Koiraäidit tosiaan poistuvat paikalta, kun meno menee liian kovaksi. Jos koira ei pääse ihmispennuista eroon, se murisee, jos eivät ihmispennut tätä sanomaa ymmärrä, koiran pitää käyttää hampaita, ensin varoittavasti, sitten tosissaan, jotta viesti menisi perille. Meillä oli aikoinaan tosi hankalaa saada pienet lapset ymmärtämään, että koira pitää jättää rauhaan, jos se murisee. Koira oppii äkkiä, ettei murina auta ja näykkäisee ilman muita varoituksia.
Jostain syystä meillä pienin lapsi, silloin 4v. ymmärsi koiraa parhaiten. Muut tulivat mulle parkumaan kun barbeja pureksittiin, mutta tämä meni vaan koiran luo, sanoi ei, ja otti tavarat pois noin vain, ilman murinoita, eikä tarvinnut edes namia vaihtokauppaan. (Ulkona koira juoksi karkuun, eikä homma toiminut…) Tämä lapsi ei ole koskaan ollut koirasta äärimmäisen kiinnostunut tai yli-innokas hoitamaan sitä. Sillä innokkaimmalla on ollut eniten vaikeuksia.
Pennulle saa viestin perille käyttäytymällä samoin kuin emo- tai muu aikuinen koira käyttäytyy pentua kohtaan. Vaan miten ne sitten käyttäytyy? Väittäisin nimittäin, että etenkin hyvin koiraa puhuvilla koirilla on sellainen sisäinen sensori tunnistamaan pennun luonteen ja tietämään miten sitä pitää kohdella, että me ihmiset emme valitettavasti ikinä pääse samalle tasolle. Mutta joka tapauksessa, otetaan mallia aikuisen koiran tavasta kieltää pentukoiraa ja huomioidaan pennun luonne - reagointi kieltämiseen jne.
Sanotaan, ettei emokoira pure pentua, sitä en ihan allekirjoittaisi. Aikuinen tai emokoira toki ensimmäisenä keinonaan käyttää huomioimattomuutta, lähtee pois tilanteesta, mutta kyllä ihmeessä ne myös komentavat pentuja - lähinnä tosin säikäyttävät, eivätkä koskaan vahingoita. Siitä olen kyllä aivan varma, ettei emokoira selätä pentua, selättäytyminen on pennun tapa osoittaa alistumista, paljastaa herkimmin haavoittuvat alueensa osoittaakseen antautuvansa. Ihmisenkään ei minusta ikinä pitäisi laittaa koiraa, sen ihmeemmin aikuista kuin pentuakaan selälleen, siitä ei ole mitään hyötyä, pahimmassa tapauksessa vain haittaa.
Mitä sitten tehdä kun pentu puree? Takuulla jokaisen pennun omistajan käytetyin kysymys :-) Pennut purevat, toiset enemmän, toiset vähemmän :-) Minusta ensinnäkin tärkeintä on, ettei pentu saa puremalla aikaiseksi reaktiota. Monesti sanotaan, että "kun pentu puree, kannattaa kiljahtaa tms., osoittaa, että pureminen sattuu. Itse tekisin päinvastoin, pennulle ei saa jäädä kuvaa, että se saa puremalla ihmisen reagoimaan, kiljumaan ja vetämään kätensä pois - mutta tottakai se pureminen pitää kieltää, sillä sehän ei ole sallittua. Pennulle pitää opettaa raja, jossa pureminen ei ole enää kivaa ja leikkiä - mutta ei opeteta keinoa, jolla aiheuttaa ihmisissä reaktio.
Kun pentua vaikka sylitellään ja silitellään ja pentu alkaa hammastella, voidaan ensimmäisenä keinona käyttää huomioimattomuutta, kiva loppuu, ihminen lopettaa silittelyn ja menee pois. Purevan pennun kanssa ei leikitä, koska sitä ei hyväksytä. Helpommin sanottu kuin tehty, pentuhan voi olla jo riehaantunut ja jää roikkumaan lahkeeseen, hyppii perässä ja räksyttää, näpsii varpaista. Ihan 8-viikkoisesta pennusta alkaen aletaan opettaa sitä tärkeintä sanaa, sanaa EI, joka tarkoittaa "lopeta se, mitä olet tekemässä" ja piste, ei-sanalla ei ole mitään liitteitä (vaan istu kiltisti tms.). Niinpä sitä pentua kielletään niin, että se ymmärtää tulleensa kielletyksi, emokoiran tavoin. Mitä emokoira tekisi? Murisisi (varoitus), rähähtäisi pentua kohti (säikäytys), olisi enää näkemättä pentua, lähtisi pois (opetus). Useimmille pennuille riittääkin jo se pieni rähähdys, EI ja nopea liike pentua kohti, ei edes kosketa pentuun. Ja minusta yksi tärkeimpiä asioita on se, etti kiellon jälkeen heti aleta sääliä pentua, voi pentuparka, nyt se säikähti, tule tänne, lällyn lällyn. Pentu ei saa kieltämisestä traumoja, mutta epävarmasta ja ailahtelevaisesta käsittelystä väärän käsityksen toimintatavoista. Tärkeä asia on myös se, että uhka/kielto loppuu heti kun pentu osoittaa alistumisen merkkiä.
