Kissa, Osa 1 (alk. 15.3.2007 ->), Suljettu

Voi jumaleissön että taas puhkun raivosta täällä! Vihaan ihmisten sydämettömyyttä ja ilkeyttä! Miten löytyykin tuollaisia idiootteja jotka ampuu viatonta kissaraukkaa, en voi käsittää. Ei vaan riitä pienessä päässä aivomassa ymmärtämiseen. vihainen Mikä hitto tätä maailmaa riivaa?!

Onneksi kuitenkin kisuressu löytyi ja on paranemaan päin. Haleja täältä pienelle!

Hienoa Pieni Polku, että saat kaiken järjestettyä hyvin! Samaa ajattelin kuin belgi, että ei niitä pentuja varmaan eläinsuojeluyhdistykseen jää sitten kun ihmiset niistä näkee täälläkin kuvia silmän isku

 

Niin, kyllä itsellenikin tuli ihan hyvä mieli, kun asiat järjestyvät näin helposti. Ongelma tuntui suurelta, kun sitä itsekseni pohdin, mutta keskustelu teidän kanssa ja pari puhelinsoittoa helpottivat oloa kummasti.

Voi itku Malvankukka, toivottavasti kisunne toipuu entiselleen!!! Paranemisterkut Pekalta ja Topilta...

hymyjännä muuten sellainen kuuro kissa. Asiakas oli soittanut etukäteen, että kun avaimilla käyt asunnossa, niin vastassa on erittäin seurallinen kuuro kissa. Työvälineenä minulla on sellainen imuri, mitä pienet lapset itkien pakenevat, muttei tietenkään tämä valkoinen katti mitään tajunnut pelätä. Puski vaan itseään nokiseen imurin letkuun ja oli sitten mallia seepra, kun minä viimein poistuin.no-jaa

Siskonlikkallani oli samanlainen valkoinen ja kuuro kissa, aivan töpöhäntä. Se tuli siskonlikalle niin että oli viemässä lopetuspiikille äitinsä sairasta kissaa ja tietenkin vetisteli odotushuoneessa, jossa oli toinenkin nuori nainen joka itki kovasti sen valkoisen kissan kanssa.

Eläinlääkäri hämmentyi kun oli suuria määriä itkeviä nuoria naisia kerralla ja jostain syystä kutsui molemmat yhtäaikaa vastaanottohuoneeseen. Siellä selvisi, että valkoisen kissan omistaja ei saanut mistään uutta kotia kuurolle kissalleen ja omistajalle oli puhjennut vakava allergia, joten oli tullut lopetuttamaan kissaansa.

Joten oli varsin loogista, että siskonlikka otti sen valkoisen kissan. Isosisko sanoi ettei hänkään nyt niin varsinaisesti yllättynyt.

 

Olipas onnekas tapaus eläinlääkärillä :)

Minen meinaa pystyä lopettamaan hirnumista seepraraitaiselle kissalle :D Mahaan sattuu ja kohta yskin kun viimestä päivää, mutta naurattaa ihan vietävästi kun ajattelee tapahtunutta. "Mallia seepra" XD

(pitäisköhän taas yrittää nukkua enemmän)

Niin ja kerran isännän kaverit kertoivat pikkupoikakolttosensa. Pojat asuivat poliisin naapurina ja poliisilla oli valkoinen kissa. Pojat tykkäsivät siitä kissasta kovasti ja se antoi aina silitellä.

Sitten yhtenä päivänä, syystä jota eivät vieläkään tienneet, olivat kirjoittaneet kissan kylkeen mustalla että "POLIISI". Olivat olleet tarkkana ettei kissa saa kipeää.

 

naurua *huutonaurua* naurua LOL!

