Huomasin just ulos ja sisään ravatessani, että joku rapahäntä on tehnyt taidetta eteisen seinälle. Jälkimmäisestä kuvasta voitte arvailla kuvantekijän rotua, tää eka on varmaankin taiteilijan omakuva, vähän abstrakti :)
Ethän Paulastiina pese seinääsi?
Pakko kai kun huomenna tulee vieraita.
Eiku laitat vaan kehykset ympärille. Ihan niinku meillä töissä on joku laittanut paperista leikatut kehykset seinään liiskatun hyttysenraadon ympärille 
Emo ehti ennen, mutta samaa aioin ehdottaa, elämää ja liikettä on näissä kuvissa : ).
Ihania kuvia elävästä elämästä! Siitä vaan kehystämään 
Jadeliila, minkä rotuisia nuo tuttusi harvinaisen pitkäikäiset koirat olivat? Omat koirani ovat sen rotuisia että jo kymmenvuotias on harvinaisuus. 
Oma vanhin koirani täyttää pian yhdeksän mutta on onneksi vielä todella pirteä ja touhukas "mummeli".
Annelie, sekarotuisia ovat
Todella kunnioitettavan iäkkäiksi ovat kyllä eläneet! 
Niinhän sitä sanotaankin että itse asiassa sekarotuisethan ne terveimpiä ja pitkäikäisimpiä ovatkin! Ei ole rasitteena useilla rotukoirilla aivan liian usein riesana olevat "jalostuksen" mukanaan tuomat vaivat ja suorastaan sairaudet!
Höhöhöhö-pöhö, MINÄ!
Ha-haa, ette heti arvanneet kuka on kyseessä, ettehän? No minä, joo!
Ajattelin vähän niinko yllättää!
No joo, tässä minä taas olen, muistattehan minut?
Jees, minä, Latte!
Ai että mitäs tänne kuuluu? Kaikkea kuuluu, kukkuluuruu. Heh. Olen ottanut viime aikoina linjakseni huumorin. Ei niin että se paljon auttaisi, jos tulee tehtyä vähän niinko väärin. Kuten tulee aika usein. Ainakin johtokunnan mielestä. Mutta ne nyt on niin niuhoja tyyppejä...
Ai että ei pure huumori teikäläisiinkään? Mitä tehdä? Ei niin, että olisi viime aikoina tulut tänne fani-kirjeitäkään. Minä yhä epäilen, että koko faniaate rakennetaan kaupallisesti joidenkin avuttomien pentujen mukaan, vähän niinko Suri Cruise tai Beckhamin kersat. Ja kun söpö pentuaika on ohi, sori Suri sullekin, niin se tulee lähtö maailmankirjallisuudesta. Kukaan ei ole kiinnostunut.
No joo, nää nyt oli minun omia pohdintoja. Olin nääs pentuna minäkin aika hiton suosittu. Ja kun minusta tuli iso jätkä, en niin.
Mutta en minä mikä pahan näköinen jätkä vieläkään ole, olen vaan kypsä hieman vanhempiin elokuvarooleihin.
Onko kellään sopivaa käsikirjoitusta? Minä voisin helposti samaistua vaikkapa runolliseen metsän- ja suonvartijaan. Voisin pelastaa tarinan edetessä parikin impyettä vaikkapa suonsilmästä.
Tässä kuvassa olen vähän niinko sivuroolissa, mutta jos katsotte tarkkaan, minähän se siellä hyppään juuri Endla-suohon.
Joo, tällaista tänne kuuluu.
Jos suokuvat tai muut kiinnostivat, niin ainakin suokuvia löytyy tällaisesta kohtaa Endlasuo.
Ja olen minä muuallakin suolla ollut, kuten Meenikunno-suolla. Sieltäkin on kuvia, kaikki parin viikon sisällä otettuja tällaisesta linkistä: Meenikunno.
No nuo linkit on niitä Mamman valokuvagallerioita. Jos juttuja haluatte mammasta lukea ja minusta ja muista, niin niitähän piisaa vanhasta tutusta osoitteesta: Suomalaisena Virossa
Voi Latte , sinähän siellä, Urhea Urho.
SMACK, märkä, Viherpeukalolle. Ja päälle vielä kevyt pusku.
Moro Latte. meikä on Jalo, ja kavereiden kesken Jallu vaan. Oiskin aika mukava juttu latte ja jallu. Hyviä molemmat, eikö? Me ei vielä tunneta, mutta ois mahtavaa päästä suolle rämpimään sun kanssas. Mutta eihän meikää koskaan viedä mihinkään tosi mahtavaan paikkaan. Vaikka ei tää sohvakaan toisaalta hassumpi ole.
Terkkuja vaan täältä Pirkkalasta...
ISO rapsutus ja hali sulle Latte! Ihan tosi muuten, olet usein mielessäni, eikä faniklubin Lohjan osasto ole mihinkään kadonnut
Oletpas tosi komea tuossa suovahtikuvassa, hieno poseeraus!
