Niinkö? KIVA! Niitä tulee sitten useampi=)
Moonriver, oikein hyvin mahtuu kaksi tai vaikka kolmekin kissaa! Mulla on noin 80m2 + lasikuistia 20m2 ja kolmen kissan kanssa mahdun elämään oikein hyvin.
Bluedreams, kyllä sitä voi olla hyvinkin onnellinen ihmisen kanssa tai ilman ihmistä, ei tuota mun heittoa kannata niin kovin vakavasti ottaa. Niin erilaisissa elämäntilanteissa me kaikki täällä ollaan, toivottavasti jokainen kuitenkin onnellisesti =)
Heh, musta tuntuu välillä että 140 neliötä on ihan liian vähän yhdelle villille kissanpennulle ;D
Oikeasti, kissan tarvitsema tilahan mitataan kuutioissa. 200 neliönkin kämppä on kissan mielestä tylsä mesta jos siellä ei pääse yhtään ylöspäin. Hyllyjä, tasoja ja kiipeilymahdollisuuksia kissat sen sijaan arvostavat.
Juupeli, kaksi kissaa on kiva yhdistelmä. Ne on kivoja ja joskus niin ei-kivoja.
Meillä juostaan ja kohelletaan minkä ehditään. Tiplu on paljon rauhallisempi, mutta suht. äänekäs kaveri, Taika taas on adhd-tapaus. Kun esim. tulen töistä kotiin, molemmat alkavat sen hurjan maratonjuoksun pitkin kämppää; olohuone, keittiö, eteinen, pesuhuone.... Siinä ei säästy mitkään tavarat. Meillä on nykyään niin siistiä, niin siistiä; pöytätabletit lattialla, kukat kumollaan, hyllyliltä mm. valokuvat jalustimineen matolla jne. Ja kissanhiekkakin on levittäytynyt pesuhuoneesta eteiseen asti. Mahtavatko leikkiä hiekassa hippaa päivisin? Joskus minulle tulee pienoinen uskonpuute. 
Varsinkin silloin, kun haluaisin hiukan hengähtää töistä kotiutuessa ja juoda kupin kahvia ihan rauhassa olohuoneen sohvalla. Ei se kyllä onnistu koskaan, sillä Taika syöksyy 100 km tuntivauhdilla eteisestä suoraan olkapäälleni. Varjelen kuppiani kaksin käsin, ja kun herpaannun, tulee seuraava isku...Juoksukierrokseen on otettu mukaan jo olohuoneen sohva.
Tähän vielä sanottakoon, että Taika on hyvin riippuvainen olkapäästäni. Sinne on kiivettävä hinnalla millä hyvänsä, siitä kertoo ne tuhat pientä reikää vaatteissani. Huoks. Kissat ovat vasta puolivuotiaita..
Ei ollenkaan liian pieni, meilla on aktiivikaytossa muistaakseni juuri 80 neliota ja hyvin mahtuu kolme kissaa. Ei meilla kissat korkeuseroja kaipaa. Meilla on portaat ja ainoastaan Santtu kay niissa katsomassa tv:ta tai nukkumassa.
Meille olisi turha hankkia hienoa CatMax-telinetta, kun rassukat eivat sen paalle ymmartaisi. Suosituimmat makoilupaikat loytyvat noin 50 senttia lattiatasosta. Kiipeilu-/raapimajuttuja noilla on kuulemma aivan valtavasti 
.
Meillä kiipeilyviettiä hoitaa tämmöinen teline. Ylin taso katon rajassa on mieluisin paikka nukkua ja tarkkailla talon meininkiä. Siellä käydään välillä koviakin kiistoja kukkulan kuningattaren paikasta, kumpikaan ei ole vielä pudonnut..kop kop. Telineeltä pääsee myös kätevästi eteisen kaapin päälle. Tuossa keskimmäisessä telineessä on reikä katossa josta pääsevät luikahtamaan alastullessaan tuohon "häkkiin". On ollut alustapitäen se paikka johon ne kynnet teroitetaan.
Anteeksi että tuli tuosta kuvasta noin törkeen pitkä. Rajasin ympäristöä pois ja katto on korotettu..
Mahottoman hyviä vinkkejä teillä. ja Memulinkin elämä kuulostaa oikein kivalta=D
Hieno kiipeilypuu. Olisi varmaan mieleen meidänkin kisuille. Yrittävät aina ylöspäin. Harmi vaan, että katto on aina tiellä. 
Ihanat kissat memulilla. Meillä on joiltakin osin samanlaista ja kaverit eivät todellakaan ole enää pentuja. Kokoakin on sen verran, että saa ihmetellä, miten on seinät pysyneet pystyssä. Onneksi eivät sentään yritä loikata olkapäälle... 
