Kuvassa se todella näyttää enemmän cremeltä, mutta kun Ansu kirjoitti pennun olevan tummempi niin veikkasin punaista ja kuinka paljon kuva valehtelee.
Punaisessa kissassa näkyy aina tabbykuviointi. (Tabby, tiikeri tai täplikäs)
No lisää kuviahan sitten tulee kunhan pentu kasvaa, kuvassa on salamavaloa käytetty ja jouduin kuvankäsittelyllä vähän tummentamaan, joten väri ei ole ihan sama kuin päivänvalossa paljaalla silmällä katsottuna. Tämä pentu on siis tummempi noista kahdesta “samanvärisestä” se on toinen on tuossa aiemmassa kuvassa äitinsä edessä kun tämä makaa selällään.
Mä luulin jo että se meillä norkoillut musta kissa oli häipynyt kun sitä ei pariin päivään näkynyt. Vielä mitä, eilen se ilmestyi taas nurkkiin. Vein sille ruokaa (olen kaksi kertaa aiemmin ruokkinut sitä), ja sehän juosta kipitti luokseni kun kuuli ruokapurkin aukeavan. Kauhea nälkä sillä olikin. Se tulee ihan viereen syömään, vaikka väistää kyllä kosketusta. Muuten en kyllä ruokkisi sitä mutta ajattelin että saan sen kiinni silläkin tavalla, kun meillä ei enää ole loukkuakaan (loukusta tehtiin pupulle pesämökki).
Isäntä lupasi soitella naapurustoa läpi (kun hän tuntee nämä paikalliset paremmin) ja kysellä josko jostain olisi kissa hukassa. Tosin, ei se muutaman kilometrin säteeltä ole tullut, sen verran tiedetään ettei lähinaapureilla ei ole kissoja. Mua harmittaa ihan vietävästi että sen on pitänyt meille tulla norkoamaan 
Minä kun en voi jättää sitä oman onnensa nojaan, enkä kestä katsella kun se reppana nälkäisenä mouruaa tallin ovella. Vaikka löytäisin sen omistajan, niin todennäköisesti kissa olisi taas hetimiten heitteillä. Ei täällä maalla tavata niitä laskea, täällä vaan kohautellaan olkapäitä jos kissa häviää.
Ja meille se ei tosiaan voi jäädä. Vastahan minä marraskuussa tuon Aimon loukutin ja kotiin haalasin. Mä en voi puolen vuoden välein ottaa uutta kissaa hoiviini, ja neljässä kissassa on muutenkin ihan riittävästi kissaa. Toisekseen tuon mustan kissan läsnäolo on pistänyt meidän kissojen elämän sen verran sekaisin (tämä ei sentään tappele niiden kanssa), että Tilhi on alkanut merkkailla ja Titi-Kattia ottaa pattiin niin paljon että se on alkanut antaa turpiin omillekin kissoille.
Löysin tällaisen kuvaparin;
Tässä on laitimmaisena oikealla meidän Aimo, silloin kun se vielä eli villikissana suulissa. Tai no, tässä vaiheessa ne olivat jo sen verran kesyjä että uskalsivat syödä ihmisten läsnäollessa. Aimo oli pesueen pienin. Laiha, pörrökarvainen, rupinenäinen ja tärisevä. Kuvassa vasemmalla emokissa (rauha hänen muistolleen) ja keskellä toinen mustista sisaruksista.
Tässä on sitten ajankohtaisempi kuva Aimosta;
Ei ole enää laiha, eikä viluinen. Eikä sitä voi kovin villiksikään väittää koska tuo kuva on otettu meidän sängyssä 
Ei niitä maalla lasketa, ei…://
Aimo vaikuttaa melko tyytyväiseltä 
Meillä alkaa kohta olla ongelma Missen kuittailut mulle. Ensimmäinen kerta oli viime elokuussa, kun oltiin koko päivä poissa ja takaisin tultua vastassa oli kaksi hyvin närkästynyttä kissaa ja sängyssä likomäräksi kustu tyyny, minun 
Nyt viimeisen puolentoista viikon aikana tyyny on pyörinyt koneessa kolme kertaa ja lakanapyykki sen kun lisääntyy. Eilinen oli omaa syytä, kun päästin Missukan nokosille, menin ulos kaivamaan ja unohdin koko katin. siispä yöllä taas tyynyn ja lakananvaihto-operaatio. Tästä olen neidiltä kysellyt, että miksi MINUN tyynyni, eikö esim. lattialla ole matto, jolla voi äärihädässä käydä?? Hän vaikenee.
Mun vakiovastaus: eihän vaan ole tulehdusta tai kiteitä? Kipeä pissaaminen laittaa hakemaan pehmeää paikkaa ja kun siihen kerran pissii ja haju säilyy niin hyvähän siihen on uudelleen pissailla. Siis pissinäyte tutkittavaksi.
Meidän Hellä oli pissannut eilen mun nahkaiseen käsilaukkuun,huomasin kun vastasin hyvin"tuoksuvaan"kännykkääni…=) No eipä se mitään,hommataan uus laukku ja sillä siisti.
Nyt Hellällä on kiima.Viime kiiman aikana kusas sänkyyn ja jouduin hommaan uuden petarin ja kaikkee…
Seuraava vakiovastaus: leikkauta se kissa!
Komppaan kyllä Fellowta noissa vakivastauksissa, pissanäytteestä kannattaa aloittaa. Harmi vaan että aina se syy ei löydy niistäkään. Aimohan losotteli suruttomasti viime talvena, siitä tutkittiin pissanäytteet ja kun mitään ei löytynyt, se leikattiin. Ei auttanut kuin nimeksi. Hutipissailu loppui vasta kun se pääsi ulkoilemaan. Meidän Tilhi on toinen tämmöinen ajoittainen hutipissaaja. Aikanaan sitä myös tutkittiin useampaan otteeseen, mutta syytä ei koskaan löytynyt. Yhteistä näillä on se, että ovat molemmat alkujaan löytökissoja.
Eipä näy Tilhiskin Aimo enää tärisevän, mitä nyt kuorsatessaan, on se vähän toista ottaa sikeät sängyssä, mitä oleskella suulissa, tervehdys vaan Aimolle Kakkoselta.
Niistä pissaavista kissoista sen verran, mulla on nyt takana 20 vuoden kokemus sisäkissoista. Ensinnäkin tosiaan, leikkauttakaa kissanne, ehdottomasti. Eihän leikkaamatonta sisäkissaa edes voi pitää asunnossa, siis leikkaukseen ja heti.
Toiseksi, tuollaisen pissailun ja merkkaamisen takana on aina jotain, useimmiten sairaus; tulehdus, kiteet, jopa kivenmurikka virtsatiehyessä, ne voivat kasvaa tosi suuriksi, kissa osaa pitkään kätkeä sairautensa. Minä näin sen Ykkösellä, lopulta kun huomasimme, että jossain mättää, oli jo lähes liian myöhäistä, saimme viime tipassa kissan lääkärille ja heti samantien leikkaukseen, virtsakivi oli tukkinut koko tiehyen. Siitä lähtien Ykkönen söi lopun elämänsä estoruokaa, jonka valmistimme itse.
Kakkosella oli jo pitkälle edennyt tulehdus, ennenkuin huomasimme, tietysti viikonloppuna, keskellä yötä. Mutta siitä selvittiin lääkekuurilla.
Vain kerran olen kokenut sen, että kissa tekisi sisälle tarpeensa mielenosoitukseksi. Ykkönen oli yhden yön yksin, seuraavan yönä menin vessaan, astuin johonkin, valot päälle, herra oli tehnyt tarkoituksella jättikasan juuri WC pöntön eteen, huom. ei silloinkaan pissaa...
Siis, leikkautakaa kaikki kissanne, mutta sitä ennen merkkaavat kissat lääkärintarkastukseen 
Että teki pahaa tänä aamuna, ajelin töihin poikkeuksellisesti pidemmän kaavana mukaan (50 km valtatietä). Ainoassa kohdassa ko. pätkää, missä on satasen rajoitus, kyhnötti pieni mustavalkoinen kisumisu tien penkalla aikeissa ilmeisesti ylittää tie. Aamuruuhkassa ei jää epäselväksi, mikä kissan kohtalo tulee olemaan, jos se nyt tien yli välttämättä tahtoi mennä. Mun auton kohdalla otti takapakkia ojaan päin, eli jotain itsesuojeuvaistoa ehkä olemassa.
Takana oli sen verran letkaa, ettei kauheita jarruruksia voinut ajatellakaan, joten sinne se kissa jäi, tienposkeen, raukka.:( Myös oma itsesuojeluvaisto esti lyömästä jarruja pohjaan, olis nimittäin tullu rekka takalasista sisään kohtalaisen pian, jos niin olisin päättänyt tehdä...
Toivottavasti selvisi kotiin ja toivottavasti sillä on koti... Siinä ei ihan lähistöllä (näkömatkasäteellä) ole asutusta, mutta ei toki kovin kaukanakaan.
Toivotaan todella kuunari, että kissa selvisi kotiin, tai että sillä edes on kotia...
Kiitos vastanneille 
Ensin, Misse-neiti on leikattu 17 v. sitten =D ja on nyt 18 v. 1,5 kk. Vuodenvaihteessa oli se kunnonromahdus jolloin maksa-arvot olivat pilvissä. Sen aiheutin ihan itse typeryyttäni, luulen. Uudella ruokavaliolla kissa toipui entiselleen ja hiirustelee/ myyrästelee pihalla edelleen. Missen tuntien en epäile yhtään, etteikö mielenosoituskin ole kyseessä, on hän sellainen persoona, mutta pissan voisi kyllä tutkituttaa, totta. Täytyy huomenna soittaa lääkärille, tänään meni shoppaillessa koko päivä.
Nyt kissa-asia on sitten järjestyksessä. Keskiviikkona mennään katsomaan ja ehkä myös otetaan mukaankin. Ovat syntyneet huhtikuun alussa, joten eiköhän ne ole jo luovutusikäisiä.
Onnea Pirkkis. Kuvia sit heti tänne ;D
Hienoa Pirkkis:)
Hellä on tarkoitus kyllä leikata,mutta mielellään annettaisiin tehdä Nöten kanssa yhdet pennut.Tämän kesän saa Hellä ja Nötte"vehkeensä"pitää,mutta sitten käydään leikkauttamassa kumpainenkin,niin ei tartte kenenkään merkkailla:)
Misse seuraa, kun Molli syö naukiateriaa. Jostain syystä Mollin antaa aina syödä ensin ja menee vasta sitten kupille.
Hellästä ja Nötestä syntyy varmaan maailman kauneimmat pennut!
Minkälaista kissanruokaa on nauki? ;D