Jadeliila, tikeistä huolimatta tai juuri niistä johtuenkin voi haavakohtaa suihkuttaaa vedellä päivittäin. Ja se pitäisikin pitää puhtaana. Jos siellä roikuskelee jotain ei-puhdasta materiaalia niin ota ihmeessä suihku käteen ja puhdista alue!
Kyl, ihmistenkin leikkaushaavoja hoidellaan huuhtelemalla ja tuulettamalla. Pyyppä suihkuun, uskaltaisin minäkin suosittaa.
Ei siinä haavassa ole mitään vikaa eikä sieltä valu mitään, nämä pastillit on niitä jotka valui siitä paiseesta ennen ku se poistettiin ja ne pastillit eivät ole kosketuksissa haavaan ollenkaan
Olen minä sitä haava puhdistanut joka päivä puhdistusaineella
Hyvin hoitunut, kai ne jo voi loputkin jämät suihkutella pois. Sopisiko miehekkäälle Eetulle paremminkin joku vaikkapa myskintuoksuinen? ;D
Joo, pesen myskin tuoksuisella saippualla 
Ainut vaan että ne pastillit on kuivettunu kiinni karvoihin joten net pitäs saada jollakin liotettua, taidan laittaa jotain rasvaa niihin että vähän edes pehmiävät ettei tartte repiä pastilleja karvoineen päivineen
Tiukan paikan tullen liekö löytyy parturointivehkeet?
No löytyy kyllä vanhat sakset jotka ei enää hiuksia leikkaa kunnolla, kiitos heksu, empäs tullut itse tuota ajatelleeksi
Oikein siisti pyypänteri tulee sitten jos tarvii
Kävimme eilen katsomassa pentuja, joista yhden siis haemme kotiin viikon kuluttua. Vakuutuin nyt siitä, että teen pennulle alkuun tuollaisen “leikkikehän” kompostiverkoista. Tämä siksi, että pennut ovat kasvattajan luonakin suht pienessä tilassa, tosin saavat toki päivittäin tutkia laajempaa aluetta ja leikkiä keskenään isommassa tilassa. Niinpä tulin siihen tulokseen, että pentu on ikäänkuin tottunut olemaan tuollaisessa rajatussa tilassa, niin sille on varmaankin ihan hyvä olla sellaisessa alkuun myös täällä uudessa paikassa.
LiisiA, tarkoitat varmaan tuolla edelisellä että alkuun yksin ollessaan sen on hyvä olla “leikkikehässä” ? Kyllä pennun on muuten saatava olla laumansa kanssa mukana
Riippuu pennusta miten se suhtautuu ympäristön muutoksen. Meidän samojedi ei ollut pentuna koskaan käynyt sisällä, ennen kuin muutti meille, vaan oli elänyt suuressa ulkorakennuksessa, tilaa oli kyllä runsaasti. Samojedit ovat kyllä reippaita ja uteliaita, eikä mitään vaikeuksia ollut, heti alkoi tutkimaan paikkoja. Vähän se joutui ihmettelemään uusia asioita, esim. kun tuolia siirrettiin lattiaa pitkin, se pysähtyi sitä ihmettelemään vähän varovaisen oloisena muutaman kerran. Mutta onhan niitä arkojakin pentuja, jolloin varmaan täytyy tapauskohtaisesti edetä varoen. Oikein arka ei tule ihmistenkään perässä outoon paikkaan. Minusta LiisiA:n tapauksessa ei olisi välttämätöntä hankkia leikkikehää tähän tarkoitukseen. Voi se silti olla hyvä apuväline, jos on vaikka saatava pentu pois pahanteosta. Leikkikehään voi tietysti sitten laittaa ne varjeltavat huonekasvit eikä suinkaan koiraa…
LiisiA, minkälainen/ rotuinen koira teille tulee?
Nyt jo helpottaa, Selma-vanhus aiheutti huolta ja murhetta muutamana päivänä.
Torstai-aamuna Selma könysi yläkerrasta alas, itse oli sinne kömpinyt nukkumaan. En ymmärrä miksi vanhuksen pitää mennä yläkertaan, mutta itse sinne tahtoo. Joka tapauksessa varmaankin selkänsä venäytti tai jotain ja torstai-iltana kotiin tullessamme ei tahtonut pysyä tolpillaan ollenkaan. Takajalat menivät minne sattuu, ei meinannut päästä lattialta ylös, piti päätäänkin vinossa ja olin aivan varma, että siihen iski jokin halvaus tai vastaava. Torstain ja perjantain välisen yön Selma oli levoton, läähätti ja pyöri ja koska ikää on jo se 13,5 vuotta en enää mihinkään ihmeparantumisiin usko millään hoidoilla. Perjantaiaamuna lähdin töihin varmana siitä, että illalla viimeistään on eläinlääkäri kutsuttava ja viimeinen armahdus annettava. Miehellä oli vapaapäivä ja oli kotona katsomassa. Sovimme jo montun kaivajan paikalle ja arkkutarpeet katsottiin valmiiksi, mutta päivän levättyään Selma alkoikin toipua. Iltapäivällä mies jo soitti, että täällä se Selma käveleksii jo ihan suoraan ja kävi kaikilla tarpeillaan. Ja nyt Selma on jo lähes ennallaan, vanhahan se on, eikä liikkuminen ole ollut vauhdikasta enää aikoihin, mutta on jälleen pirteänä. Olen helpottunut, meillä on sittenkin vielä yhteistä aikaa jäljellä, ainakin tämä päivä. Joka ainoasta yhteisestä päivästä olen niiiiiin onnellinen.
