Ihanaa kuulla, Nuu, että hoitosi on alkanut tehoamaan. 
Mukana olemme,koiruli ei ainakaan näänny nälkään,kiitos Nuun!
Nuu, olet kyllä sitkeä sissi 
Aiempien viestin perusteella (piti toki luke ketju sieltä tänne asti kun on jäänyt välistä monta päivää): Laita koiralle vähemmän ruokaa…siten saisit sen nälän vuoksi palaamaan useammin ja se voisi tottua sinuun nopeammin.
Kouluttaessakin koiran oppimista edistää jos toistoja on mahdollisimman usein…tässäkin on ikäänkuin kyse pelkokouluttamisesta…koira pitää saada uskomaan että olet vaaraton ja hyvä tyyppi jonka luo kannattaa palata.
Jättäisin myös ruokaa vain yhteen kuppiin (jota siirtäisin pikkuhiljaa lähemmäs), jotta koira joutuu rohkaistumaan ja tulemaan hakemaan ruokaa läheltäsi. Se selvästi kuitenkin jo tuntee paikat ja on uskaltanut jo tulla näköetäisyydelle.
Kokeile huviksesi jos saat sen seuraamaan sinua. Koiraahan ei kannata lähestyä se kokee sen herkästi uhaksi (tai vastaavasti kesykin lemmikki lähtee vain innoissaan pinkomaan karkuun).
Kun olet pihalla päivystämässä ja näet sen saapuvan.mene makkaranpalan kanssa paikallasi tonkimaan maata. Koita näyttää ihan hirveän kiinnostuneelta ja ihmettelevältä rauhallisesti toki…jätä makkaranpala siihen ja siirry varoen kauemmaksi ja käännä vaikka selkäsi (niin että syrjäsilmällä kuitenkin voisit nähdä koiran)-uskaltaako se tulla hakemaan herkun? Kiinnostuiko edes? Jos se ei uskalla reagoida, ole kuin et oliskaan ja jätä herkku sinne…se varmasti katoaa myöhemmin…tällaista jatkamalla saisit sen tulemaan itse sinun luoksesi…ja se voisi olla helpompi saada loukullakin kiinni.
Koirat on niin hurjan fiksuja ja sitten toisaalta ne vaistot niin vahvat että kyllä tämmöisessä tilanteessa saa ihminen pistää parastaan.
Kerro ihmeessä kuinka tarina etenee!
Alkuperäinen kirjoittaja: Rosmariini&Timjami
Koirulikertomuksesta: Aamulla 6 ja 9 välillä oli tyhjennetty molemmat ruokakipot joissa oli reilusti ruokaa. Toiseen oli jäänyt vähän puuron jämiä pohjalle. Faktat: Se ei ole enää valtavan nälkäinen, se on selvä. Se on myös tottunut tulemaan säännöllisesti päivittäin syömään pihalleni ja löytää etupihalle laitetut ruokakipot. Niille jotka seuraavat asiaa laitan pari kuvaa jotka kertovat vähän tästä paikasta
Kuvassa tie jota pitkin koira juoksi kovaa kyytiä sen ensimmäisen kerran havaitessani 16.8.. Muutoinkin se käyttää sitä aina näille nurkille tullessaan, tulee siletä ikäänkuin kuvaajaa kohti. Aina sama suunta. . Tien toisella puolella on metsikköryteikkö, toisella minun pihani. Kuvassa näkyy koira-aita joka reunustaa aidattua takapihaani tien suuntaisesti, ja se jatkuu etupihalle puuaitana. Puuaita rajaa myös taka-ja etupihan toisistaan, näkyy kuvassa rakennuksien välissä. Siinä aidassa on portti, jonka kautta olen saanut koiruliiniin käymään joitakin kertoja jo aidatulla takapihallani aikalailla portin läheisyydessä syömässä.
Etupihalta portin kautta aidatulle takapihalle. Ruokakipot näkyvät siellä nurmikolla, ovat aina iltaisin tarjolla jos koira sattuisi tulemaan, ja minä sitten istun siellä kauempana "näytillä". Öisin olen sulkenut portin ja jättänyt ruokakipot portin ulkopuolelle pitkälti sen takia että sen on ollut vaikea uskaltautua takapihalle portista, ja halusin että se saa kunnolla syödäkseen ettei ole hermostunut ainakaan nälän takia. Siinä ne aina on syöty aamuisin.