Joihinkin pentuihin pelkkä rähähdys ei tehoa, eikun innostuu vain lisää. Pitää ottaa huomioon tilanne, onko pentu yliväsynyt ja riehuntapäällä, vai onko se hyvin terävää sorttia ja vaatii tehokkaamman kiellon. Väsynyt ja riehaantunut pentu kannattaa rauhoittaa, joko sylissä kuin raivokohtauksen saanut lapsi tai sulkemalla se omaan tilaan, portin/oven taakse, omaan häkkiin tms. TAI toisinaan kieltoa kannattaa tehostaa. Emokoira kyllä komentaa tottelematonta pentua tarvittaessa, saattaa napata niskasta, jopa pyöräyttääkin, niin että pentu kiljuu kauhusta. Tietenkään pentua ei vahingoiteta, sitä vaan säikäytetään niin, että kielto menee perille. Pentua siis voi nopeasti nipistää tai tarttua niskasta, jos tilanne sitä vaatii.
Pennut ovat niin erilaisia, minun kanssani kasvaneista sekä molemmat kultaiset että Konsta tolleri ovat uskoneet heti ensimmäistä EI-sanaa eikä niitä ole ihmeemmin ylipäätään kiinnostanut pureskelu - paitsi Konstaa lasten kanssa, jippii ja kaikilla on hurjan hauskaa, siitä vielä lisää. Mutta Tiltu, meidän pieni, fiksu ja hyvinkäyttäytyvä Tiltu oli pentuna kauhukakara. Ensimmäiseen puoleen vuoteen siihen ei voinut koskea, sillä se puri kaikkea ja kaiken aikaa eikä uskonut suurinpiirtein mitään. Puolivuotiaana se ärsytti tahallaan, räkytti vieressä kun istuin sohvalla, kävi näykkäämässä ja poistui juuri niin kauas etten yltänyt siihen asti. Ja kieltämisestä vain innostui. Silloin otin käyttöön kolinapurkin, pehmoisen version siitä koska pentu oli niin pieni ja säikäytin pennun perinpohjaisesti mutta siis täysin vahingoittamatta tai satuttamatta sitä mitenkään. Pureminen loppui siihen.
Lapsiperheessä ollaan sitten vähän vaikeammassa tilanteessa, lasten ei voi odottaa käyttäytyvän juuri oikein ja rauhallisesti, aikuisen tehtävä on puhaltaa joskus peli poikki ja laittaa pentu jäähylle. Lapsethan opettavat pennulle juuri sen, että puremalla saa lapsista mukavia reaktioita, pennun omat vinkulelut ja karkuun juoksevat saaliit :-) Tätä meidän lapset harrastivat Konstan kanssa, oli niin kiva saada se riehaantumaan. Tiltun ollessa pentu lapsetkin olivat vielä niin pieniä, että juoksivat aina kirkuen karkuun Tiltun naskalihampaita. Paitsi yksi, joka siirsi pennun tyynesti niskasta sivuun ja sanoi EI PULE!, se lapsi sai yleensä ollakin rauhassa. Tollerit ovat kasvaneet lasten kanssa ja touhuavat lasten kanssa sujuvasti, mutta aina välillä on tarvittu aikuisen väliin menoa riehaantuneen pennun kanssa. Alle murrosikäiseltä lapselta ei juurikaan voi odottaa johdonmukaista käytöstä pennun kanssa, tarkoitan siis sellaista käytöstä, joka auttaisi pennun kasvattamisessa ja pelisääntöjen oppimisessa, se on aina aikuisen asia - käytöstapoja elävän eläimen kanssa toki muuten voi vaatia lapselta taaperosta asti.
Apua, kirjoitin taas romaanin. Innostun aina välillä näistä koira-aiheista...
Hyvä romaani Heema 
Alkuperäinen kirjoittaja: Rosmariini&Timjami
Jaguarundi. Itse olen ollut sitä mieltä että minä olen laumanjohtaja. Vaikka lapset ovat koiran yläpuolella laumassa, lapset eivät komentele koiraa. Lasten reagointi ei useinkaan ole kovin loogista, joten se sekoittaisi mielestäni koiran perinpohjin.
Toki siis jos koira koittaa vaikka tuolleen pentuna näykkiä tms. tilanne jossa nimenomaan on kyse koira-lapsi tilanteesta lapsikin sanoo napakasti EI. Jos koira ei usko niin aikuinen puuttuu peliin, jotta koira tajuaa missä kaappi seisoo.
Itse en ole koiraa selättänyt tai purrut. Murissut kyllä ja sulkenut pois tilanteesta. Niskasta olen joutunut jokaisen koiran joskus ottamaan jos on ollut joku jääräpäisyys kohtaus mutta yleensä se kerta on riittänyt, koira on oppinut mikä äänensävy tarkoittaa että nyt riittää ihan lopullisesti PISTE.
