Voi Memuli, surullista ja niin ikävähän se on rakasta kaveria. Mutta oikea oli päätös. Aina muistan miten kannoin rakkaan koirani autoon viimeiseltä eläinlääkärireissulta… Ja miten poltettiin nuotiota tammikuussa puutarhassa, että saatiin maa sulaksi haudan kaivamista varten… Tupulla oli muuten myös verta vuotavia kasvannaisia jaloissa, eikä eläinlääkäri uskaltanut vanhaa sydänvaivaista koiraa enää leikata.
Muita eläimiä ei ole tarvinnut piikille viedä, entinen kissani kuoli vanhuuteen, nukkui vain pois. Toivottavasti tämä meidän nykyinen saa yhtä luonnollisen kuoleman ilman sairauksia.
Minä menin tänään ihan hämilleni.Mies tuli töistä kotiin ja alkoi kertomaan että yksi ihminen sanoi että niillä olisi myynnissä maatiais kissanpentuja,luovutus olisi jouluviikolla,että voitais huomenna mennä katsomaan niitä...Olin ihan että HÄH?(tuo ei tosiaankaan hänen tapaista,että hän haluaa meille lisää eläimiä)
Olen itkeä pillittänyt useita kertoja päivässä ja ikävöinyt Manua,ja mies on sen kyllä huomannut.on myös itse ikävöinyt sitä tosi paljon ja vähän väliä mainitsee Manun jonkin asian yhteydessä ja sitten minä taas pillitän...Meidän perheeseen tuli selvästi tyhjä aukko Manun kuollessa.Se oli meille niin rakas,ja miehen mielestä maailman paras kissa.Sitten kun kysyin että tietääkö se millaisia ne pennut on niin sanoi vaan hiljaa että sen näköisiä kun Manu...
Tottakai olisi ihanaa saada uusi kissavauva,mutta toisaalta mietin olisiko se väärin ottaa "vaan" toista kissaa korvaamaan.Ja jos se on vielä saman näköiinen,kuin Manu...Mutta toisaalta mietin olisiko se kohtalon oikku,että me saisimme"Manun takaisin"pienenä,uutena kissana...Sydän sanoo että jooooo otetaan,mutta järki taas että mitähän Onni,Harmi ja Hellä suhtautuu uuteen pentuun.ja taas mietin omaa jaksamistani,kun kuitenkin vauvani olisi tarkoitus syntyä tammikuulla,että onko minusta"äidiksi" pikku kisullekkin,kun hän tarvitsee paljon virikkeitä,lämpöä ja turvaa...ja sitten olen kuitenkin viikon sairaalassa,ja varmaan mies samaten,että olisi varmaan julmaa jättää pentu tänne siksi aikaa,ennenkuin on edes kotiutunut kunnolla...Haluaisin olla täysillä mukana pikkukisun touhuissa,nyt en voisi edes lattialla möyriä ja leikittää sitä masuni kanssa...ja tuskin vauvan aikanakaan kamalasti jaksan.Ja kun tuo Harmikin on vielä kipeänä,enkä haluisi sitä stressata yhtään...
Mies haluaisi pennun jo nyt,mutta minä ajattelisin että jos vaikka kesällä koittaisi löytää sopivan,niin olisi pienelle taas aikaa ja rakkautta.Enkä tiedä vaikka tämä kissakuume ja Manun ikävöinti menisi jo ohikin siihen mennessä...tuskin,mutta kovasti toivoisin
No johan tuli sepustus...
Lissu85 ei kannata liikaa miettiä, ottakaa vaan se pentukisu. On sillä seuraa Onnista, Harmista ja Hellästä. Ehtii tottua ennen tammikuuta ihan hyvin. Älä mieti sitä korvikkeena, vaan ihan omana kissana, osana perhettänne.
Sinitalvikki katselin sivustoa taaksepäin ja mulla on jotenkin jäänyt sanomasi huomaamatta. Voi hirvitys minkä olet kokenut. Terveen kissan menetyksen ja vielä karmeimmalla tavalla mitä vaan voi. En pystyisi itse antamaan koskaan anteeksi, ja voisin kuvitella, että menisi tyystin puhevälitkin. Voi kauheaa. En osaa edes lohduttaa sinua.
