Voi ei, Temsku… Mitä sie onneton olet menny tekemään!!! Krissekoiralle poikkiraitoja. Mikä MOKA! Ja nutussa näyttäisi vielä olevan jonkun PYSTYKORVAISEN kuvakin.
Enpä ole ikuna nähnyt noin loukkaantunutta ja soimaavaa koiran katsetta!
Mutta KAUNIS hän kyllä on pestynä ja föönattuna ja hienon kiiltävänä. Muista kertoa tämä!!
Mulla olisi puolilämpöisessä ulkoeteisessä mainio paikka kukille, ikkunatkin etelään ja itään, mutta tahtoo hylly olla yleensä varattu muille ja muihin toimintoihin. 
Penkillä olisi isoille ruukuille hyvä paikka, mutta sitäkin tarvitaan mm. pihabongaukseen. Koirat ovat penkin leimanneet omiin tarpeisiinsa, ja yhdelle nallelle tehdyn lobotomian seurauksena pumpulia näkyy olevan ympäri huushollia. 
Voikohan koiralla muuten olla tarkkaavaisuushäiriö? Kelmi Koipeliini ei millään opi toistuvista ohjeista huolimatta sitä, että lintujen ruokintapaikalle levittäytyneen keltasirkkuparven on saatava ruokailla aivan rauhassa, ilman että Kelmi korvat hulmuten muutamalla pitkällä loikalla pelmahtaa parven keskelle ja pelästyttää linnut koivun oksille. Monta kertaa päivässä.
Kuvat tuli nyt Fi-Fifistä (lausutaan fai-fai) ja jutut Kelmistä, mutta näin on helpompi toimia. Viimeksi mainitulla on muuten tapana tulla kaapimaan minua käpälällä käsivarresta, jos sillä on jotain asiaa. Sitä voi olla neljää eri laatua: - Onks tässä huushollissa mitään syötäväksi kelpaavaa, mulla on kaamee nälkä! - Tuus avaamaan ovi kun mun pitäis piipahtaa pihanperällä. - Tuus kattoon kuinka makeen tortun mä väänsin! - Tuus imeyttämään porstuan lattialla oleva järvi johonkin ennenkuin laminaattis menee kiharalle.
Illalla kun nousemme yöpuulle ja Kelmi kellahtaa parivuoteen toiselle puoliskolle, pylly tyynyllä tietysti, ja syvään huokaisten puhaltaa ilmat keuhkoista ja lyö luukut kiinni, toivotan sille hyvää yötä sanoin: "nukuttaaks sua noin himmusti?" Samassa silmänräpäyksessä tulee yleensä vastauskin, kylmä kirsu syvälle silmäkuoppaan tai karhea käpälä poskelle.
Ihanata elämätä!
Ihania juttuja:) Eikö tuossa olisi tilaa molemmille. Koiralle ja kukille.
Tuo on jotenkin niin tuttu näky. Meilläkin 7 vuotta sitten pentu vietti aikaansa sohvan selkänojalla istuen tai maaten. Sohvan takana oli vielä kukkapöytä, josta oli hyvä ottaa tukea muuten niin kapealla selkänojalla pysymiseen. Muutaman kerran saivat kukat kyytiä!
Ooooh, järjen veit ja minusta orjan teit, kerta katsomisella! Ja tämä laulu on luikautettu Kassin Bikku-Myylle. Mikä hellypallo. (Ja kivasti kimmeltää Kassin sormus, heh).
Shelbyn ilme on osuvampi kuin tuhat sanaa tai kaksituhatta haukahdusta. Poikkiraitoja! Tekstejä selässä! Kenen kanssa luulet olevasi tekemisissä, jotain tyyliä, saanko pyytää. Koirat on koiria mutta minä olen Shelby. Anna mun kaikki kestää!
Shelbyn paidasta tuli mieleeni viime kesä. Ronja-neitihän leikattiin, kaulasta ja kyljistä poistettiin kolme kasvainta, joista kaksi oli hyvälaatuisia, ja yksi, valitettavasti, pahalaatuinen.
Leikkauksen jälkeen oli turha kuvitellakaan, että Ronja olisi hyväksynyt valkeaa tötteröä kaulaansa, saatoin vain kuvitella mitä elämästä olisi sen ja Latten kanssa tullut. Toinen ei näe mihin kulkee ja toinen retuuttaa tötteröstä miten tahtoo.
Keskustelimme eläinlääkärin kanssa ja hänen mukaansa myös jonkinlainen liivi riittäisi pitämään paikat puhtaina. Niinpä näppäränä tyttönä tein Ronjalle kokoelman t-paidoista muokattuja liivejä.
Ensimmäinen sovitus ei kyllä miellyttänyt. Siksipä Ronja otti tutun ja hyvin hallitsemansa: nuokutan päätäni kuin giljotiinille menisin - asennon.