Alkuperäinen kirjoittaja: Rosmariini&Timjami
Aatu oli sit järkänny yllärin yöllä, se herätti mut 06.30 ja arvasin että nyt on hoppu kakalle, äkkiä jotain vetasin päälle ja viivana kartanolle, no siellä se kakki aikansa ja sit tultiin sisälle, minä haistelin että kyllä nyt on jossain läjä ja niinhän se olikin, makkarin lattialla tolokun rällit, raukalla oli ollut jo aikasemmin yöllä hätä enkä ole siihen herännyt, no ei se auttanut kun kerätä paperilla vähemmäksi kakkaa ja laittaa poikien unitäkki ja lakana pesuun kun olivat niin ryysteessä, Aatu oli sit niin maireena kun se makas sängyllä kun puhistin kakkaa pois, aatteli varmaan että siinäkö puhistat ku et kerta vieny ulos
Meillä koira rupesi yhtäkkiä haukahtelemaan, ja äänen(vai pitäisikö sanoa haukun-)sävystä päättelin, että nyt on pissa- tai kakkahätä. Kumpaakaan ei kuitenkaan tullut, mutta innolla Hertta soi rusakonpapanat pihalta
Meidän perheessä ne ovat eräälle suurta herkkua...
täällä kans syödään niin poron ku jäniksen papanat
Meillä kans
Meidän kulinaristille ei villien papanat kelpaa, eikä hevonkakkareet, mutta marsujen papanat ne vasta hyviä on. Jos koira syö niitä rikkalapiollisen menee maha sekaisin.
Ehkä täytyisi korvata suklaanapit, ja palkita koiraa pupunkakalla:P
Jalon häntään on ilmestynyt kaljuja läiskiä. Iho ei kutia, eikä nämä kaljut alueet ole arat.
Onko kellään kokemusta asiasta?
No mikähän jalon häntylissä? Onko kaljut kohdat minkä kokoisia?
Onko ne kaljut kohdat siinä rauhasen päällä? (en tiedä sen nimeä). Siinä lähempänä hännän kiinnityskohtaa kuin loppua? Ainakin narttukoirilla siitä lähtee silloin tällöin karvaa pois enemmän tai vähemmän.
Kaljut kohdat ovat aivan hännän yläpäässä. Eläinlääkäri ei noteerannut niitä mitenkään. Naurettiin vain yhdessä, että pitäiskö hankkia jonkinlainen tupee niiden peitoksi. Aloitin taas biotiinikuurin, kuten aina talvella, mutta tuskin se niihin kaljuihin läiskiin enää karvaa kasvattaa. Luuulin aluksi, että se johtuu siitä, kun koira hakkaa hännällään ovenpieliä niin, että pauke kuuluu. Mutta ei se taida kuitenkaan olla syynä.
Suurin paljas alue on noin 2 cm suuntaansa, eli aika iso!
Minulla on nypittävä rotu eli snautseri. Se kalju kohta tulee esille hyvin aina nypppimisen yhteydessä, muulloin sitä ei näy. Sellainen oisko ovaalin muotoinen, pyöreähkö läntti se on siinä hännässä. Joku rauhanen siinä kohdalla on, niin muistelen. Mutta meinaatko hännän yläpäällä nyt sitä hännän loppua vai alkua?
Voi olla että kyse on ihan eri jutusta sinun koiran kohdalla, jos vielä on useitakin eri kohtia. Tuskin kummiskaan on mitään kummempaa, ei ell naureskelisi jos olisi syytä huoleen.
Hännän tyvessä on. Muu hännän osa on ihan ok. Meinasin sanoa, ettei muilla boksereillamme ole tätä ongelmaa ollut. Sitten hokasin, etteihän niillä ollut häntääkään. Kaikki kolme edellistä olivat vielä typistetyillä hännillä.
Eihän se haittaa, koska se ei vaivaa koiraa mitenkään. Sitä kuitenkin aina joku oudompi lenkkipolulla ihmettelee…
ja sit aattelevat mielessään että ei se tuokaan koiraansa hoida kuntoon
Just niin Jadeliila. Osuit naulan kantaan. Ilmeet on joskus sellaset, ettei toikaan koiraansa vie lääkärille, vaikka hännässä on selvästi kapi.
Se karvaton läntti on juurikin tuo rauhasen kohta. Liittyy ymmärtääkseni narttujen hormoneihin.
Nartut herkästi ihan nyppivät itse sen kohdan paljaaksi, siis kirputtavat sitä kohtaa ja karvat katoaa samalla.
Bokserin häntä on sen verta suurempi että se varmaan selvemmin näkyy.
Meillä Whippet -nartuilla on ollut tuota ja niin ohkasesta hännästä ei vieraan silmä sitä kyllä erota ennen kuin ihan sylissä koiraa silittelee ja "tutkii" joka sentin.
Alkuperäinen kirjoittaja: Rosmariini&Timjami