Minä taas en tuohon tilanteeseen kuin Lissu85:llä ottaisi nyt uutta kissanpentua - se aiheuttaa kuitenkin niin paljon säpinää että tekisin niin että vauva ja hänen tulonsa ensin kun nyt on niin lähellä se hetki, ja sitten kesällä kissanpentu kun taas jaksaa siihenkin keskittyä ja siitä nauttia. Voimien jakaminen on aina viisasta. Mutta tämä nyt vaan minun ajatukseni, ja minähän oon tunnetusti sellainen “pahimpaan varautuja” että saa rauhassa olla eri mieltä 
Lissu 85,uskoisin,että muut kissasi kyllä pitävät pennulle seuraa ja ainakin pentu varmasti haluaa leikkiä toisten kissojen kanssa ja viihtyy hyvin,kun ei ole talon ainut kissa.
Meillä on melkoinen meno välillä päällä,kun Nekku ja Nelli touhuavat ja menevät kuin viimeistä päivää.Se on huomattu,et Nekku oli ensin paljon sylissä,kun oli yksinään.Nyt ei paljoa syliin ehdi,kun pitää Nellin kanssa touhuttaa koko ajan.Öisin tulee vielä kehräämään viereen.
Ehkä minäkin miettisin ottaisinko kissan pennun nyt kesä olisi varmaan parempi ajankohta kun kisut on tottunut vauvaan ja Harmi kunnolla parantunut tressi voi pahentaa Harmin sairautta. “Vanhoille” kissoille uusi pentu voi olla hyvin raskas kokemus ja sitten vielä kun tulee tämä ihmis vauva joka on sinässsä kissoille outo tilanne kissakin sataa olla hyvinkin musta sukkainen
Awa ja Musu ovat kanssa päivisin sellaisia touhupeppuja, että eivät toisinaan ihmisistä piittaa. Leikkivät keskenään ja nukkuvat yhdessä. Ulkoiluun tarvitaan sitten ihmistä (valjaskävelyyn ja ulkotarhaan vientiin). Sama täällä Kesäranta, kun yö koittaa on Awa kehräämässä ja puskemassa kättä puolelta toiselle. Ja tekee sen tuhatta eri kurnutus ääntä sängyssä. Musu tulee varovasti hiljaa jalkojen lämmikkeeksi, ja jos kääntyy hyppää pois.
Nelli ja Nekku ovat vallan ihania leikkiessään. Ja söpösti suukko auki toisella kissalla tässä alimmassa kuvassa
. Erotatko Kesäranta hyvin Nellin ja Nekun toisistaan? Tuo väritys näyttää niin samanlaiselta. Suloisia palleroita, lylleröitä olette.
Voi Nekku parkaa, pikku suukki ammollaan huutaa armoa! Ihana kuva 
Kesäranta, hövelimmäksi minäkin olen kissanomistajana tullut Nyytin myötä. Pöydille ei saa vieläkään mennä, mutta oman mielenrauhani takia olen esmes tehnyt ikkunoille kissanoltavan kolon. Ne hyppii sinne joka tapauksessa kun en näe ja sitten on ruukut sirpaleina. Parempi näin, onhan se itsellekin stressaavaa jos koko ajan pitää olla jostain kieltämässä ja komentamassa 
Nekun ja Nellin erottaa helposti toisistaan.Nekku on tuo pörriäinen (turkki paljon pidempi kuin Nellillä).Nekussa ei myöskään ole valkoista,kuten Nellissä on.Nellillä on paljon pidemmät jalat,kuin Nekulla ja Nellillä on pidempi häntäkin kuin Nekulla.Olipas hankalasti selitetty,mutta helposti erottuvat.Muuten Nekulla on suu auki tuossa kuvassa,mutta ei suinkaan siksi,et huutaisi armoa,vaan siksi,että on juuri aikomassa purra Nelliä ja Nelli oli sitä mieltä,että älä nyt viitteis,kun juuri nukuin äsken…=0)
Ikkunalaudoille jätän kohta kissanmentäviä aukkoja minäkin,tai muuten tulee purkkeja ropisten alas.Luulen kyllä,että nyt kun noita on kaksi ja ovat vielä pentuja,et niitä tulee kohta alas,jos niitä on yksiskin jossain.Täällä on siis varauduttu kukkien harventamiseen.
minä en aio harventaa masin takia kasveja,siirrellä ehkä mutta jos se tahallaan alkaa tiputtelee niin tulee satikutia
Satikutia tulee täälläkin vesipullosta,mutta voisin lyödä vetoa,että kun kuitenkin kukkia ehtii tippua lattialle asti,niin harvennus on väistämätön kun pudonnut kukka saattaa olla vähemmän kaunis kun sen laittaa takaisin.=O)
Mun viikko on pelastettu! Siiri tuli ihan itse mun syliin sohvalle, nukkui siinä jalkojen päällä (tosin oli torkkupeitto välissä) melkein puoli tuntia! Sitä ei ole tapahtunut sitten pentuaikojen.
Lissu85 pohtii mielestäni ihan oikeita asioita. Ei niinkään sitä että voiko ottaa uuden kissan vanhan kissan "tilalle", niinhän siinä ei käy, uusi kissa tulisi vaan täyttämään vanhan kissan tyhjäksi jättämän kissanpaikan. Mutta muut pohdinnat on minusta oikein viisaita ja olen samaa mieltä siitä, että juuri nyt ei ole paras mahdollinen aika pikkukissalle. Ensinnäkin Harmin sairastelu, uuden kissan tulo stressaa aina kissaa ja sairaus voi pahentua kovastikin tai toipuminen viivästyä. Jo ihmisvauvan tulo on kissoille iso asia, siksi en tuossa tilanteessa ottaisi kissavauvaa. Niin että kannattaa varmaankin antaa kissoille aikaa tutustua ja tottua ensin siihen ihmisvauvaan ja katsella sitten kissavauvoja kun tilanne on rauhoittunut. Onnea ihmisvauvasta
Leevi nenä kiinni ikkunassa tuijottelemassa lintulaudalle.
Minä taidan aina olla se vastarannan kiiski. Minä ehkä ottaisin Lissuna sen kissan. Jos sydän sanoo niin. Järjen ja sydämen kamppailussa aina sydän voittaa. Eikä koskaan tule "hyvää aikaa" ottaa kissaa. Järki aina keksii niitä selityksiä: vauva on syntynyt, on vielä pieni, vauva kontaa, ei ehdi, vauva on jo isompi, ei ehdi senkään vertaa, jne.) Monta kertaa vanha kissakin nuortuu, kun uusi kaveri tulee taloon ja stressi uhohtuu. Kesällä otettu pentu menee helposti hukkaan; luikahtaa pihalle reppana. Talvella otettu ehtii totutella sisäkissana...
Mitä tulee minun kissattomuuteeni, se taisi kestää lyhyesti. Sain viestin eilen, että minulla olisi mahdollisuus saada se sfinx. (joo joo, onhan se ruma, mutta minähän ompelen sille vaatteita ja vaikka mitä). Hinta vaan hirvittää jo nyt. Jos pörssi olisi hyvässä ja paksussa kunnossa, varaisin sen heti tältä istumalta! Nyt pitää vähän miettiä. Ja toinen asia on otettava huomioon, se tarvitsee seuralaisen, kun se kerran on seurallinen. Eli pitääkö ottaa toinenkin, vaikka "se heikkolahjainen".
Tässähän alkaa oikein innostumaan, vaikka järki yrittää toitottaa: kallis...vaatii hoitoa..pesua...aikaa...seuraa...kallis....kallis...lääkärireissut...sairastuu vielä raukka...kallis...
Miten tuo järjen ääni onkin aina niin helkkarin tylsä ja ärsyttävä!
Juujuu, memuli - ruma ja heikkolahjainen samaan huuhsholliin =D
Heikkolahjainen on luovutusiässä ensi viikon alussa 
Aikaa on vielä mietiskellä sitäkin tosiaan 
OIJOI - heikkolahjainen kissa jouluksi kotiin (onneksi minun "erakkokissalleni" ei saa ottaa kaveria) 
1-vuotiaan ihmisen äitinä sanoisin, että nyt on Lissulla parempi aika ottaa kissa kuin vuoden kuluttua. Ihmisvauvan ollessa ihan pieni, ehtii hoitaa kissavauvaa. Ainakin meillä ihmisvauva nukkui alussa 20 tuntia vuorokaudesta. Nyt kun ihmisvauva kävelee ja löytää joululahjansa etukäteen ja täyttää tiskikoneen leluilla ja ylettyy kukkapurkeille ja kaataa kahvikupin mun käsityölle jne., ei enää aikaa olisi kissavauvan hoiteluun.