Tsiisus, tuo eka kuva! 
Heh, ihan täydellinen näpsäys tuo eka kuva Pontuksesta.
Vaan mitä sanotte tästä?
Tuon kieli pitäisi olla myös halki, väreinä siis 
Pontuksella taitaa olla pahanmakuinen hiiri…
Siiri tuli kotiin! Aamulla loikkasi ikkunasta sisään, naukaisi ja söi masun täyteen. Sitten nukkumaan lempparituoliin. Huh kun helpotti. Ei ollut likka edes laihtunut tai muuten kärsineen näköinen. Taisi vaan jussinjuhlat venyä pitkiksi…
Ihanaa kun palasi! Se on aina kova huoli kissoista, jos ovat kadoksissa. Meillä oltiin jo varmoja että Riku on mennyt kuolemaan, kun sillä muutama vuosi takaperin oli tullut peräsuolen limakalvoa suikale ulos, lääkäri leikkasi sen suikaleen, määräsi antibioottikuurin ja sanoi että se on 50/50 että kuoleeko vai jääkö henkiin. Kissalle ehdittiin antaa yksi annos antibioottia ja sitten se karkasi. 4-5 päivää oli pois ja oltiin jo tosiaan sen tavaroita laittamassa pois, kun ajateltiin että on mennyt metsään kuolemaan. Mutta sitten se tulikin takaisin, yhtä hyvässä kunnossa kuin ennenkin ja ihan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan…
Voi Onnea Emo, kun Siiri tuli kotiin
! Awa on kerran vinkaissut karkuun talon kivijalan alle, ja kyllä mulla sydän pompahti kurkkuun. Awa olisi voinut mennä mistä päin tahansa talon alta ulos. Mutta viisas kissa, Awa saapui sylini kautta kotiin oikeaa reittiä.
Ihania nuo suukko auki kisut 
.
Olipa mukava törmätä heti alkajaisiksi noin hyvään uutiseen! Ihana kuulla että Siiri on taas onnellisesti kotona.
Voi jösses että tuo Kesäheinän Awa osaakin olla kaunis neiti! Ja Musu, ja kaikki muutkin katit täällä! Itsestäänselvyyshän tuo, koska eihän rumaa kissaa ole olemassakaan.
Meidän parvekkeelta kytätään salaa naapureita...
Hei toi kyttäyskuva on mainio!
Tiesittekö muuten, että kissa osaa olla ihmisen tavoin vahingoniloinen? Minulla köllötteli eilen nuoriherra Elvis sylissä kun viereen tuli litimärkä vanha herra Säikky. Kun siinä aloin surkutella että nyt on sylipaikka varattu, ei pääse ukko mamman syliin, aloitti Elvis niin voimakkaan kehräämisen että selvästi ilkkui “Voi että tämä on sitten mukava paikka köllötellä, vaan etpäs sinä tänne mahdukaan!”
Olen huomannut. Välillä kissojen naamasta näkee niin selkeän huvittuneisuuden vahingon sattuessa, että hyvä kun ei hihitys kuulu.
Kivoja kuvia tullut taas pilvin pimein. Meillä pikkuneiti Nyyti Nyttyräinen on taas kiimassa. Johan edellisestä viikko on tainnut kuluakin. Ensi viikolla mennään rokottautumaan, varmaan samalla reissulla katsotaan aika leikkaukseen (jos lääkäriasema miellyttää) seuraavasta tilistä. Ei enää naurata tuo jatkuva kiekuminen ja riekkuminen, ja niitä kikkareitakin löytyy joka päivä sieltä täältä.
Voi kun ihana kuulla,että Siiri tuli kotiin hyvissä voimissaan!