Minä myös vältän kaikkien eläinrääkkäysjuttujen katsomista ja lukemista. Menee yöunet pitkäksi aikaa. 
Olen kuullut muutamien tuttavien epäilyksiä siitä ettei kissa pääsisi kiipeämään puuhun jos sen kynsiä leikataan. Noh, meidän kissoilla on kai sitten imukupit tai jotain. Tolppaa mennään tällä tyylillä ylös ja jos mielenmuutos tulee kesken matkaa niin sitten peruutetaan takaisin alas.
Helposti näyttää Myskimalvan katti kiipeävän, ja on ainakin korkeutta telineellä. Kaunis on kissasikin!
Minäkin leikkaan myös molemmpien kattien kynsiä, ihan vähän nipistän päistä, mutta se tuntuu olevan ihan turhaa, sillä seuraavana päivänä ne ovat taas nuppineulan terävät. -Ja sattuu ihan sairaasti se olkapäälle kiipeäminen, tai jos tullaan selkää pitkin... Ne loikat on parempia.
Varmaan sattuukin ja selkä täynnä tatuointeja... Kyllähän kissa kiipee, kun vaan jonkinlaiset kynnet omaa. Järkyttävä lihasvoima niissä on. En vaan repisi itseäni puuhun kynsillä. En kyllä silppaisi muutenkaan...
Niin kauniit pehmeät tassut ja mitkä työkalut ne sisältävätkään.
Hellyttävä lähikuva tassusta, tekee mieli koskea!
Memulin täytyy kehitellä sellanen pehmustettu hartialiina.
Ihku ihanat tupsutassut Myskimalvan kissalla
, niinkuin meidän Awallakin on
.
Leikkasin kanssa kynsiä pentuna, meidän molemmilta kissoilta.
Sitten tuli väsy, kissat ei tykänneet koko touhusta ja nyt en ole leikannut yli vuoteen niitä.
Taika on ihmeen rauhallinen, kun napsin kynsiä. Tiplu ei niinkään.
Minulla on kylpytakki usein vaatteiden päällä just kissan kiipeilyn tähden ja pelkään aina, että joku tulee käymään yllättäen. Olen nimittäin kovin tyylikäs näky villasukkine ja pitkiä lankoja roikkuvine kylpytakkineni.
niin, piti lisätä, että kissasta näkee etukäteen, kun se aikoo hypätä syliin. Sen silmät alkavat tuijottaa. Silloin minulle kyllä tulee tosi kova kiire, kun olen juuri riisuutunut..
-lennossa menee vaatteet päälle.
Kynnet leikataan kerran viikossa. Ne leikataan eikä siitä keskustella ja kun niin on tehty alusta saakka niin sujuu ihan hyvin. Severillä on ikävä tapa (lienee taustalla liian aikainen emosta eroon joutuminen) että “tarpoo ja kourii” tosi kovaa samalla kun nuolee käsiä. Mikä tahansa muukin paljas iho käy, yleensä kyllä kädet. Ja kun kissalla on kokoa paljon niin tuo tarpominen sattuu muutenkin, saatikka jos olisi vielä pitkät kynnet. Sulevin ja Vernerin kynnet kasvaa sellaisiksi teräviksi ja ohuiksia koukuiksi, jäävät niistä esim mattoon kiinni helposti. Ei nuo kaksi viimeksi mainittua leikkaamisesti mitenkään tykkää, mutta ihan hyvin sen saa tehtyä. Severille saa tehdä mitä tahansa kunhan se saa samalla nuolla ja tarpoa.
Minulta tullaan usein kysymään että miten leikkaan meidän kissojen kynnet ja minä sanon etten leikkaa laisinkaan. Suhtaudun asiaan samalla tunnelatauksella kuin pihakoivun muotoonleikkaamiseenkin, näin vinkkinä.
Jos kissat raapii sohvia tai tapetteja niin se on sitä elämän eroosiota, normaalia kulumista, johon pitää varautua jos kissojen kanssa elää. Ja oikeasti: Kissat, jotkä pääsevät ulos eivät sisätiloissa paljoakaan raavi. Mitä nyt pentuna hulluttaa.
Ja tästä pääsen siihen asiaan, että nahkasohviin eivät koske ollenkaan, ja kangassohvaan laitettiin puiset suojat käsinojien “naamaan” joten niidenkin houkuttavuus laski nollaan. Yksi nurkka tuolla vessankäytävässä on tapeteistaan köyhä, mutta hullu ei huomaa eikä viisas sano mitään. Peittyy se paikka näppärästi vierasvaratuolilla. Ja muutenkin on joskus aikeessa se käytävä remontoida niin mitäs tuosta.