(kohta naapurit oikeesti soittaa apua mulle.. eka nauroin seepranraidoille, sitten hirnuin kurpitsantaimelle ja nyt tämä)

Meidän Minni-kissa on kovin auttavainen pihatöissä. Melkein koko ajan ihan jaloissa kiinni ja heti kun katson on selällään kerjäämäässä paijausta. Ei meinaa hommasta tulla mitään kun saa jatkuvasti olla hanskoja riisumassa. Aiemmin olen kaikki mirrinmintut ja vastaavat kokeillut, mutta ei kissaa kiinnosta. Tänään se löysi viime kesänä kylvämäni kasvin (jota en tunnista:) ja puski sen ihan luttuun. Meinasin tikahtua nauruun:) Mokoma lopetti sen juuri kun olin hakenut kameran.

Hehheh, miäkin hirnuin tuolle seeprakissalle naurua

Mitenkäs Malvankukan potilas?

Meillä oli yläasteella yksi järjenjättiläinen, joka oli heittänyt jonkun kotikissan katiskaan, ja jättänyt sinne kuolemaan. On siinäkin kissalla kohtalo, ja omistajat varmaan hyppivät onnesta tuon löydön tehdessään.. *mutisee raivoissaan*

Onneksi tiedän kuka se tyyppi oli ja edelleenkin missä piireissä se liikkuu, joten voin ehkä vielä joskus saada sen vastuuseen teoistaan.

Irrallaan liikkuvat kissat voivat mennä kalan hajun perässä ihan heittämättäkinn katiskaan, jos pyydys jätetään rannalle nielu auki. Samaten niihin voi mennä lintuja ja muitakin otuksia, jotka eivät sitten osaa tulla sieltä enää pois. Katiskan nielu tulisi aina sulkea kun pyydys jätetään rannalle, ja jos minulta kysytään niin oikeastaan aina muulloinkin, sillä vedessä olevaan katiskaan voi osua myös sammakot, piisamit ja vesilinnut, kalojen lisäksi.

Lellu voi jo paremmin, kehrää ja kiehnäilee, leikkiikin, hyppii jo itse uunillekin kun alkuun katsoi minua pyytävästi, että nosta... alas olen auttanut vielä ottamalla syliin. Silmä on edelleenkin punainen, mutta iiris kyllä laajenee ja supistuu jonkin verran, ei kuitenkaan niin paljon kuin terveessä silmässä. Kohta pitää taas laittaa tipat, niitä on neljästi päivässä. Ette muuten usko, miten helppoa voi olla kissalle lääkkeen anto, olenhan sitä jo tainnut täällä hihkua ennenkin, mutta se vain makaa sylissä ja nielee kaiken, mitä suupielestä sisään laittaa, kynsiään ei edes näytä. Eläinlääkärikin ihmetteli sen käsiteltävyyttä, vaikka varmasti ei hyvältä tuntunut kun kipeitä paikkoja sorkittiin ja vieras ihminen vielä, niin tämä vain kuulosteli...sydän  Sitä epäoikeudenmukaisemmalta tuntuu, että juuri tällainen luottavainen ja kiltti kissa joutui kokemaan maailman pahuuden. Syytän kyllä itseänikin, miksi en osannut pelätä mitään tällaista, päästin vain kissan ulos kun täällä maalla se tuntuu maailman luonnollisimmalta asialta, että kissat liikkuvat ulkosalla.

Kiitos Pirjote, hienosta linkistä... kuvat olivat todella ihania, oikea kissojen unelmatarha, tilaa, valoa ja varjoa, kiipeily- ja loikoilutasot... yritin ex-penasta hakea kuvia kissatarhoista, muistelin että eikös sielläkin ollut puhetta niistä, mutta ilmeisesti olisi pitänyt muuttaa "akua"...