Ja tästä lähtien Selman yläkertaan meno estetään!
Onneksi selvisitte nyt vain säikähdyksellä! Vaan onhan se hyvä valmistautua, kun ei koskaan tiedä, mikä on vanhukselle se viimeinen päivä.
Hyvää vointia ja paljon rapsutuksia Selmalle!
Heema, rappusten kiipeäminen on ns. tappohommaa selkävikaiselle / huonoselkäiselle koiralle. Minulle ell briteissä totesi rappusten kiipeämisestä toiseen kerrokseen ykskantaan “it will kill her”, joten siitä lähtien kannettiin koira ylös ja alas. Sillä oli jo tosin välilevyn pullistuma, mutta sen voi myös saada rappusissa vaikkei sitä vielä olisikaan. Hienoa että pääsitte säikähdyksellä!
Minulla taitaa olla vanhempi koira saman ikäinen, tulee elokuussa 14. Hiukkasen kankeasti kävelee, ehkä aavistuksen huterasti takaosastaan, mutta nopeampi ravaaminen menee hyvin.
Niinpä, en voi käsittää miksi Selma edes tahtoo mennä yläkertaan - me nukumme nimittäin kyllä itse alakerrassa! Konsta kapuaa yläkertaan myöskin joka yö, lasten seuraksi. Santtu ei viimeisinä vuosinaan enää lähtenytkään portaisiin, mutta Selma on toista koiraa, Hepu kun tahtoo niin Hepu vaan menee. Tästä lähtien pitää viritellä porttia portaisiin.
Selma täyttää/täyttäisi sen 14 28.8., täysin kuuro se jo on ja liikkuminen on jäykkää mutta samoin, ravaaminen on vaivattomampaa. Huolestuttavin juttu Hemuskan osalta on se, että sille on ilmaantunut ehkä ihan vaarattomia rasva- tai sitten jotain vaarallisempia patteja vähän joka puolelle. Tuon ikäisen nukuttaminen pattien leikkaamiseksi on kuitenkin jo niin suuri riski, että olen varautunut siihen, että vaivojen ilmaantuessa Selma pääsee suoraan lopulliseen uneen.
Meillä samaa pattien tapaisten ilmaantumista. Tosin ne on isompia alueita, vähän niinkuin lihasten pullistumia. Mutta saavat olla, leikkaamaan en niitä ala koska toipumiskipuja en tuon ikäiselle halua enää antaa, kuitenkin jäljellä oleva elinaika on hyvin lyhyt. Mennään niin pitkälle kuin hyvin sujuu ilman isompia kipuja, ja sitten sanotaan hyvästi. Koirahan ei sitä hyvästiä sure etukäteen, kaikki luopumisen tuska on ihmisen kontolla - ennen ja jälkeen päätöksen ja toteutuksen. Meillä on se 14 rajapyykki 26.8., aikalailla samoissa mennään sinun kanssa tuumissa ja varmaan sitten toteutuksissakin. No, pääasia että mennään koiran hyvinvointi mielessä
Eikä, Selmankin patit ovat semmoisia isoja alueita, pehmeitä ja vähän niinkuin kiinni lihaksessa ihon alla. Mutta on sillä myös sellaisia pieniä ja kovia, vähän niinkuin finnejä - tai monesti olen säikähtänyt, että punkkiko sormiin tuntuu. Ja toisessa sisäreidessä kasvaa iso löllö patti, joka haittaa kyllä jonkun verran liikkumistakin.
Mutta aivan samoja ajatuksia, koira ei etukäteen murehdi, kärsii kyllä jos päätöstä liian pitkään vitkutan. Se on muuten minulta mennyt ohi, minkä rotuinen on sinun vanhuksesi?
Heema, Roo on keskikokoinen snautseri. Sillä on myös niitä syyliä, ihan kuin punkkeja. Ne syylät joskus laajenevat ja puhkeavat joten kamman kanssa on tarvinnut olla jo pitkään tarkkana. Niitä on vuosien aikana joitakin poistettu, mutta ei niistä ole mitään varsinaista haittaa, nykyään annan olla olivat missä tahansa. Yksi on tälläkin hetkellä korvassa sisällä.
On suoranainen pakko laittaa Hemuskasta kuva, otettu toukokuussa 2007. Kuvan laatu ei päätä huimaa eikä asettelu, mutta otettu kulmasta, josta Selmaa katselin, paljon ja aina hymyillen. Tälläisenä haluan Selman muistaa, tässä Hepuli oli vielä omimmillaan, innoissaan ja valmiustilassa "Mitäs mamma tehdään, olen jo tässä sivulla valmiina!"