Mumimyyllä surullinen tarina, onneksi kaikulassa selvittiin säikähdyksellä. Meidän nykyinen mäykky onneksi pureskelee puruluut ajatuksen kanssa, eikä yritäkkään nieleskellä isoja paloja, keppejäkään ei järsi. Joskus tosin tekee pahaa, kun nappaa ison myyränrotjakkeen ja pistelee sen kokonaisena mahaan 
Täytyy pitää parempaa vahtia ton kanssa ja kokeilla vitamiinilisää ruokaan, jos vaikka vähän hillihtis moskan syönti haluja. Puruluita on pitkin lattioita, senkun vaan viittivät pureksia.
Olipas kiva taas katsella kuvia Lattesta. Kyllä Latten katseesta näkee että viisautta on karttunut. Korvat ovat yhä edelleen yhtä ihanat.
Ja tuo kuva Rummukaisesta, minulla tuli ihan kyynel silmään tuosta ilmeestä. Aivan ihana. Iskä tuli sittenkin takaisin…
Indy - Latte on neljä ja puoli vuotta vanha. Nyt vastaa alkaa käyttäytyä aikuisen koiran tavoin. Hetkittäin.
Rummukainen tosiaan sulattaa sydämen. On sen katse niin vetoava ja liikuttava. Kovia kokenut poika, jonka tarinalla oli onnellinen loppu.
Millillä on kans tuo paha tapa että se syö ihan hirveesti risuja ja käpyjä, aina saapi olla komentamassa.Kerran sillä tuli pakoputkesta hyvin mielenkiintoinen juttu, mä kattoin että lapamatoko tuolta roikkuu, se raukka koitti sitä äkistää ja sei tullu kokonaan pois, munhan se piti sit käsin sieltä pakoputkesta repiä, tutkin sit sen tuotoksen ja siinoli ihan hirveesti puutikkuja ja mitä lie muuta, mikkään mato sei ollu kuitenkaan, no onneksi se tuli pois eikä jääny tukkeeksi 
Meidän auringonpalvoja nimikkotuolissaan:)!
Mun edellinen koira, Ruska, söi pienenä kans ihan kaikkea…kerran oli sitten syöny mopin niitä paksuja lankoja ja uskokaa tai älkää, mutta peräpäästä tuli ulos mun avustamana parikolme kakkakikkare-helminauhaa…
Kikkareet oli muodostuneet paloiksi siihen mopin lankaan ja ulostulo oli tosi vaikeaa. Onneksi se joka-asian syöminen loppu aika pian.
Tuoki oli semmosta nauhamaista ja oikein tiivistä, ehken noin pikkurillin paksusta, kuvottavaahan niiton käsin repiä mut mitäpä sitei koiransa/koiriensa etteen tekis :). Niin ja kaikki jääpalaset on Millin herkkua, aina niitä rouskuttaapi.
Kakka keskultuun yhtyen, meillä ruohon syönti kesällä! Pakko pitää talouspaperia taskussa, koira ihan hepakassa jos joku roikkuu takapuolessa,…emäntä kanssa;D!
Jade, milli on paksukarvainen koira, sillä on jano jos jäitä syö:D
Meidän edesmennyt irlis Rampe teki ensimmäisenä päivänään meillä läjän kodinhoitohuoneen lattialle. Se läjä sisälsi myös kasvattiperheen pojan jarrusukan
Ei se jäisien lumikokkareiden syöminen välttämättä meinaa että jano on. Meillä vanhempi koira imuroi suuhun talvella lunta kävellessään, pitkä jälki vaan lumeen jää nautiskelun jäljiltä. Nuorempi taas yrittää kaikkia kokkareita saada suuhunsa ja nautinnolla nakertaa. Kummallakaan ei ole janon tuoma toiminto kyseessä. Ne on noita hauskoja yksilökohtaisia tapoja meidän koirilla ainakin
En mäkään usko että Milli janoonsa niitä rouskuttaa, seku son sillä tapa, ainut millon se tapa ottaa mua kupoliin on viiminen iltapissa, sei millään malttais pissiä ku se vaan hakkee jääpaloja mitä rouskuttaa
Kakka-keskusteluun liittyen:
Meidän edesmennyt rakaskultamuru Senna-koirulimme popsi pentuaikanaan yhtenä alkutalven päivänä ajankulukseen salaa muutaman neonvihreän väriliidun. Kyllä oli hämmästys suuri, kun koira väänti iltalenkillä kirkkaan neonvihreänä loistavan tortun lenkkipolun viereiseen metsikköön.
No pian lumi peitti tortun mutta eikös vaan, kun keväällä lumi suli tuo kirkkaan neonvihreä torttu paljastui lumen alta. - Että meitä nauratti.
Meiän Osku, se collie söi aina ilimapallojen raavot, kakka oli joskus tosi värikästä 
Koiranomistajia moititaan aina keväisin kakkaisista jalkakäytävistä, ja Klaukkalassa hoidettiin koiraporukalla kulkuväyliä kuntoon; paikallinen Musti&Mirri ja eläintarviketukku MarkkinointiAsop vahvistettuna muutamilla omakotiyhdistyksen aktiiveilla järkkäsivät Kakka-Talkoot ja siistivät kylän keskustaa porukalla. Osallistujia oli paljon ja puhdasta jälkeä syntyi.
Hyvä idea, ja koirattomat varmasti nostaa hattua koiraihmisille siitä hyvästä. Toivottavasti!
Nykyään alkaa jo olla osalle porukkaa itsestään selvää, että se kakkabägi tai joku muu pussukka on mukana ja jätökset noukitaan roskikseen. Ainakin taajamissa.
Mie olen ollut koirattomana pitkään, kymmenisen vuotta on viimeisestä, ja koirankakkakulttuuri on muuttunut paljon; ainakin taajamissa. Silloin aikanaan opetettiin koira tekemään tarpeet ojaan tai viemärikaivoritilän päälle, nyt on eläinkaupoissa näppäriä pussirullia säilytyskoteloineen, jos ei halua uusiokäyttää leipä- ja hedelmäpusseja. Ja monien taloyhtiöitten roskiksiin on ilmestynyt keltainen tarra “koirankakkapussin saa tiputtaa tänne”.
Pitäisikin olla enemmän roskiksia tiheään asutuilla paikoilla. Kukaan ei halua kantaa kakkapussia kymmenen kilsan lenkkiä päästä päähän ja homma voi monella kaatua siihen, mihin sen kakkapussin laittaa.
Toisaalta, jos on tilaa ja pusikkoa ja pientareita, niin sinne ne kakat maatuu. Muovipussissa se säilyy pitkään. Vaikka toisaalta, samahan se on, päätyykö muovipussi kaatikselle kökkö sisällä vai ilman… jos ympäristöä ajattelee, niin se gaga ilman muovipussia katoaa luontoon, muovi on melkein ikuista. Asioilla on monta puolta.
Onneksi Nata ei tykkää yhtään tehdä tarpeitaan tielle! Se kiipeää täällä kotitielläkin maalla tuonne lumipenkan päälle kauas tiestä tai johonkin pusikkoon ja tekee sinne. Yhtään kertaa en ole joutunut kaupungissa noukkimaan kakkoja pussiin, aina on tehnyt semmoiseen paikkaan missä ei ole mitään haittaa. Silti olen ihan paniikissa, jos sattuu pussi jäämään pois matkasta…
Meillä tuo Karhu, 6kk, on ihan hirvee syömään kaikkea! Viimeisin oli kun se pureskeli remmin sormenpituisiksi paloiksi ja söi… Oli ihmettelemistä kun löysin yhden osan kämpästä, mut loppu remmi oli hukassa! Kunnes löyty kakka, jossa oli yksi remmin pala… Pieni paniikki siinä nousi kunnes illalla onneks tuo poika oksensi remmin ulos. Mä niitä sit noukin sieltä oksennuksesta ja kokosin varmistaakseni että siinä oli koko remmi
Sinänsä ei ollut turhaa… Samana iltana kuoli mun kummitädin saksanseisoja kun se oli syönyt räsymattoa ja tehnyt niin pahan tukoksen suolistoon ettei mitään ollut enää tehtävissä…
Meillä Riku tekee tarpeensa ison kuusen alle se kuusi on meidän puolella mutta pitkät oksat on tien puolella ja sinne tien puolelle se ne kakat väkertää siivoan niitä sillä ei sinne kukaan kävele niihin kakkoihin mutta ihmisiä tuntuu haitaavan enämpi se näkyminen ja ne pienet kikkareet kyllä näkyy tielle kun ei ole vielä ruohoa niitä peittämässä.