Sama koira joka sunnuntaina kävi juoksemassa pihapiirissäni (säikkyi koiriani ja juoksi samantien pois) ilmestyi taas tänään tuohon nurkalle. Sama juttu nytkin, omat koirani haukkuivat sitä aidan takana, ja se säntäsi pusikkoon piiloon. Jäi nyt pälyilemään pelokkaasti paikalleen kuitenkin ja kuunteli kun juttelin sille. Poistuin hakemaan narua kymmenen metrin päästä jotta voisin yrittää saada sen kiinni, ja sillä aikaa se oli paennut paikalta. Ei ole kukaan paikalliseen eläinsuojeluyhdistykseen senlaista koiraa kadonneeksi ilmoittanut, eikä myöskään karkurit.fi eikä lemmikkipalstat.net -sivustoilla ole siitä mitään ilmoituksia.
Pelokkaan, aran tuntuinen. Juoksentelee kovaa, ei pysähdy haistelemaan. Sanoisin että nuori eksyksissä oleva koira. Aika olemattomat ovat minun mahdollisuudet sen kiinnisaamiseen, pitäisi päivystää pihan tuntumassa koko päivä että voisi edes vilahduksen nähdä. Yritän kuitenkin - laitoin muutamaan eri paikkaan tuohon aidan ulkopuolelle (missä sen olen molemmilla kerroilla nähnyt) ruokakippoja. Jos se tässä liikkuu, ja on eksynyt eli siinä tapauksesa varmasti valtavan nälkäinen, ruoka häviää kipoista. Siinä tapauksessa voin sitten siirtyä yhteen kippoon jonka sijoitan lähemmäs taloa. Voi voi, on tosi huoli ja halu saada asia nopeasti järjestykseen ja koira turvaan. Asun kuitenkin hyvin vilkkaasti liikennöidyn 6-tien reunassa 
Kolme koiraa on meidän alueella jätetty ilmeisesti tahallaan metsään. Ei ainakaan kukaan ole eläinsuojeluyhdistyksestä niitä kysellyt.
Tässä olisi meidän "sohvaperuna". Syksyn koittaessa pääsee taas metsälle haukkumaan hirviä ja ja vaikka perunana välillä aikaa viettääkin on silti hyvä hirvikoira :) 
Ihana sohvaperuna. Ennen väitettiin että metsästyskoira menee pilalle, jos sitä “paapotaan”, tuskinpa kuitenkaan;D
Mulla alkaa olla tuliset paikat, sunnuntaina saadaan pikkuinen hauva kotiin.
Ompas Pipsa3:lla ihana koiruus, Riksulla olis nyt viikonloppuna edessä ensimmäinen sorsastusreissu…
Syvällä kokemuksen rintaäänellä voin sanoa ettei todellakaan mene pilalle:D Jos en nyt aivan väärin sano niin 25 hirvee tollekin on ammuttu ja on 5v (mihin ollenkaan vielä kerkee)
Mahoton määrä hirviä
Niimpä, siis ne uskomukset oli aika kummallisia (jopa lapsen mielestä), kun ennen “metsämiehet” sanoivat, ettei heidän koiria saa rapsutella ja paapoa, kun ne menee pilalle siitä. Onneksi tuollaiset uskomukset ovat väistymässä ja metsästyskoiria voidaan kasvattaa normaalisti perheessä, eikä yksin häkissä möyröttäminen tee koirasta parempaa metsästyskaveria.
Meidän mäykky on nyt metsälenkeillä visusti narun päässä kytkettynä. Pariin kertaan ollaan lähi päivinä törmätty maassa pesivään lehtokurppaan. Ensimmäisellä kerralla lähti munia hautova emolintu ihan nenän edestä, niin, että meinasin sydärin saada ja tämän päiväisellä olikin sitten pieni poikanen maassa. Koira onneksi kiihtyi emolinnusta niin, että maassa kyhjöttävä poikanen jäi huomaamatta.
Kurja tuo karkulainen NUU, Toivottavasti saat sen houkuteltua ja otettua kiinni. Koirahan karkuun ja eksyksiin jouduttuaan voi ihan yllättävän äkkiäkin villiintyä ja siten sitä on aina vain vaikeampi saada kiinni ja turvaan.
Peukut pystyssä-onneksi on kaltaisiasi ihmisiä!
Eräällä tutullani on sellainen löytökoira. Olivat jostain tienposkesta sen löytäneet huonossa kunnossa hylättynä ja kun ei sille minkään tahon kautta omistajaa löytynyt ottivat sen kotiinsa asumaan.
Alkuperäinen kirjoittaja: Rosmariini&Timjami
Jadeliila hei. Mikä tämä upea päähine sun koirulillasi on?
Tämä paljon puhuttu lakki on minun =) Ostin sen itselleni kun se on niin suloinen, lakki vaan laitettiin Aatun päähän kuvauksen ajaksi…
Terkkuja kakapo suloiselle koirulillesi,Jalo oli nimi,vai muistanko väärin? Aivan ihana koira!
Meidän karhukoirista, joista vanhin kuoli vuosi sitten 13-vuotiaana, ei kanssa ole yksikään mennyt lellimisestä ja tapakoulutuksesta pilalle. Kaksi vanhinta kasvoivat elämänsä ensimmäiset vuodet kanssamme kerrostalossa keskellä kaupunkia, kunnes muutimme ensin rivariin ja nyt 5 vuotta sitten ok-taloon. Talon pihalla on koirille isot häkit (x 3), joissa kaikissa lämmitetyt kopit ja sähkölämmitteiset vesikupit talven varalle. Saimme juuri yhden häkin laajennettua noin neljäkymmentäneliöiseksi, ja ensi viikolla siirytään seuraavan häkin kimppuun...Nyt kun koirat on tottuneet olemaan ulkona, niin niitä ei meinaa millään saada sisään. Kaikkia koiria hoidetaan päivittäin ja pidetään vuoronperään sisällä hellittävänä. Kova kiire vaan on takaisin ulos... Aika usein pidämme kahta koiraa yhdessä leikkimässä samassa isossa häkissä tai sisällä, että saavat telmiä keskenään. Moni metsämies ihmettelee, miten ihmisystävällisiä ja hyvätapaisia koiria meillä on; monet käyttökoirat kun todellakin ovat "häkkieläimiä", joille ei ole mitään opetusta tai läheisyyttä annettu...
Itsekin olen aina ihmetellyt suomalaisten metsämiesten tapaa pitää koirat häkissä ja jotenkin sitä kautta olettaa että ovat hyviä metsäkoiria kun eivät välitä ihmisestä tahi kaipaa hellyyttä. Se on surullista. Ymmärrän sen että moni karvainen rotu totisesti viihtyy ulkona mutta ei se estä pitämästä koiraa hyvänä ja rakkaana perheenjäsenenä.
Jos otetaan esimerkiksi jokin ei täällä käytetty metsästävä rotu kuten Saluki teoriassa ei ole mielestäni senkään vertaa järkeä.
Saluki on alkuperämaassaan aavikoilla näkönsä avulla metsästävä koira.
Yleensä perinteeseen kuuluu että se metsästää yhteistyössä haukan kanssa.
Isännällä siis on koulutettu metsästyshaukka (sillehän tuolla päin maailmaa on myös pitkät perinteet) joka ylhäältä käsin havaitsee antiloopin/gazellin tain vastaavan saaliseläimen. Lopulta lintu jää sen yläpuolelle ikäänkuin maamerkiksi, jonka jälkeen saluki lasketaan alas kamelin selästä, se juoksee paikalle ja lopulta ajaa saaliin kiinni. Tappaa sen ja isäntä vain noutaa saaliin.
Saluki on kotimaassaan ollut arvostettu eläin (muutenhan koirilla ei siellä ole paljonkaan arvoa) Saluki saa nukkua yleensä isäntänsä majassa/teltassa, se tosiaan saatetaan pidemmät matkat kuljettaa kamelin selässä aavikolle, jottei se suotta rasittuisi ennen metsästystä. Suurin lahja mitä toiselle on voinut antaa, on salukin pentu.
Saluki on erityisen uskollinen isännälleen-luonteensa mukaisesti se saattaa pitää muita ihmisiä pelkkänä ilmana.
Luonteenlujuutta ei voida väittää puuttuvan kun kyseessä on koira joka tappaa saaliinsa.
Mutta uskomukset/tavat ja perimätieto jyllää tällaisissa asioissa tyyliin “kun aina on näin tehty niin tehdään vastakin” kunnes joku uskaltaa kyseenalaistaa asian oikeasti ja näyttää omalla esimerkillä että toisin toimimalla pääsee yhtä hyvään tai usein parempaan lopputulokseen.
Luin juuri Yhteishyvää,jossa oli juttu kalastamisesta. siinä oli mainio kommentti: “missä kala syö parhaiten, uskomuksia on yhtä monta kuin kalamiehiä” 
Alkuperäinen kirjoittaja: Rosmariini&Timjami
Onneksi monissa metsästäjäperheissä (nuoremman polven etenkin) on juuri tuo koirien hoitaminen eniten mennyt eteenpäin. Järjestys metsältä kotiin tullessa arvokkaan metsästyskoiran kanssa on: huolletaan koira, huolletaan ase, huolletaan itsemme…
Näyttelyihinkin kun noita metsästyskoiria on vietävä, (mikäli esim. KVA-arvon haluaa) niin kyllä ainakin itselle on ollut tärkeää, että ei tartte narun perässä mennä ja “hävetä” kun koira tempoo minne sattuu jne… vaikka sitä esim. pystykorvaisilla ja ajokoirilla monet tuomarit hieman sormien läpi katsookin.
Kun jämptiä aikoinaan näyttelyyn vein juoksi se kauniisti rinnalla kuten kuuluukin ja esiintyi edukseen. Tuntui se paremmalle kuin sitten, jos olisi koira vetänyt minne sattuu…
Meidän Teposta (hän on Beagle) pitäis tulla jäneskoira, oikea jäniksenkaatomylly ;). Hän on vielä aika nuori ja vasta syksyllä lähtee tositoimiin, jotta saapas nähdä
Minusta tuntuu, että Tepolla on rusakot verissä sillä alkukesästä sillä kun näin rusakon puutarhassa ja avasi pihaoven oli suoranainen ihme että en kyntänyt kasvimaata uudelleen.
Kaikki illat hän vahtii olkkarin ikkunasta rusakoita ja huomaa he todella hyvin. Ulkolenkillä "rusakkopaikat'' tutkitaan todella tarkkaan. Ulkona hän on pitkässä remmissä (paikkoja on kolme). Välilä kaivelee kuoppaansa ja nukkuu siellä. Välillä lepää muuten vaan esim. syreenipuskan alla katveessa ja vahtii tiellä kulkijoita yms.
Teppo leikkii mielellään ja parasta on kun se saa pallon, luunsolmun tai muun sohvan alle ja sitten ukkoni kontilleen kaivamaan sen sieltä ja tätä tapahtuu monia kertoja illassa ja Teppo tekee sen tahallaan. Me hemmottelemme sen pilalle sanois joku. Yöt se nukkuu meidän jalkojen päällä ja aamulla pää samalla tyynyllä kuin minunkin (ukko herää paljon aiemmin) ja kun herään niin naamanpesu tehdään oitis. Silti se tuhoo vain mun tavaroitani, eilenillalla oli kaivanut puhtaanpyykin korista mun ritsikat ja tuunannu ne (oli jo toiset). Katsottiin varmaan liian aktiivisesti kisoja.
Kerron myöhemmin tuleeko Teposta jäniksenkaatomyllyä. Pitäis kyllä sillä täällä on runsaasti ainakin rusakoita.
Noniin - tänäänhän pääsee Tuuki jo laskemaan koiran irti ja rusakoitakin jahtaamaan oikein aseen kera 1.9.! Hyvää syksyä Tepolle!! Jäniksen(kin) liha on oikein makoisaa muiden “oman maan” antimien kera 
Mikäköhän mylly meidän tulevasta hauvasta mahtaa tulla kun on cocerin ja pystykorvan coctail? Ehkä se noutaa metsälinnut puusta;D
Juu, ei me oikeasti odoteta siltä muuta, kuin heiluvaa häntää ja haukkuvaa suuta. Ei se kyllä haittaisi vaikka tykkäisi metsällä isännän mukana kulkea, mutta pääpaino on seuralaisena.
Siitä voi tulla hyvä “pomppulintujen” pölläyttelykoira… miksei noutajaksikin sorsajahtiin: yhdellä tutulla (puhdas) pystykorvakin kyllä tykkäsi sorsat uida jorpakosta ja kait cockeritkin uida tykkää…