Taidat olla edelleenkin yhtä “pentumaisen suloinen” touhuissasi? Eihän johtokunta siitä aina tykkää, mutta mikäs voit? Oma itsensä pitää saada olla, vai mitä 
Latesta (vai Lattesta) on kasvanut oikein komea Miäs, vallankin hieno jätkä!
Mutta Ronjalle piti laittaa terveisiä,se on Selma täältä keski-Suomesta joka kirjoittelee hei! Kyllähän se niin on, että me koirarouvat alamme olla vasta parhaassa iässä, arvomme tunnemme ja osaamme jo käyttää ihmisiä parhaiksi katsomiimme palveluksiin, nuoremmat ne käyttävät turhaa energiaa kaikenlaiseen turhanpäiväiseen hössötykseen. Ronja on jo saavuttanut varsin kunnioitettavan koirarouvan iän, perässä tullaan vuoden verran nuorempana.
Mutta sen minä sanon, että kumman hiljaisiksi ovat ihmiset nykyisin menneet, niin hissuksiin elelevät, että välillä pääsevät sinne jääkaapillekin huomaamatta - tai jopa ovesta sisälle pääsevät niin, etten päiväkauneusuniltani huomaa herätä! Pienemmätkin ihmiset, joilla tähän asti on ollut kovasti kuuluva ääni, ovat omituisen hiljaisia. Mutta näppäräjalkaisia, monesti aamulla juoksevat minut kiinni pihan perukoilta ennen kuin huomaankaan, että emäntä on laittamassa ovia kiinni ja odottaa minua lähtökeksin kanssa. Silloin tulee kiire, vaikka en minä muuten enää juosta paljon viitsi, kävellenkin kerkeää. Omakin ääni on kovin käheytynyt, saa nimittäin aika kovasti haukahdella ruoka-ajan merkiksi ja sisälle tahtoessani ennen kuin oma ääni korviini ottaa. Ja ihmiset hiippailevat ihan yllättäen ovelle, monesti huomaan vasta kun emäntä koskee minuun, että ovi onkin jo auki ja pääsee sisälle nukkumaan!
Minä olen ottanut tavakseni päivystää pöydän alla, siihen pöydän ääreen ne ihmiset yleensä syömään keräytyvät ja huomaan sitten äkkiä nousta kerjäämään. Tai enhän minä kerjää, tällä iällä voi jo vaatia, eikö niin? Lähtökeksi, iltapala ja kaksi lämmintä ruokaa päivässä kuuluvat minun oikeuksiini ja niistä pidän kyllä topakasti huolen! Oikeuteni on myös nukkua makuuhuoneessa koiratuolissa, jos tuo narttupuoleinen väärän värinen koira kuvittelee tuolin omivansa asettautumalla sinne jo hyvissä ajoin illalla, minä vain yksinkertaisesti jyrään sen alleni - saa sitten itse valita poistuuko tuolista vai litistyykö alleni - toistaiseksi se on aina alta poistunut. Tuo nuorempi urospuoleinen vääränvärinen kyllä käyttää minua omana tyynynään ja pyllyhän siinä hikoaa, mutta se on toisaalta vielä niin kakara, että annan sen olla. Muuten nuo vääränväriset laittavat minulta välillä ihan pään pyörälle, voi sitä tohinaa ja turhanpäiväistä riehumista, minua vallan pyörryttää ja otan sitten päiväunet toipuakseni.
Yhden vinkin vielä annan käytettäväksi, meillä ainakin nuo isommat kaksijalkaiset istuvat iltaisin sohvalla ja jolleivat laiskuuttaan viitsi käsillään rapsutella, niin usein ainakin jalat ovat hyvällä hollilla. Siihen kun varpaan kohdalle tällää korvansa niin jo vain ihan huomaamattaankin antavat korvahieronnan varpaillaan, kas näin;
Sieltä sieltä, korvan takaa (ja tarvittaessa jos varvas ei heilu, voi aina vähän tassulla paiskata tai vinkaista vienosti, taas toimii!)
Hyviä vointeja Ronjalle, kyllä me vanhat aina nuoremmat voitetaan, ei voimalla mutta viekkaudella ;-)
terveisin Selma
Mamman iltatähti 
Kuvatervehdys pitkästä aikaa myös Kelmi Koipeliinilta. Siitä on tullut aikamoinen sohvachampion, ja kilojakin on alkanut kertyä. Tarkkaavaisuushäiriö ei ole ole parantunut ja kuullun ymmärtämisessä on edelleen vaikeuksia.
Mutta kovin tarkkaavaisen näköinen on kuvassa
Onpa mukava nähdä Hänet, olen jo kaipaillut.
(linssilude se on)
Kivan näköinen kaveri Kelmi on, ja mikä ollessa papuunapensaan alla : ).