Arkaillen avaan ovet meidän pihalle. Pihamme on kuiva ja kivikkoinen omakotitalon tontti Pirkkalasta, Tampereen naapurista. Tontti ja talo siirtyi meidän omistukseen tammikuussa 2008. Edellinen omistaja ei ole ollut kovin vihreällä peukalolla varustettu, joten me (minä) saamme tehdä täysin oman näköisemme pihan.
Vaikka edellisen asukkaan kunniaksi on kyllä sanottava, että suuren työn hän on tehnyt pengerrysten kanssa, jotka on tehty luonnon kivistä. Iloksemme myös on jotain jätetty tekemättä, eli luoteisnurkka on jätetty luonnontilaan mäntymetsäksi. Muuten talo on ympäröity jollakin sepelin sorttisella hiekalla. Ajattelimme istuttaa kuitenkin nurmikon, kunhan tellingit ym. talon ympäriltä saadaan pois.
Aloitan yleiskuvalla "meidän metsästä". Putki kuvan keskellä odottaa pääsemistä jonnekin.
Tähän koriin pelastin pihalta löytämäni nimeä vailla olevat kivikkokasvit, mehitähti, maksaruoho ja joku. Taustalla äitienpäivälahjaksi saamani amppeli. Sekin vailla nimeä. Näyttäisi minusta apinankukalta. Amppeli vain ei montaa päivää ehtinyt terassilla roikkua, kun mies alkoi laittamaan terassia kuntoon. No, ehkä sekin pääsee vielä paikoilleen tänä kesänä
Hauskaa, meillä ollaan asuttu jo aika kauan mutta silti ilmestyy vieläkin outoja asioita(lue putkia tms.) jotka on menossa jonnekkin ja sitten joskus, kai nekin tarvitsee sen kylmäkäsittelyn kun usein niitä ilmestyy jo lumen alta :)))
Perennapenkkini, tai puolet siitä, loput tulee kunhan saan inspiksen kaivamiseen. Tätä kukkapenkkiä kaivoin viikkotolkulla. Jokainen lapio kolahti heti kiveen. Ongelmana on takarinteessä olevat irtokivet, rinne on tuossa tosi jyrkkä ja männyn juuret ovat siinä vielä töröttämässä. Epäilen, että ratkaisuni ei ole kovin pitkäikäinen, jokin kauniisti laskeutuva maanpeittokasvi voisi olla parempi. Kunhan ei sitten valtaa kukkapenkkiänikin.
Malliesimerkki kivimuuristamme. Alareunassa kolme mehitähteä, jotka eivät luonnossa näytä tuolla paikalla yhtä hyviltä kuin tuossa kuvassa. Lisäksi joku yrittää astua niiden päälle tuossa koko ajan. Eli menevät siirtoon.
Oikeassa reunassa kasvaa auringonkukkia (en ole tulossa suureen auringonkukkasotaan, älkää pelätkö 
) ja niiden seassa vielä pienempiä ryhmäsamettikukkia, näkyvät, jos katsoo suurennuslasilla.
Laitanpa tähän muutaman kuvan takapihaltamme. Siis ikään kuin lähtötilanteeksi. Toivottavasti parin vuoden päästä olisi näkymässä muutakin kuin hiekkaa, rikkaruohoja ja levällään olevia leluja ja työkaluja.
![]()
Voi vitsi, tuossahan on mahtavat mahdollisuudet tehä vaikka ja mitä ihanuutta 
Minusta se suunnittelu- ja haaveiluvaihe ( kin ) on taivaallista, tuokin kiviaita, nam... Ei muuta kuin suunnittelun ja työn iloa!
Teretulemast kööriin Kivikko. Mahtavia kiviä sinulla (vaikka et ehkä juuri nyt itse näe asiaa niin). Tässähän ollaan vaihto- ja jakotaimien luovutusetäisyydellä.
Kiitos Marlene ja Ihaanpihalla!
Noiden kivien takia uskalsin kuvani tänne laittaakin, ovat minustakin aivan mahtavia! Ja paljoa muuta ihmeellistä ei tällä hetkellä tällä pihalla olekaan. Tämä on varmaan piha, jota voisi asuntomyynti-ilmoituksessa sanoa puutarhaharrastajan unelmapihaksi 
Kivikko, kokemukseni mukaan kiinteistövälittäjät käyttävät mielellään termiä: "Monien mahdollisuuksien paikka"
No jopas onkin kiviä isoa ja pientä,juuri sellaista maastoa minäkin haaveilen,se on tosiaankin monienmahdollisuuksien keidas ,kunhan antaa mielikuvituksensa vapaasti lentää ja sitten vain toteuttamaan,uskoisin että tuosta pihastasi tulee vielä tosi upea ja kaunis.
Ja sitten vaan kuvia näytille.
Laitanpa lisää kuvia, kun oikeasti minun pitäisi siivota...
Metsikön reunaan istuttamani kurttulehtiruusu avasi nnuppunsa. Elämäni ensimmäinen ruusu! Leppäkerttu ohjattiin paikalle kirvajahtiin.
