuri kun kaikki näytti kirkkaammalta, pentu
sai hirveän suolistotulehduksen. Se makasi kuin märkä rätti
pesuhuoneessa, perästä tuli limaa ja verta vain. Hoidettiin sitä sitten
propolisuutteella ja pentu parani siitäkin. Ilmeisesti se oli ollut
autokolarissa ja jalan lisäksi myös sisäisiä vaurioita tuli. Karmeinta
oli pestä sitä monta kertaa päivässä hanan alla, sillä ruppureijän iho
kärähti siihen veriulosteeseen. Silloin sanoinkin, että tämä kissa ei
ikinä opi kiintymään minuun - ilkeään hoitajaansa.
Kesyyntyikin
Peikko, mutta koskaan siitä ei tullut sosiaalista. Eikä pyyntikissaa,
koska sillä ei ollut emoa opettamassa. Joka ikinen yö tämä katti tulee
sänkyyn minun oikeaan kylkeeni makaamaan. Kehrää, polkee tassuillaan ja
pysyy koko yön siinä. Ei parane kääntää kylkeä oikealle... Hurmaava
kaunotar, neuroottinen persoona ja pirun inhottava matolääkkeen
nauttija...
Näin lemmekkästi meillä. Nämä kaverukset ovat jo kissojen taivaassa.
Voi että Trigona millaisen kissan löysit! ihana! Ja se on hyvä että löytyy luonnetta,eikä ole arkajalka,vaikka joutui(tai pääsi)ihan vieraaseen ympäristöön.Muutama viikko niin ne nukkuu Pumban kanssa vieretysten,aivan varmasti
Hyvät kaverit niistä tulee.
Ihania kilpikonnia tai kilpureita, kuten ukko sanoo. Meillä neitiläinen on hyvin viisas ja leikkisä, mutta raapaisee vain ponnistaessaan alas hypätessä, jos ottaa syliin, eikä kissaa huvittaisi.
Yritin tuossa ottaa kuvaa, kun istuskeli mietteissään ihan kiinanruusun siitepölyssä turkki, viikset ja kulmakarvat, kuin pajunkissa; mutta alkoi heti peseytyä ja otti oikein viulunsoittajan asennon ja katsoi kummastuneena, kun odotin, että istuisi taas nätisti. Naurahdin, niin hurautti mennä kukkapöydän alle, joten yritin houkutella antamalla ruokaa kuppiin, jolloin kissa ilmaantuikin ja tullessaan puski ja pyyhki lahkeisiini loput siitepölyt. Että se siitä kukan hoitajan kuvasta. 
Siellä mokoma kimalainen kuitenkin pörräilee ja siemeniäkin on saatu.
Siskollani oli Peikon näköinen kissa ja hän sanoi sitä pensaspalosta selvinneen näköiseksi, eli kulon väriseksi. Sopii tuohon Peikon tarinaan jotenkin.
Huuhhh, meillä on takana kamala yö. Hiekkalaatikolla on taisteltu puolin ja toisin, piti nostaa toinen pois metelöimästä jotta toinen pääsi tarpeilleen. Luovuttaja varoitti että mielenosoituskakkaa voi löytyä lattialta, mutta vielä ei ole löytynyt. Sänkyynkin haluttiin yhtä aikaa ja suuri tappelu tuli, kun Pumba yritti nukkua omalla paikallaan minun jaloissani.
Yhä mourutaan, sähistään ja huidotaan. Ja emäntä on rättiväsynyt. Pumballe olen syötellyt herkkuja ja silitellyt, sitä keljuttaa selvästi tämä tilanne. Pikkukissi kulkee Pumban perässä ja pieksee. Ei kai siihen väliinkään kannata mennä ennen kuin veri lentää. Eikös niitten pidä ihan keskenään saada selvittää asemansa ja sähistä sähinänsä? Mutta kun Pumba löllykkä jää niin jalkoihin, vaikka on kolme kertaa tytön kokoinen.
Antaa kyllä silitellä, ja kehrääkin somasti. Ja kujertaa kuin pulu. Uutta kuvaa, haluatte kuitenkin 
Draamaa, draamaa..
Kauniit kissat sinulla!
Antaisin rauhassa taistella kissojen ja viikko voi ollakin aika murinaa, mutta meillä ainakin ovat rauhoittuneet ja ystävystyneet pikku hiljaa.
Niin ja syötä hyvää ja silittele kumpaakin. Ja puhu hypnotisoivan rauhoittavalla äänellä. Vatsa täynä ei huvita niinkään riehua.
Kiitos MoonRiver, juuri se 
Trigona,
anna niiden tutustua rauhassa, vaikka pahalta näyttää ja kuulostaakin. Jos ei oikeita vammoja tule, niin kaikki hyvin. Voi näyttää pahaltakin, mutta yleensä suurin osa on uhoa.
Niiden tarvii katsoa, kuka on kuka.Siinä ihmisen “apu” vain hidastaa prosessia.
Varmaan viisasta ruokkia yhtäaikaa juuri tuollain, hyvä merkki, että ovat jo noin lähetysten!!
Onko mahdollista laittaa väliaikaisesti toinen kissanhiekkalaatikko, että molemmat saavat asioida rauhassa??
Meillä aina kun on tullut uusia kissoja…voi taivas! On ulvottu, sähisty, raivottu, hakattu päähän toisia, saatu kurkunpääntulehdus raivoamisesta (kyllä, puhun siis kissoista!) jne.
Lopulta ne välit löytyy, joistain tulee ihania kavereita, toiset sietävät ja kunnioittavat toisiaan.
Meillä tyttökissat on aina hallinneet.
Kilpparityttöni oli ehdoton kuningatar ja tosi kärtsy muille kissoille mutta ihana, suloinen, kuin enkeli meille. Enkelinä tai vastaavana on nyt kissojen taivaassa, tai mihin suloiset pörröturkit sitten menevätkään odottamaan meitä (toivon).
Kun viimeisin pikku tyttökissa tuli meille, isot kollipoikamme pelkäsivät sitä niin, että isäntä joutui yhdenkin pelastamaan jostain nurkasta, mihin se oli ajettu…kollit eivät käsittäneet, että ne olivat kanssa 3 kertaa isompia! Eikä tämä pikku tyttelikään ymmärtänyt olevansa kirpun kokoinen.
Rohkaisen, hyvä siitä tulee!! Viikko, kaksi voi olla etsimistä.
Sitä ei osaa sanoa, nukkuvatko lopulta yhdessä ja pesevät toisiaan, vai ylhäisesti kulkevat vain toistensa ohi. Sen näyttää aika.
Niin sivu 234 multivarvas.