Onnea Trigonan uudelle perheenjäsenelle!
Titamiinin tarinan luin vedet silmissä. Onneksi siinä oli onnellinen loppu.
Hih, spoke too soon! Jo pääsin pitkästä aikaa siivoamaan kakkoja, ja vieläpä ripuli-sellaisia! Kahdella matolla, lattialla, ja - ovessa. Onneksi tällä ripuloijalla on lyhyt karva!
Pikkukissin kanssa vietimme pienen hellän hetken, se viihtyi sylissä mainiosti, kiehnäsi, puski ja kuperkeikkasi. Pentumaisen viirotuskohtauksenkin sain nähdä. Kutsun sitä Nyttyräiseksi, varsinaista nimeä ei olla vielä päätetty.
Kamalan pieni ja laiha se on. Välillä pelottaa rapsuttaa, entä jos se menee rikki 
Kunhan kotiudutaan, niin varmasti syötän lihaa luitten päälle. Nyt olen ollut vähän varovainen herkkujen kanssa, kun taisi se eilinen tonnikala olla vähän liikaa. Tai siis neiti ahmi sitä liikaa, ei kai pieni määrä haitaksi olisi ollutkaan.
Annesurfs, noin itsekin olen asian ajatellut ja ymmärrän hyvin, miten homma menee. Mutta pahalta tuntuu silti katsoa Pumbaa, kun se on maailman kiltein ja yrittää vaan pitää huolen omista asioistaan. Ja tämä pieni ihan kirkuu. Pumba katsoo minuun että äiti apua.
Vaan eipä tuo kirppu läpeensä paha tosiaan ole. Kun vaan menisi pian ohi tuo kiukuttelu. Toki odotin pientä alkukankeutta, mutta en mitään tällaista. Ja toisin kuin odotin, Pumba on ollut avoimemmin mielin tulokasta kohtaan!
Trigona, jos hyvin käy, niistä tulee ihanat kaverukset ja sitten Pumballa on kivaa, kun on kissakaveri, jonka kanssa saa leikkiä vaanimisleikkejä, nukkua sylitysten yms.
Toki tuntuu kurjalta nähdä, kun toinen saa turpiin - etenkin kun Pumba on ollut eka teillä, ja nyt sitä pomotetaan!
Onkohan se niin, että tyttökissat aina hallitsee?? Kun oma kokemus on just niin.
Mites, onkohan pientä madotettu kunnolla yms? Kannattaa kaikki noi hoitaa, voi laihuus ja ripuli hyvin johtua madoista, alkueläimistä tms. (Kaikilla meidän kissoilla on ollut joka sorttia tullessaan, huh huh.) Ja katsoa, onko korvapunkkia - näyttää vähän kahvinporolta. Ei kannata uskoa että se tai tämä ruoka laittaa ripulille, kyllä se syy on yleensä aina madot tms.
Tervetulotarkastus eläinlääkärillä on ollut meillä vakio, kannattaa!
Jaksamista sulle, voi olla “vähän” väsyttävää öisin herätä tai valvoa kuunnellen ulinaa ja murinaa.
MUTTA meilläkin kun on kokoonpano vaihdellut vuosikymmenten kuluessa, niin kertaakaan ei ole verta tullut eikä mitään pahempaa vahinkoa - no ok, on kuonon päälle raapaistu välillä niin, että on veripisara näkynyt, muttei muuta. Että ihme uhoamista ja myöhemmin hevosenleikkiä se on, vaikka kuulostaa ihan pahalta tappelulta.
Ja alkutilane on tosiaan ollut esim. että ei kaksi kissaa “sovi” samalle sohvallekaan eri päihin!
Kuulostaa niin tutulta tuo pikkuisen kirkuminen, ja hellyyskohtaukset ihmisen kanssa! :O)
Jos oikein ymmärsin edellisen omistajan puheista, niin tämä ei ole syönyt kuin NutroChoicen nappuloita koko ikänsä. Ensin Kitteniä ja nyt Adultia. Joskus koittivat markettinappuloita, ja maha oitis sekaisin. Satunnaisesti raakaa lihaa, jonka ymmärsin tarkoittavan noin kerran kuussa. Eli kun ruokavalio on ollut tällainen, onko ihme että menee ripulille tonnikalasta, mikä vissiin onkin aika tujua, vaikka kissojen tonnikalaa olikin. Varmaan on mahallaan myös stressannut uutta paikkaa.
Pyysin madottamaan edellisessä kodissa ennen kuin tuovat tänne, madotin myös Pumban ettei sitten mene mahdolliset madot ristiin. Eli sen pitäisi olla kunnossa. Sitähän en tosin tiedä miten madotukset on hoidettu tähän asti. Turkki on hienossa kunnossa. Rokotuksia ei ole hoidettu, ja ne pitääkin käydä ottamassa mahdollisimman pian. Samalla sitten kuntotarkastus
Nyt on ollut hiljaista, kun molemmat nukkuvat, eri huoneissa tietty. Pieni on ominut sängyn itselleen, toivottavasti mahtuvat siihen jonain päivänä molemmat. Pienen nimeksi on nyt annettu Nyyti. On mielestäni ihan nimensä näköinen 
Ihania kilppareita teillä. 
Meidän kuningatar on valloittanut osan kukkatelinettä parvekkeella. Nämä kilpparit, mustapohjaiset etenkin, ovat eläinlääkärimmekin mukaan tempperamenttisiä. Meilläkin kesti jonkin aikaa ennen kuin Peppi-kilppari suvaitsi toista kisuamme, kun hankimme neidit. (Nöpö oli tullut meille päivän aikaisemmin.) Tuolla jossain aikaisemmin kerroin toisesta sodastamme, joka syntyi Nöpön käytyä hammaskivenpoistossa ja Peppi oli suuresti sitä mieltä, että joku vieras kisu on naamioitunut Nöpöksi. Peräosio oli oikean hajuinen, mutta annas olla, kun haisteltiin suuta...
En osaa laittaa linkkiä, mutta katsokaahan tämä: City – Oppaasi kaupungin ravintoloihin
Heehh, hauska pari
Myös Nyyti on keskustelevaa tyyppiä, me ollaan nau’uttu jo pitkät tovit keskenämme ja juttua senkun riittää. Yksinään se on kiekunut ja ulvonut vessassa vaikka miten kauan, mahtoiko nyt valjeta että ei ollakkaan enää kotona?
Täällä seurataa pienen kissanpennun kehitystä. Voisin tuntikausia istua se sylissäni! Hivenen pullukka on tuo ainokainen, sillä käytössähän on koko maitobaarivarustus. Edellisestä pentueesta on parikymmentä vuotta aikaa, joten en muista milloin ne nousevat jaloilleen. Pikkuinen on nyt kaksiviikkoinen ja koittaa pungertaa isoa vatsaansa kovaa kyytiä, mutta jalat eivät kanna vielä.
On tämä vain niiiin suloista!
Kerran meillä syötti yhtä pentua kaksi äitiä. En ensin ymmärtänyt että mammakissaltakin alkoi maitoa tulemaan mutta kun pennun jalat eivät kantaneet ollenkaan ja koko pentu oli kuin maitoleili aloin huolestua.
Kuljetin kissakatrasta aina töissä mukana ja silloin oli siskonlikka puodissani kesäapulaisena: Kaikki väliajat kuntoutumme pentua ja saimme sen kävelemään.
Meillä oli kauan sitten kahdella kissalla pennut, parin viikon sisään syntyneet. Nämä emot laittoivat pennut yhteishoitoon ja -imetykseen. Äidillisempi taisi hoitaa kuitenkin enemmän pentuja ja toinen hiirestää enemmän.
Nyt näistä pennuista on enää yksi jäljellä, täyttää pian 16 vuotta.
Meillä oli kotonani joskus huithapeli emokissa joka kävi vain imettämässä ja ei välittänyt pennuista ollenkaan, mutta sitten oli lastenhoitaja…
Leikattu tyttökissa joka ei koskaan ollut saanut pentuja hoiti niitä todella hyvin ja imettikin eli olisko sitten ollut “tuttina”…
Välillä molemmat isot kissat makasivat pesässä ja naureskeltiin moderniksi naiskissaperheeksi heitä!
Eräs tuttu tässä jo aamutuimiin soitteli, että mitä hän tekee, kun kissi oli tänä aamuna tehnyt yhden pennun eikä ole kiinnostunut siitä lainkaan. Ei välittänyt edes nuolla sitä, saati sitten imettää. Perheen toisen kissan vain loikoili aivan muualla.
Mitä siis neuvoksi? Minä kehotin laittamaan sen toisen kissan eri huoneeseen, hyvittelemään runsain mitoin emoa ja ujuttamaan samalla pentua tissille ynnä voitelemaan pennun jalkovälin vaikka voilla tai millä tahansa aineella, joka saisi emon nuolemaan pentua. Olisiko muita kikkoja? Ennuste tuollaisen pennun suhteen on mielestäni aika huono.
Sohvaperuna
Paulastiina, taitaa olla ennuste vähän huono pennun suhteen. Meillä lähes 30 vuotta sitten emo synnytti pentueen, jossa oli kaksi sellaista pentua joilla oli haava selässä, en tiedä miksi, mutta emo ei huolinut niitä imemään aina siirsi selkänsä taa. Syntyivät yöllä ja silloinen mieheni oli reissuhommissa ja tuli vasta seuraavana iltayönä kotiin, niimpä aina siirsin pentuja tissille ja silittelin emää, että saivat syödä. Kun mieheni tuli kotiin hän lopetti sairaat pennut. (minä en pystynyt!)En tiedä kuinka olisi jatkunut, mutta pentujen selän haavat eivät ainakaan vuorokaudessa menneet umpeen, mutta saivat sen aikaa ruokaa, ja aikakin näyttivät voivan paremmin kun eivät enää naukuneet. Oli silloin itselle kova paikka, kun vieläkin muistan sen!
Ei mitään hätää kuulemma enää. Emo oli tehnyt kaksi pentua lisää ja keskittynyt vasta kaikkien synnyttyä niihin äidillisiin tehtäviinsä.
Voihan sohvapotaatti, että Pekka osaa ottaa näin pyhäpäivänä rattoisan rennosti ! Siitä pitäisi ottaa mallia itsekin.
Hyvä kun äidin vaistot toimivat!
Anteeksi kun toistan kysymykseni - mutta missä iässä kissanpennut nostavat pullean vatsansa maasta ja lähtevät jaloilleen?
Soon sitten hyvästi rauhallinen kotielämä…
Pariviikkoisena aloitellaan tassuttelua ja kolmiviikkoisena menevät jo aika kovaa. Viisiviikkoiset ovat jo pieniä täystuhoja. Näin siis maatiaiset meillä, kaverin rotukissoilla oli vähän hitaampi kehitystahti.
Nobile