Äidiltä ja siskolta lahjaksi saadut kesäkukat. Nurkan takaa kurkistelee nuorimmaisen rekka.
Itse siemenistä kasvatettuja kesäkukkia 
Kuva on otettu pari viikkoa sitten. Nyt sametikukat kukkivat täydellä innolla, mutta kokoa ei ole juurikaan tullut lisää. Silti olen niistä suunnattoman ylpeä!
Ja sitten trampoliini, oikea pihan komistus!
Etualan kivirinne odottelee kivikkokasveja kivenkoloihin. Rinteessä on noin 45 asteen nousu ja suuntana etelä. Koekaivausteni perusteella epäilisin, että muutamaan kohtaan voisi laittaa jonkin katajan, mutta muuten kivet ovat niin lähekkäin, että pelkkää matalaa kivikkokasvia on laitettava.
Sieluni silmillä näen tämän kivirinteen kauniina kukkarinteenä. Haasteena projektissa on vain se, että viimetalvena tämä samainen rinne toimi lähialueen muksujen laskettelurinteenä. Kyllähän sen kieltää voi, mutta aina joku kuitenkin keksii laskea siitä jollakin.
Nyt täytyy laittaa iloisia kuvia, kun olo on muuten hieman onneton nuorimmaisemme vietettyä sairaalassa keuhkokuumeen takia muutaman yön, edellinen reissu oli 5 viikkoa sitten. Mutta nyt, väriterapiaa (tai samettikukkaterapiaa)
Siemenistä kasvatettuja samettikukkia ja kaupasta ostettu marketta.
Sekalaista seurakuntaa. Pelastin äidin roskiksesta vanhoja amppelipurkkeja ja siirsin niihin kasvatuksiani. Tässä vielä sulassa sovussa karpaattienkelloa, röllinurmikkaa ja samettikukkaa. Kaikki itse kasvatettuja. Röllinurmikan pitäisi kyllä kasvaa tuosta melkoisesti, mutta ehkä tänä kesänä ei voi odottaa normaalikesän kasvuja.
Ja seurakunta senkun sekalaistuu. Kesäkukkia on kannettu ympäri taloa rakennustellinkien ym alta. Tässä samaan kuvaan pääsivät hejuherne, vanhimman pojan (8v.) äitienpäivälahjaksi kasvattama ruusupapu ja maahan upotettuna keskimmäisen pojan eskariinlähtölahjaksi päiväkodista saama orvokki ja muutamaan kertaan mainostetut itse kasvatetut samettikukat . Reunimmainen upokas on tuo ylläkuvattu "asetelma".
Purkkien kaivaminen maahan on 8-vuotiaani idea. Itse asiassa hän tuli bauhausissa luokseni ruusupavun purkki kädessään ja sanoi, että "Tää olis vähän himo, jos tän kaivais maahan niin että tän verran jäis näkyviin". Ja samalla tämä pieni mies näytti sormellaan noin senttiä purkin yläreunasta. Pakkohan purkki oli sitten ostaa, kun kerran poika näin viisaita puhui! Ruusupavun purkki ei ole vielä päässyt upotukseen, mutta nyt näyttäisi rakennusprojekti olevan siinä mallissa, että kohta saamme kukat paikoilleen.
Kesäkukkaistutusten lopuksi oma kuvasuosikkini. Ihmettelen itseäni, kuinka olen saanut värit näin hehkumaan!
Oikein hieno idea tuo purkkien maahan kaivaminen=)
Siirrytäänpä etupihalle välillä. Tässä 8-vuotiaan poikamme sommitelmat. Hän siis asetteli ympäri pihamaata olleet kukkaruukut tähän talonseinnustalle ja laittoi vielä nuo kivetkin maahan upotettujen muoviruukkujen ympärille. Oli hauska seurata, kun poika oli täysin antautuneena työhönsä. Pää kallellaan katsoi välillä kukkia kauempaa.
Taitaa pojasta tulla puutarhuri tai jotain muuta siihen liittyvää!
Sinulla monien mahdollisuksien piha, hiljaa hyvä tulee ajatellen aivan kaunis…
Sinulla on ihania kiviä! Todella monien mahdollisuuksien piha. Olen salaa hautonut suunnitelmaa miten minäkin saisin myös isoja kiviä pihalleni, meillä kun ei niitä luonnostaan “kasva” 
Nättiä ovat myös sinun kesäkukat.
Mustatulppaani: hiljaa tässä on menty, joten toivotaan parasta! Totuuden toinen puoli, kolmen pojan kanssa mennään niin lujaa, ettei pihatöitä ehdi tehdä. Kohtakolmevuotias etenkin on sellainen apina, että jatkuvasti saa hakea naapureiden pihoista tai jostakin korkealta.
Morsinko: kiitos kesäkukkakehuista, ei niissä nyt niin tyyliä ole, mutta tunnetta sitäkin enemmän!
Meiltä jouduttiin viemään kaksi isoa kiveä maankaatopaikalle roskakatoksen alta. Itkua pidättelin traktorin vieressä…
Ja minkähän takia tuossa meni kaikki pötköön, vaikka rivinvaihtoakin käytin…