No, leikkaukseen sitten mentiin ja sen jälkeen selvisi, että vaikka Ronja ei ehkä itse tutkisi haavojaan, Latte oli siihen hommaan kovasti kiihkeä. Ainoa ratkaisu siihen hätään oli, että pakkasin toipilaan tytön autoon ja huristelin Villa Vallattomaan, Topuun eli kesämökillemme Haapsaluun ja kahteen tyttöön pidimme sitten parin viikon toipilasloman. DL jäi pitämään taloa pystyssä. Tomsku kävi sinä aikana täällä, mikä harmitti, ettei tavattu.
Raskastahan se meille molemmille oli, keskellä ihaninta kesää (ja kiireisintä aikaa) lomailla mökillä, mutta naisen on tehtävä mitä naisen on tehtävä. Myös Ronjalle aika oli raskas, joutuihan hän olemaan jälleen ainoan koiran asemassa, ilman joka paikkaan tohottavaa pikkuveljeä. Tässä hän stressaa omppupuun alla. Kuvan ottamisen jälkeen myös minä asetuin mukavaan asentoon rantatuoliin ja annoin aatosten lipua kauas pois, kuten kesäiset pilvet Topun taivaalla.
Ja vielä yksi kuva meidän toipilaasta
Illalla sitten aina soiteltiin Dalai Lamalle ja kyseltiin huolestuneina, että kuinkas Ottiliassa pärjätään? DL vakuutteli, että kaikki hyvin ja kyseli, kuinka me puolestamme pärjäämme Vallattomalla. "Kyllähän tämä tässä menee" totesin, Ronja kainalossa, auringosta ja kesästä tuoksuvana, "...mutta pitäisiköhän meidän jo tulla takaisin?" Ja kun DL oli sitä mieltä, että parempi on että Ronjan haavat paranevat kunnolla, jäimme me sitten vielä pitkäksi toviksi toipuman eli nukkumaan omppupuiden alle, samoilemaan meren rannoilla, lukemaan dekkareita ja kutomaan kesäpaitoja...
Voi tuollaista harmia on Ronjalla ollut.
Miekin huomasin Kassin sormuksen:) Taitaa olla onnittelujen paikka.
Helmipojastakin täytyy vielä laittaa kuvatus. Toivoin niin, jotta Kelmin korvat olisi nousseet edes sellaiseen Kaunotar ja Kulkuri -jutun kulkuriasentoon, mutta ei. Jos koira makoilee ylöalaisin, saa tuntumaa siitä, miltä se näyttäisi pystykorvana. Todellisuudessa korvansa ovat Latte-mallistoa.
No minäkin onnittelen Kassia toisen kerran!
Näistä räätälöinneistä on minullakin kokemusta. Tein urosvillakoiralle vanhasta pikeepaidasta turkinsuojahaalareita kun olimme menossa heinätöihin. Sovitin paitaa sen ylle tehdäkseni ns. ulostuloaukon kohdalleen mutta juuri silloin ajoi auto pihaan ja menin katsomaan että kuka. Siellä oli jotain tietä kyselemässä joten praatikoimme hetkisen. Samassa huomaan, että koira livahti ulos se pikeepaita päällään, viiletti puun juureen ja nosti jalkaansa - ja kusi paitaansa. Ja minä tietenkin sen sanoin ääneen.
Mahtoivat nämä tienkyselijät ihmetellä keskenään kun lähtivät.
(Se pikeepaita oli musta, ja Dotzi piti sitä mielellään jahka pesin sen ja tein sen mukavuusaukon valmiiksi).
Koira-alan uutta sanastoa: Luppakorvat, pystykorvat ja Lattekorvat.
Ihania koirajuttuja illan iloksi 
Minkä rotuinen tuo Ronja on?
Lattekorvat 
Helmipoika on kyllä niiiiiin hienon värinen, lattekorvineenkin.
Ihania karvaisia penttiläisiltä löytyy 
Tässä mun Kultapoju kesällä meidän "hiekkamaassa".
Ihana hymy :)!!
Rotikoilla on iso kita ja paljon nahkaa, siksi hymykin irtoaa helposti 
Ja ihana luonne 
Voi Kassikäp, kuinka suloinen karvapallo teillä onkaan! Aivan ihana Silisili, paipai!
Ronjan kaulurikammosta tuli mieleen muistoja kultaisten kaverien "pönttöajoilta".
Ensimmäinen kultaiseni Kiti leikkautettiin kivuliaiden juoksujen vuoksi jo nuorena. Jostain syystä silloin ei edes ehdotettu kauluria, kummallista kyllä. Leikkausta seuraavana päivänä menin työhaastatteluun ja jätin koiran kotiin vajaaksi tunniksi. Kotiin palatessani upouusi haava oli avattu tikeistä noin 5 sentin pituudelta, ajoimme samantien eläinlääkäriin. Kiti sai ell:stä lainaksi takin, joka piti sitten haavan koossa lopun aikaa, tosin tikinpoistoon ei enää tarvinnut mennä, koska tikit oli poistettu omatoimisesti...
