Voi kissa pientä.
Kyllä ihmisen, joka pyytää kissalleen tällaista tatuointia vain halutakseen erikoisuutta kissalleen täytyy olla tunteeton, kylmä ja sairaskin.
Toivottavasti tämä tatuointivillitys saisi lain, joka kieltää tällaisen eläimiin.
Kiitos Miiku, olen sitäkin ajatellut. Mutta kun toisella kissalla ei ole mitään oireita. Seuraavaksi on tuo kalmydia-asia tutkittava, jos tämä ei nyt tepsi. Ja olen myös kokenut tuon kissanhiekanvaihtohullutuksen. Ihan päätöntä, mutta tykkään nyt tuosta Eurolitteristä, koska se ei ainakaan pölise.
Vähän ennen tuota teidän tatuointikirjoitteluanne olin katsonut kuvan tatuoidusta Sfinxistä, ja voin sanoa, että kyllä ihmiset ovat hulluja! Silloin, kun ei vielä ollut mikrosiruja, en antanut edes mäyräkoirani korvaan tatuoida merkkejä. Mutta kun koira oli kerran kasvattajalla viikon hoidossa kesälomareissumme ajan, oli kasvattaja käynyt tatuoimassa sen ilman lupaani.
- Että memuli oli silloin hyvin hyvin vihainen...
En voisi koskaan tehdä mitään kipua tuottavaa omalle "pikkupossulle, lepakolle, hörökorvalle, nahkalle, nakuliinille, pömppikselle, adhd-tapaukselle, Taikalle....jne", enkä kenellekään muulle elävälle olennolle.
Kyllä minä olisin mieluummin ottanut Diivalle tunnistustatskan kuin tuon mikrosirun. Se siru ei ole edes niskassa vaan pikemminkin kaulan puolella, kohdassa mistä mun käsittääkseni kulkee isoja verisuonia. En tiedä onko se alunperinkin sinne laitettu vai voiko se siirtyä. Ihmiseltä ei leikata edes luomia kaulasta ettei vahingossa sohaista kaulavaltimoa. Kissalla kaulavaltimot ovat vielä karvotuksen alla piilossa. Laitetaanko se tunnistustatska nukutuksessa?
Koristetatskoista vielä että ne ovat minusta irvokkaita, mutta niin ovat minusta ihmisen jalostamat mutanttikissat - ja koiratkin, oikeita eläinten irvikuvia.
Lähinnä tarkoitin edellisellä tiettyjä koirarotuja. Kissoja ei onneksi ole yhtä paljon jalostettu. sfinx ja persialainen ovat minusta vähän sillä rajalla että onko oikein kasvattaa tällaisia rotuja jotka ovat näin riippuvaisia ihmisestä. Ilmeisesti niillä ei kuitenkaan ole samanlaisia kärsimyksiä aiheutavia terveysongelmia kuin joillain koiraroduilla. Luonnossa ei kumpikaan rotu käsittääkseni selviäisi, toisaalta se voi olla jonkun mielestä hyväkin asia, että luontoon karanneet kissat eivät muodosta pysyvää kantaa.
Koiria ei nukutettu tatuoinnin ajaksi, nykyisin koko tatuointia ei enää käytetä vaan mikrosiru laitetaan lähinnä kaulan ja niskan välille.
Ja sinne just sen takia kun sinä on löysää nahkaa, minkä alle siru lykätään eikä ole valtimot vaarassa. Aikanaan kun kävin sirutuskurssin, mulla oli meidän mäyrikset harjoitusmateriaalina.
Memuli:Ei siellä tuttavani kissoillakaan muilla ollut oireita, sillä yhdellä vaan. Kaikki kissat kuitenkin lääkittiin varmuuden vuoksi.Tämä sairas yksilö tuli aika isosta kissalasta jonka kissat kävivät paljon näyttelyissä, sekä oli siitostoimintaa jonka takia tietysti tartuntariski oli suurempi. En tiedä mitä kissoja sinulla on ja ovatko käyneet näyttelyissä tai olleet vieraiden kissojen kanssa tekemisissä, mutta jos oireet ei parane niin kysäise eläinlääkäriltä klamydiamahdollisuudesta.
Kassikäpp, Paulastiina ok, oon ollu huolissani tosta sirusta, hyvä että onkin ihan siellä missä pitääkin.
Mitenköhän koiran pystyy tatuoimaan ilman nukutusta? Vaikka kyllä mun tuttavan koira saa akupunktiohoitoakin, ehkä koirat on niin helppoja sitten, että ne antaa rauhassa pistellä neuloilla.
Aikuinen koira kyllä rauhoitetaan tunnistustatuoinnin tekoa varten, pentuja tatuoitiin ja tatuoidaan varmaan edelleenkin nukuttamatta. Mikrosiruahan enemmän käytetään nykyisin, hyvä niin.
Minun vanhemmat koirani on tatuoitu aikuisina, molemmat on nukutettu. Toinen nukutettiin verikorvan hoitoa varten ja tatuoitiin sitten samoilla nukutuksilla - ell kertoi vain, että tatuoinnistahan voi aiheutua vaikka verikorva
. Ei tosin tullut toista verikorvaa... En usko, että onnistuisi aikuisen koiran tatuointi ilman nukutusta, sen verran tuntui nukutetussakin koirassa kun tatuointipihdeillä puristettiin. Pentukoirien tatuointi ilman nukutusta perustuu kai siihen, ettei korvanlehti ole vielä rustottunut.
Tollerit sitten on sirutettu jo pentuina, mikrosiru tuntuu selvästi molemmilla niskassa.
Ai niin, sanotaan, että mikrosiru voi myös lähteä liikkumaan nahan alla, saattaa löytyä vaikka selästä eikä ole vaarallista...
Mä tarkoitan tunnistustatuointia joka laitettiin korvaan jonkunlaisilla tiheästi rei’íttävillä (?)pihdeillä. Niillä sai väriaineen ihon alle.
Aikoinaan suuri eläinlääketieteen tohtori Skuttnab kyllä rouski nukuttamatta ja niin tietääkseni oli yleinen tapa siihen aikaan.
Akupisteet on vähän eri asia ja luulisin aika paljon riippuvan rodusta pistelyn onnistumisen...se lähinnä hämmästyttää, miten koiran saa pysymään paikallaan hoidon ajan...
Juuri sellaisilla pihdeillä ainakin minun koirilleni tatuointi on tehty, pihteihin laitetaan "piikkikirjaimet" ja painetaan reiät korvalehteen. Sitten väriaine päälle. Kauhean näköistä ja se rusahdus - yök.
Kaikkeen tottuu 
Riippui koirasta, voiko ilman rauhoituspiikkiä tatuoida, mut yleensä ottaen isot koirat voi, mutta pienet tarras helpommin ranteeseen, joka tatuoijan tai kiinnipitelijän. Vaan kuten sanottu, sirutus on jyrännyt tatuoinnin ohi. Kissoille en ole koskaan laittanut kumpaakaan.
Yöks! Kamalaa tuollainen eläimen koristaminen tatuoimalla! (minun mielestäni kaikki eläimen koristeleminen on hölmöä. Yh en voi sietää edes niitä lemmikeille tehtyjä mekkoja jne -vaikka minäkin voisin niitä tekemällä saada rutkasti rahaa pankkitilille, mutta ei kiitos!! ennemmin vaatetan nukkeja). Anyway…minun yhdellä kissalla on se tunnistustatska korvassa, tehtiin nukutuksessa pallien poiston yhteydessä. Eihän siitä numerosarjasta edes saa mitään selvää, yhtä sotkua. Itselleni kyllä voisin ottaa lisää tatuointeja -varsinkin jos saisin ne nukutuksessa
Joo ihan oon samaa mieltä caracalin kanssa,että eläinten vaatteettaminen hepeneillä on ihan turhaa.Tottakai karvattomille eläimille pitääkin laittaa vaatetta,mutta ei mikään kissa/koira mekkoja tarvitse.itse sorrun kyllä koristamaan Doris koiran pitkää otsatukkaa rusetilla,jottei se roiku aina silmillä,yleensä kyllä hiuspampula riittää…
Olen kans muutamalla kissalla ja koiralla katsellut korvatatskoja joista ei saa mitään selvää,eipä se ketään hyödytä jos on vaan musteläikkä korvassa.Voin kyllä itelleni ottaa lisää tatskoja,mutten mistään hinnasta suostuisi kissoilleni sellaista kärsimystä tuottamaan vaan sen takia että se mun silmää miellyttäisi(jota se ei kyllä tosiaan tekisi).Mikäli he itse haluavat jonkun perhostatskan nilkkaansa,niin menkööt ite ottamaan.saavat kyllä maksaakkin ihan itse:)
Mutta hei, nykyäänhän eläimet puetaan kuin pikkulapset ja lapsille laitetaan päälle pupu-, nalle-, yms. vaatteita. Tuntuu, että lapsen ja lemmikin ero hämärtyy…
Meillä taitaa kissoilla hämärtyä eläimen ja lapsen ero…Siellä ne köllii pentin vaunuissa,sitterissä tai sängyssä kun ovat tyhjillään,heti kun silmä välttää:) ja on meinaan tutteja nyysitty ja viety jemmoihin sängyn alle…Ja meidän pikku Nötte koittaa vieläpä tulla mun paidan alle maitohömpsyillekkin!=)
Pakko myöntää että Pentilläkin on toppahaalarissa korvat…ja on sillä kaksi pörröistä nallehaalaria,joissa on tassut ja korvat…Mutku koitan silleen totutella vauvaan.Ennen en kato tykännyt yhtään lapsista,vaan eläimistä,niin tällä keinolla olen jo vähän tykästynyt ihmislapsiinkin kun pukee korvallisen karvapuvun:) Kätevää,eikö?
Lissu, tuo oli kyllä päivän huippu tänään: “Mutku koitan silleen totutella vauvaan.Ennen en kato tykännyt yhtään lapsista,vaan eläimistä,niin tällä keinolla olen jo vähän tykästynyt ihmislapsiinkin kun pukee korvallisen karvapuvun:) Kätevää,eikö?”
Kätevä keinot keksii 
Lissu85, mulla oli vähän sama tilanne… Mutta hei, eikös sen lapsen naamaan vois tatuoida sitten viikset ja kirsun, totuttelu olisi vielä helpompaa 
(miksi en tajunnut tuota silloin muutama vuosi sitten…?). Tein tytölleni kissapuvun halloween juhlia varten ja melkein joka päivä hän siinä puvussa kotona hiippailee, jo toista vuotta (onneksi on niin hidaskasvuinen lapsi, ettei ole vielä puku käynyt pieneksi), ja auttaa minua kummasti tuollainen vaatetus
Severillä on korvassa tunnistustatska, tehty aikanaan löytöeläintalossa samalla kuin kastraatiokin eli nukutuksessa. Ei siitä kyllä oikein selvää saa, vihreää väriä vaan näkyy. Mulla itsellä on vuosi sitten tehty tatska nilkassa, hankin sen itselleni 4-kymppislahjaksi, ei tarvinnut nukutusta =)