Kiitos kovasti Kesäheinä hyvästä ikkunaverkko vinkistä!mies lupasi viritellä meillekkin samanlaiset kuin teillä.Sitten pysyy lapsoset varmasti turvallisesti sisällä,ellei Manu opi käyttämään rautasahaa
Meidän kisut on kyllä sellaisia remontti-reiskoja...Harmi kävi pöllimässä salaa mieheltä ruuvimeisselin,kun se kävi hakeen vintiltä lisää ruuveja.Harmi tietysti vei sen omaan aarrekammioonsa sängyn alle,josta löytyi tällä kertaa myös 3pussinsulkijaa,1naula,kurkunsiivu,folion pala ja mun puhelimen laturi...Se on kyllä sellanen harakka
Ja Hellä nyysii kaikki hiuspampulat ja kammat vessasta mun kampaustarvike kopasta,ja Harmi taas nyysii metalliset pinnit...Ne taitaa perustaa oman kampaamon joskus
Satua kehräyksiä ja kurnautuksia sinneppäin Awalta ja Musulta.
Voi herttilei, kyllä Odin ja Sandra osaavat olla kanssa syötävän ihania, ihan ihan rinsessoja!
Kyttäyskuvassa tekee mieli silitellä tuota pehmoisen pehmeää turkkia.
Odin on niin terveen näköinen kuvassa, ja se on tosi hienoa, joko on kipuilu ja vaivat tipotiessään?
Puutarhapuurtajan vahingonilo juttu on hyvä, tämän samaisen asian olen kanssa huomannut meidän kissaneitien välillä.
Tänään muuten silittelin Awaa, ja kun hän oli niin ihana nauraessaan vaaleanpunaisella suullaan, niin itseltäni putosi kuolaa hänen turkilleen, onkos teillä kellään käynyt näin?
Sen jälkeen nauroin itselleni niin hirveästi, että vedet tuli silmistä
.
Tää on tätä kissarakkautta.
Voi tuota kuolaavaa Kesäheinää! Minä en ole einakaan vielä kuolannut kissojen päälle,mutta monesti olen huomannut että puren hampaitani tosi kovaa yhteen kun rapsuttelen kisujen masuja...Tekis mieli miin pussata ja rutistaa,mutta kun ei voi kun ovat niin pikkuisia...
Ukkokin aina nauraa mulle kun huomaa kun mamman hampaat kiristyy kun pääsen käsiksi kierittelevän kissan pehmoiseen masuun...
Kiva, että Siiri löytyi takaisin ja että Odinkin tokeni vaikeuksistaan.
Kesäheinä, nuo kuvat on otettu ennen Odinin sairastumista. Ihan noin tomerassa kunnossa se ei vielä ole, mutta kovaa vauhtia mennään parempaan päin :) Tuosta rinsessa-kommentista voisi tosin mennä herne kuonoon jos Odin olisi ollut lukemassa, koska se on poika Se on rinssi...nakki.
Mä olen joskus unissani kuolannut Odinin päälle. Heräsin poski kiinni Odinin turkissa, jossa oli iso märkä läntti, ja mulla suupielet kuolassa 
Lissun harakasta tuli mieleen, että meidän harakalla oli myös tänään aarre. Ihmettelin kun eteisestä kuului armotonta mouruamista, ja menin katsomaan että onko joku hätänä, kun ei Cassandra koskaan niin kovaa huuda. Siellä mitään hätää ollut, vaan neiti oli hakenut tiskialtaasta lusikan, jota piti sitten sille heittää että pääsee noutajakissa lempipuuhaansa. On se ennenkin tuonut jos jonkinmoista heitettävää, mutta tuo lusikka nyt oli omituisimmasta päästä, kun se on niin painava että hyvä että Cassandra jaksoi sitä edes pikkuisella suullaan nostaa. Hullu kissa. Yritti varmaan vihjata, että mun täytyy huomenna käydä hiiriostoksilla..
Öhöm...suo suuri anteeksi pyyntöni Odin, kyllä nyt muistankin tästedes, että herra rinssi...nakki.
Ja Lissu85 meillä kanssa kuljetellaan tavaroita. Musu ottaa vintin suihkukaapin tulpan suuhunsa ja aina imuroidessa löytyy tavaroita mm. hiussolkia mitä ihmeellisimmistä paikoista sängyn alta.
Odinille Hyviä ParanemisTerveisiä! Kissan masujen silittelyjä
!