Koira, Osa 2, (alk. 22.10.2008 ->) Suljettu

Kaunis, kiiltäväturkkinen koiruus.

En minä tätä repinyt En minä tätä repinyt…

On niiin viattoman näköinen vai kuinka?!

Nyt se alkaa onni ja autuus, pojilla on kesäturkin vaihto alkamassa, pohjavilla lähtee tuppaleina varsinkin “pussihousuista”. Puolikas kauppapussillinen tuli karvaa ku kumpasenkin harjasin

no nyt eiku lankaa kehräämään karvapalleroista…tulis kuulemma reumaatikolle passelit lapaset


Bellmint´s wonderful famed
28.8.1996 - 11.3.2010

Selma nukkuu nyt ikiunta ja meillä on niin kovin ikävä

Voi Heema, lämmin halaus sinulle! Onneksi muistot jäävät.

Lämmin hali Heemalle täältäkin, tuolta pilven reunalta sun ystävä sua kattelee aina

Varmasti on iso ikävä. Lämmin osanottoni.

Osanottoni, Heema. Onneksi muistoja ei voi kukaan ottaa sulta pois.

Lämmin virtuaalihalaus Heema. Onneksi on muistot. Mikään ei ole niin surullista kuin hyvän ystävän poismeno.

Heema. Sehän tuli sitten kuitenkin aika äkkiä, eihän tästä ole kauaa kun juteltiin ja vertailtiin samanikäisten kaveriemme kuntoja isoine ja pienine patteineen. Kun pystyt, ja jos haluat, niin olisi mukava tietää mitä tapahtui. Olet joka tapauksessa osannut toimia epäitsekkäästi,  koirasi parhaaksi

Heema, lämmin osanotto.

Voi Heema, osanottoni! Muistot on ja pysyy.

Heema, osanotto täältäkin

"Nuku pikkuinen, nuku tähti helmassa päivän paisteen
Nuku pikkuinen, nuku lehti helmassa laakson varjojen
Nuku pikkuinen, nuku virta helmassa meren tyrskyjen
Nuku pikkuinen, nuku talvi helmassa kesän kukkien"

(Hautalaulu-Olavi Uusivirta)

Kiitos osanotoistanne.

Kaksi viikkoa sitten Selmaa ilmeisesti halvasi tai jotain, yhtenä iltana vain liikkui todella huonosti ja piti päätään kallellaan. Ajattelimme, että se oli nyt sitten tässä, kuten veljensä aikanaan, yhtenä iltana vain meni liian huonoon kuntoon. Sinä aamuna Selma kuitenkin tuli yläkerrasta nukkumasta, oli kavunnut ylös nukkumaan ja arvelimme sen ehkä myös venäyttäneen selkäänsä tai jotain alas rymytessään. Joka tapauksessa pahalta näytti ja perjantaina lähdin töihin täysin varautuneena siihen, että viimeistään illalla Hemuselle pitää viimeinen palvelus tehdä. Mies oli perjantain kotona ja soittikin minulle päivällä töihin, että paremmalta näyttää, liikkuu taas paremmin ja oli pihalla samoillut hangessa. Ja seuraavan viikon Selma olikin taas ihan entisensä, liikkui reippaasti, söi hyvin ja lomaili kanssamme kotiseudullani. Sitten samat oireet palasivat, kulki vinossa ja todella huonosti, näytti siltä kuin tasapaino heittäisi, saattoi kävellä tosi kovastikin eteenpäin ja sitten yhtäkkiä tuiskahtaa hankeen. Liikkuminen oli vaivalloista kaikin puolin ja tila pysyi aikalailla samana koko viikon. Kipuja Selmalla ei tuntunut olevan ja ruokansakin söi, tarpeensa pystyi tekemään, mutta koska ikää jo oli se 13,5 vuotta, en enää ihmeparantumisiin voinut uskoa. Oli pakko todeta, että nyt taitaa olla se aika, ennenkuin tila heikkenee enemmän. Hemmottelimme Selmaa tämän viikon monenlaisilla herkuilla ja pidimme hyvänä. Vielä aamulla Selma söi ja kävi itse tarpeillaan. Laitoin Selmalle oman pedin olohuoneeseen ja siihen se sai nukahtaa, pää minun sylissäni.

Hienosti lähti ystäväsi.

Voimia Heemalle, lämmin osanottoni.

Lämmin etähalaus Heemalle. Teitte varmasti oikean ratkaisun ystävänne puolesta.

Lämmin halaus Heemalle. On varmasti lohdullista kun tietää, että teki parhaansa toisen eteen loppuun asti.