Santtu joutui aika-ajoin käyttämään pönttöä, koska sairasti mm. verikorvan ja pallitkin poistettiin. Ja voi sitä kolinaa ja pauketta! Santtu (jota myös Paukuksi kutsuttiin) protestoi pönttöä tyrkkäämällä sen tarkoituksella ovenpieliin ja riuhtaisemalla sen sitten ovenpielestä irti niin että maalit vain rapisivat Toinen hieno konsti osoittaa pöntön hankaluutta oli työntää pöntönkulmaa lumihangessa niin, että se täyttyi ääriään myöten lumella ja näytellä sitten lumeen justiinsa hukkuvaa. Samainen kauluri on yhä tallella, mutta kovin muhkurainen ja vääntynyt...
Selma joutui syksyllä pikaiseen kohdunpoistoon märkäkohdun vuoksi ja oli ottanut mallia pöntön käsittelyyn kiitettävästi. Siinä seinät kolisivat ja ikkunat helähtelivät, kun Selma pöntön kanssa liikkui. Selma on aina viihtynyt pöydän ja tuolien alla makoillen ja sai itsensä myös erinomaisen hyvään jumiin pönttö tuolin jalkojen välissä.
Mutta voi koira joutua hankaluuksiin ihan vain kaulapannallakin. Tiltu tollerille ostin optimistisesti hiukan liian ison puolikuristavan pannan, kasvunvaraa... Tiltu ei tosin vieläkään täytä pantaa tehokkaasti, että se siitä odotetusta kasvusta, alarajoilla rotumääritelmään nähden. Mutta ei Tiltu ollut vielä vuottakaan kun olimme lenkillä metsässä ja nakkelin damia (noin kilon painoinen kangaspötkö, noutajien noutoharjoitusesine) metsikköön. Yksi palautus kesti ja kesti ja lopulta syykin paljastui; lopulta Tiltu könkkäsi metsästä etutassu pannassa - ja dami suussa tietenkin
Surkeilla ilmeillä koirat oppivat kyllä äkkiä saamaan huomiota ja tukalista asioista pelastamista. Santtu kovana jätkänä aikanaan otti hiukan yhteen sukulaisen sakemannin kanssa niin, että molempia jouduttiin paikkailemaan ja samalla sitten saivat huomiota ja lällintää. Jokusen ajan päästä Paukus yritti reippaasti haastaa riitaa toisen tuttavan koiran kanssa ja kun siitä komensimme, se äkkiä alkoi surkeana ontumaan toista etutassuaan, samaa, jota oli paikattu silloin aiemmin. Ei vaan mennyt läpi, koska koirat eivät olleet olleet vielä edes lähikontaktissa...
Mummuk, Ronja on tietty seropi eli sekarotuinen piski, vaan ei niin seropi kuin Latte joka taitaa olla viropi (Viron sekarotuinen). Ronjassa on fifty-fifty lapinkoiraa ja schäferiä. Lattessa taas on haita, laamaa, kaurista, leijonaa, mahdollisesti koiraa ja ehdottomasti partasuumonnia. Ja Monkia (tv-sarjasta Monk).
Miikoksen rottiksen hymy on vastaanpanematon, upea kuva! Mitäköhän on tullut kaivettua?
Mistä tuli mieleen että Ronjassa saattaisi myös olla tryffelisikaa, on nääs kova tyttö kärsimään multaa. Eritoten talon kulmalta, portaiden alta. Kohta Ronjalla lienee Kiinassa kavereita, jos vielä hetken jatkaa touhujaan.
Ja sitten Paulastiinalle, mikään ei kiellä sinua kääntämästä kuvaa ylösalaisin ja esittelemästä ihanaa pystykorvaystävääsi. Toisaalta, ylös terhakasti singahtavat korvat ovat yliarvostettuja, sanoo yhteinen ystävämme Latte.
Vaan tällainen kuva saatiin Lattekorvista viime kesältä. Taisi tuulla oikeaan suuntaan. Menossa nypintätuokio Topussa, Villa Vallattomassa.
Ooo, Latte on iso ja komea poika jo! Ihania kuvia kaikkien karvakorvista! Meidän tyttö on jo kasvanut pahimman riiviövaiheen ohi, mutta kunnon teini on edelleen..tuntuu että joka ikinen asia minkä oli muka oppinut on unohdettu..Vaan välillä jaksaa hämmästyttää kuinka fiksu ja ymmärtävä tuo onkaan. Kyllä siitä vielä koira kasvaa.
Vaan kyllä höröt kuuloelimet voivat olla aika suloiset. Ronjalla, tuolla keltahampaisella sulottarella, on kyllä aina ollut perin terhakat lepakkokorvat. Tässä kuunnellaan, silmät palaen, namupalan kutsua.
Ja että minä rakastan tätä hupsua vanhaa koiradaamia, tässä kaunottaressa on aivan käsittämätöntä hienostuneisuutta ja sulokkuutta, joskin myös jääräpäistä persoonaa, ja jotain... jotain jota en osaa edes kuvata... kuin enkeli olisi hipaissut tätä ja jättänyt koiraan pienen hituisen itsestään, harmoniaa, hyvyyttä, täysin pyytetöntä rakkautta.