Voi Lellu ja Malvankukka teitä! Toivottavasti toipuminen jatkuu hyvin ja Lellu paranee, taitaa olla ainakin yksi niistä yhdeksästä hengestä nyt käytetty? Kyllä ihmisissä on niin julmia ja sairaita yksilöitä ettei kissat tai muut eläimet ole turvassa, siksipä sisäkissuus on valintana minunkin kissaherroille, ilmojen keväällä taas lämmettyä viihtyvät parhaiten lasikuistilla lintuja tiirailemassa ja auringossa köllimässä. Toipumistassutuksia Severiltä, Sulevilta ja Verneriltä ja silityksen minulta

Pirjote, hyvä että laitoit tuon linkin noista tarhakuvista. Tuli tarpeeseen hymy Tuossa aitauksen pohjalla näkyy olevan noita puisia laattoja, mitä niiden alla on? Eli onko ne laitettu vain siihen heinikon päälle vai onko se poistettu ja laitettu hiekkaa tm. ? Tuo kärhö näyttää tosi hyvältä tuossa seinustalla. Olen halunnut jo pitkään jotain täällä menestyvää kärhöä itselle, mutta ongelmana on ollut sille paikka...eli tuossahan olisi ideaa silmän iskunaurua Valokatetta ajattelin meidänkin tarhaan, mies tyssäsi sen. Jatkan pehmitystä siis...täytyyhän niiden päästä sinne sateellakin.

Upean näköisiä ovat nuo kissasi, ja selvästi tyytyväisiä valtakuntaansacool

Köyhän miehen versio kissanhäkistä löytyy myös tästä http://puutarha.net/keskustelu/keskustelu.asp?id=5895

Sandilla onkin monitoimimalli...hymy  Kana-tai katiskaverkko, miksikä sitä nyt kutsutaankaan, saattaisi olla ehkä edullisin ratkaisu, valokatetta meillä on kasvihuonerojektista jäminä...Katto kyllä kissatarhassa puoltaa paikkaansa, eihän sitä itsekään haluaisi sateen jälkeen mennä märille lankuille kellimään...Seinustamallia  ajattelin, lape suojaisi lumeltakin, kulku hoituisi makuuhuoneen tuuletusikkunasta. Isäntä varmaan pelkää saavansa hullunmaineen kyläläisten silmissä näitten akkojen aivoitusten takia...väsätä nyt kissalle tarha...mutta ompahan täältä näyttää hyviä ohjeita ja kuvia, että ei se nyt niin hurja ajatus ole...silmän isku   Lellu voi muuten hyvin mutta väsynyt on, antibiootit nukuttavat sitä. Äsken kiipesin tuolille piipilleen ja just ylsin laittaa silmätipat, herra oli kaukaa viisaasti valinnut nukkumapaikakseen korkeimman mahdollisen kaapin päällysen...mutta eipä tuo edes ylös kehdannut nousta, vaikkei tipan laitosta tykkääkään. On sitten kummallinen katti...kieli ulkoa

Kissanhäkissämme oli alunperin pressukatto. Tuommoinen häkki sitten sulautuu muuten maastoon valtavan hyvin, ei siitä kauempaa hoksaa kuin nurkkatolpat

Tuo aiemmassa viestissäni oleva kuvalinkki on itseasiassa omien kissojeni tarha. Kissat viihtyvät siellä erittäin hyvin. Rivitalomme takapiha on myös aidattu kissanpitäväksi, mutta siellä kissat saavat oleilla ainoastaan silloin kun olemme itse kotona. Usein katit kuitenkin hakeutuvat silloinkin tarhan hyllyille makoilemaan.
Valokatteen ansiosta myös sateella tarha on hyvin suosittu. Talvellakin tarha pysyy lähes lumettomana jos leikkaan clematiksen alas vasta keväällä.
Kukaan naapureistamme ei ole tarhaa tai aitaustamme moittinut. Päinvastoin, kehuja olemme saaneet. Vierailioita ja rakennusvinkin hakijoita on riittänyt.

Kattenfallit, Maastonakki ja Turpokarhu esittäytyvät



Kitti-kissa:



Iitu-kissa: