Tänään sitten putosi viimeiseltäkin pikkuiselta napanuoran pätkä pois
.Lisämaitoa en ole eilen enkä tänään antanut,kun ei vaikuta kukaan nälkäiseltä,Doriksesta saa ilmeisen hyvin maitoa,ainakin vielä.Sitten jos joku vaikuttaa nälkäiseltä tissittelyn jälkeenkin,niin jatkan tuttipullolla.
Suurperheen äiti vaikuttaa hyvin tyytyväiseltä,maata rötköttää laatikossa pennut tissillä,osa mönkii sen päällä,osa kainalossa...Mutta se ei ole kiva kun joku mönkii pepun taa,kun sitä ei näe...Sitten itketään varamamma paikalle,samaten jos tulee jano tai nälkä.Kun Doris ei viitsi itse nousta syömään,kun on aina vähintään 5 vauvaa imemässä.Tänään Doris ei enään murissut Elvikselle ja antoi sen nuuskia yhtä kädessäni olevaa käärylettä.Eilen se oikein loksutti leukaa,kun Elvis käveli ohikin.Kyllä tämä tästä! ihania on vauvat
Doris arvelee että " voi Elvis minkä mulle teit " =)
Onnittelut Lissulle ja Dorikselle! Onhan melkoinen määrä mammuttikoiran pentuja 
Voi onnea ja ihmettä Dooriksen ja Elviksen rakkauden hedelmät<3
Mä oon ollut hetken pois ja täällä on koettu tällainen jännittävä ja iloinen perhetapahtuma!
Uskomaton suoritus, ihania vauvamakkaroita! Tosi komean näköisiä pentuja kaikki. Hienoa että emo voi hyvin ja maitoa riittää, ja Lissukin on vielä voimissaan.
Onnea jatkoon ja kasvakaa reippaasti.
(Elvis on kyllä ansainnut muutaman kilon possunkorvia tai muuta herkkua!)
Uskomatonta! Mutta ihanaa! Onnea Dooris, Elvis ja Lissu85!!! Koittakaa jaksaa!
Iltaa.
Tavallisesti nukun jo näihin aikoihin, sillä eipä täällä kodissamme iltasella yleensä mitään ihmeellistä tapahdu. Joskus syystuuli pieksää nurkkia, joskus katto kolisee. Vaan enhän minä sitä nykyisin edes kuule, joten ei se minua järkytä tai iltauniani häritse. Siis torkahtelen rauhassa, missä hyväksi koen. Yleensä jääkaapin lähellä. Sillä eihän sitä koskaan tiedä, jos kaapista tulisikin ruokaa.
Kun nukun näen unia. Niistä ihanista pitkäkorvaisista tyypeistä, jotka olivat vain hivenen nopeampia kuin minä. Jäniksiä, sanoi mamma niiden olevan. Yhtäkään en koskaan kiinni saannut. Mutta unissani minä niitä vielä jahtaan. Unissani jalkani, nuo väsyneet, yhä vispaavat vinhasti.
Minä olen ollut koko elämäni vahtikoira. Vaikka mammani ei sitä tiedäkään. Koko elämäni olen omistanut oman rakkaani vahtimiselle, ja nyt, kun urani alkaa olla ohi, voin ylpeänä sanoa: yksikään paha ei koskaan mammaani päässyt - minä pidin ne kaikki poissa.
Vain kerran minun täytyi murista ja näyttää hampaita. Muistan sen hyvin. Oli yö. Ja paha nainen yritti hyökätä minun mammani kimppuun, ja minä menin väliin. En purrut. Mutta näytin koko valkean hammakalustoni ja murisin. Se riitti.
Nyt jo nukuttaa. Mistä minä puhuinkaan? Aina välillä nukuttaa niin kovasti.
Olen minä maailmaa paljonkin nähnyt. Ja se on aina ollut mukavaa. Mutta parasta on aina ollut tietää missä on koti. Taas nukuttaa niin, että ajatus harhailee.
Minä kävin eilen taas lääkärissä. Kun minulle on alkanut tulla noita ikäviä pissavaivoja. Aina ei jaksa pidättää, ja sitten lorisee sisätiloihinkin. Noloa.
Lääkärit olivat kilttejä, mutta en minä siitä kaikesta tutkimisesta pitänyt lainkaan. Munuaisissa sanovat olevan vikaa, en tiedä asiasta enempää. Eikä tiedä mammakaan ennekuin on puhunut uudestaan lääkärin kanssa. Munuaisvikaa, kai, niin ne siellä puhuivat.
Nyt nukuttaa jo ihan vietävästi. En ole tottunut valvomaan näin pitkään. Mistäköhän minä juuri juttelin?
Nyt siis ei siis tämän enempää. Laitanpahan oheen kuvan eiliseltä, kun kävin vähän järven rannalla tuoksuja haistelemassa.
Ei muuta, teille kunnioittavin terveisin
Ronja
Ihana kirje Ronjalta. Toivotaan, että jos munuaisissa on jotakin häikkää, se saataisiin paranemaan lääkityksellä. Olet sinä kyllä kaunis, kiltti ja kultaisen näköinen. Rapsutuksia täältä ja Parane pian Ronja! Nauti kotioloista!
Voi valtava tuota Lissun koiranpentumäärää 11 pienokaistaSuloisia, rapsutuksia kaikille!
Hei Ronja-karvaturri! Hienoa kuulla sinustakin pitkästä aikaa! Kurjaa, että pissavaivat tulivat, ne ei ole mukavia 
Kerro mammalle, että antaa ison halin ja rapsutuksen minun puolestani sinulle! Vaikka varmasti mamma halii muutenkin. Toivottavasti jaksat vielä pitkään meidänkin ilonamme, monia hauskoja hetkiä olet kanssamme jakanut 
Hali ja pusu!
Kiitos kesäheinä ja eltsu. Toivon minäkin että munuaiseni olisivat kunnossa. Eläinlääkäri ei ole tänän soittanut, ehkä huomenna.
Minua janottaa ja nyt kyllä nukuttaa niin, että hyvää yötä ihan kaikille.
t. Ronja
Rapsutuksia ja isoja haleja, kauniita rauhallisia kävelylenkkejä syksyisessä metsässä mamman kanssa, ihanan villejä metsän tuoksuja ja sitten kotiin herkkupalalle, jonka mamma on sinulle varannut ja sen jälkeen voit autuaasti kierähtää kerälle untenvaltakuntaan , missä voi pukea nuoruuden takin ylleen ja kirmata niityillä niin kuin kaikki vuosien rasitukset olisi pois ravistettu
Ronsku-kullalle rapsutuksia P:ltä ja T:ltä. Siinä jääkaapin edessä pidit vahtia silloin kesälläkin 
Rapsutuksia minultkain. Siinä lähellä takkaa ja jääkaappia onkin hyvä olla.
Nämä ovat aina murheellisia aikoja, kun rakas koira tulee vanhaksi. Olen niin uusi palstan seuraaja, että Ronjan ikä ei ole minulla tiedossa. Onko paljonkin....??
Voi kultaista Ronjaa<3 Hieno elämä kuulostaa olleen, oikein koiran unelmaa ja hyvin on Ronja tehtävänsä hoitanut mammaa suojellessaan.
Itsellä on vielä liiankin tuoreessa muistissa kesäkuussa menehtynyt koiravanhukseni, vaikka tällainen pötkylä kyllä piristää elämääni nykyään. Pihassa olevalle haudalle askeleeni suuntautuvat edelleen, huomaamatta, luonnostaan. Siellä minä vieläkin tervehdin rakasta ystävää.
Laitan viimesyksyltä murrukasta muutaman kuvan, vaikkei häntä enää täällä olekaan.
Viime syksynä vielä oltiin ihan reippaana mamman kanssa uutta lunta ihmettelemässä. Vielä on kovin ikävä kuurapartaa, kylmäkirsua, tuiskutukkaa
Ronja kiittää kaikista virtuaalirapsutuksista. Kakapo kysyi Ronjan ikää ja se on kahden päivän kuluttua 14 vuotta. Kunnioitettava ikä koiralle.
Juttelimme tänään taas eläinlääkärin kanssa ja kuulemma munuaisissa ei olekaan vikaa. Mutta maksassa saattaisi olla. Maanantaina tulee Tarton pieneläinklinikalle joku maksaspesialisti ja sinne siis taas mennään.
Olin jo valmis kuulemaan pahimmat uutiset, kun lääkärillä oltiin ja tulokset selvisivät, mutta lääkäri totesi, että vielä ei ole luopumisen aika.
Tässä tätä luopumista olen harjoitellut koko kesän. Ronjallahan oli jalat välillä niin huonossa kunnossa, että ajattelin että nyt se on menoa, ei pääse edes portaita ylös.
Vaan kyse oli venähdyksestä joka on kesän mittaa parantunut. Takajalat ovat silti aika voimattomat, mutta kyllä niillä vielä raput nousee, ja lähdettiinpä tässä taannoin yllättäen kissajahtiinkin, eikä silloin jalkaa painanut yhtään.
Voi NooraNokkonen kuinka kaunis onkaan kuurapartasi, kylmäkirsusi, tuiskutukkasi!
Ronja on päässyt kunnioitettavaan ikään, onnittelut jo etukäteen 14-vuotiaalle! Omat koirani eivät ole olleet niin pitkäikäisiä (kaikki boksereita). Jalon edeltäjä, Ritu, eleli sentään reilut kymmenen vuotta! Jalo on nyt seitsemän, ja jo kuonossa harmaata. Muuten on edelleen leikkisä ja vauhtia piisaa.
Yhden tutun tutun koira kuoli viime viikolla vanhuuten 20 vuoden ikäisenä, tämän koiran emo oli elänyt aikanaan 22 vuotiaaksi