Aidatulta takapihalta portin kautta ulos. Siellä on sitten hiekkatie joka rajoittuu toiselta puoleltaan peltoon, ja jota pitkin on oikealle muutaman sadan metrin matka suoraan vilkkaasti liikennöidylle kuutostielle. Huomaatte että aita on matalahko, noin metrin koruinen. Portti vieläkin helpommin ylitettävissä hyppäämällä. Eli vaikkakin on aidattu, ei takapihani tältä osin pitele sen korkuista koiraa jos se pois haluaa mennä.
Nyt olen sitä viikon ajan ruokkinut, alkuun vähemmän jotta se kävisi usein paikalla, viimeisimmät 3 päivää reilun kokoisilla annoksilla koska se jo osaa tulla tänne, ja jotta se ei olisi nälkäinen ja siten olisi vähemmän hermostunut. Näinä viimeisinä päivinä en ole saanut siihen näkökontaktia koska se käy syömässä aamuisin johonkin aikaan. Nyt muutan käytäntöä niin että jätän tänä iltana ruokakipon aidatun alueen sisäpuolelle avoimen portin lähelle. Kipossa on vain vähän ruokaa joten jos se uskaltautuukin portin sisäpuolelle syömään, se on nälkäinen jo päivällä joka tapauksessa. Huomenna minun täytyy vaan tarkasti päivystää pihalla jotta huomaan jos se saapuu, ja osaan olla sitten asemissa "näytillä". Tällä haen sitä että se tottuisi näkemään/haistamaan minut ja siltikin tuntemaan olonsa niin turvalliseksi että uskaltaa syömään. Pakko ottaa tällainen etenemissuunnitelma ainakin kokeiluun, koska ei ole mitään varmuutta saanko sitä loukkua (ei ole mitään taaskaan kuulunut), tai että saanko sen koiran siihen loukkuun menemään.
Kiitos raportista. Tässä ihan odottaa jutun etenemistä, ja toivottavasti tällä tarinalla on onnellinen loppu…
Onnellista loppua toivon minäkin, ja taatusti myös koirani joiden normaalielämä on nykyisellään aika rajoitettua pihalle mukaan pääsyn suhteen Katsoin äsken säätiedotuksen ja sen mukaan täällä tulee ensi yönä reilusti vettä. Eikä minulla ole mitään sadesuojaa sille ruokakipolle siellä takapihalla jonne sen meinasin laittaa. Pakko muuttaa suunnitelmia ja laittaa kuistille etuoven eteen.
Tänään leikattiin meidän Helmin silmän alta pieni kasvain pois. Neiti on nyt kunnon vatipää... Kaulusta on pidettävä 7.9.asti, onneksi on isäntä kotosalla vahtimassa ettei se revi sitä pois.
Toivottavasti homma onnaa nyt kunnolla, se leikattiin jo alkuvuodesta mutta toisella tapaa ja patti tuli takas aika nopeasti. Nyt operoitiin melkeen 2 tuntia ja putsattiin perusteellisesti. Toivomma parasta.
Parit kunnon hihitykset on saatu kun toinen koheltaa kaulurinsa kanssa.
No,laitoin mäkin äsken kyselyä,enpä tainnut taas malttaa loppuun asti!-Enyway,jospa olisi jo tottunut sun ominaistuoksuun,laita kokeeksi joku sun vaatekappale sinne ruokakupin lähelle,varsinkin kun alkaa satamaan.
Irsa, eilen illalla sain saman idean ja ripustin pari päivää pitämäni paidan siihen porttiin roikkumaan.Oikein hieroskelin sitä itseeni vielä ennen ripustamista. Laitoin ihan ruokakippojen lähelle. Ei ollut estänyt syömistä. En tiedä uskallanko vielä siihen kuistille paitaani laittaa, koska kuisti ei ole sille vielä tuttu ruokailupaikka, ja lähes suljettuna tilana voi olla liian ahdistava jos siinä vielä paitani haiskahtaa. Luulen että pelkkä ruuan haju näin alkuun on siinäkin paikassa paras. Hiljalleen on paras edetä.
Onnea Nuulle "koiranmetsästykseen", toivotaan, että karkulainen kesyyntyy kiinni otettavaksi asti. Rosmariini&Timjami antoi tosi hyviä vinkkejä yritykseen, suosittelen.
Lapsista ja koirista vielä. Meillähän kultaiset olivat enne lapsia ja tollerit vasta lasten jälkeen - ja eron kyllä huomaa. Kultaiset tottakai sietivät lapset, eihän niillä muuta vaihtoehtoa olisi ollutkaan, mutta pitivät/ Selma pitää edelleen lapsia hiukan toisarvoisina, sellaisina, joista ei nyt niin kauheasti olisi väliä, mutta kun kerran ylempien asukkaiden jälkeläisiä ovat, niin täytyy vaan kestää. Jos kultaisia yrittivät lapset temputtaa, ne katsoivat lapsia lähinnä kuin halpaa makkaraa, "ai että noiden kanssa pitäisi tehdä jotain?". Jos lapsi avasi portin, kultaiset vain odottivat meiltä aikuisilta lupaa tulla siitä jne. Tollerit taas ovat pennusta asti eläneet lasten seurassa ja touhuavat lasten kanssa koko ajan jatkuvasti. Lapset "kouluttavat", siis teettävät kaikenlaisia temppuja koirilla ja tollerit tekevät. Konsta etenkin hyörii lasten kanssa pihalla koko ajan, Tiltu on jo sen verran aikuistunut, että lähinnä odottelee, josko emännällä olisi jotain tehtäviä suoritettavaksi. Tiltu on niin monesti ollut treeneissä lasten kanssa, että tietää jo, ettei lasten sekalaisia käskytyksiä kannata kuunnella, vain minua. Mutta jos Tiltukin on lasten kanssa keskenään, se touhuaa ja touhottaa menossa mukana.
Että tekeehän se paljon, kun on pienestä pitäen sylitelty ja pusuteltu 
Laita se paita tai muu sinun vaate sen ruokakipon alle ja hiero siihen kipon ulkoreunaan myös omaa hajuasi
Tasapuolisuuden nimissä myös Tiltun koira ja lapsi-kuvia;
Ruokahetki
Ja tytöt ja nartut match showssa, jännittää... (Selmaa ei )
Meidän Osku,(käppänä), on oksennellut koko tämän alkuviikon,jätöksetkin ovat olleet löysiä!On riittänyt pyykättävää,eihän se mitenkään käy oksentaa,jos ei ole matto tai muksujen vaatteita alla!-Nyt olen päättänyt antaa vuorokauden olla ravinnotta,ja minä en ole se heikoin lenkki!
Nuu, kyllä se koiruli jo lähiaikoina rohkaistuu lisää ja ihan näkösälle, luulen ma (joka en siis tiedä koirista paljoa, mutta sun hommat vaikuttaa hyviltä).
Heemalla kauniit koirat ja lapset 
Voimia sinne käppänälle! Minä olen keitellyt riisiä ja sitä keitinvettä muutamalla riisillä antanut ripuloiville koirille jonkin ikiaikaisen ohjeen mukaan. Etenkin mun jo edesmennyt koira oli alvariinsa vatsataudissa. Riisivedellä meni hyvin mutta sitten se sai rosvottua jotain muuta ruokaa ja ripuli taas riistäytyi. Kerran vei jopa paistuvat nakit pannulta ja toisella kertaa kokonaisen ison juuston jota sitten jyrsi etuhampaillaan. Hauska kerta oli myös se kun se ihan pokkana meni omaan nurkkaansa olkkarissa koko perheen editse valtava, kokonainen leipä suussa( äiti leipoi aina jätti leipiä) ihan kun meistä kukaan ei huomaisi.
Tämä käppänä on ikänsä ollut nirso,ihan normaalia on ollut,ettei ruoka kelpaa päivään,pariin.Nyt onkin outoa,että istuu keittiössä ja ominaiseen tapaansa mouruaa ja tökkii kuonollaan pohkeeseen,(onko ominaista,jotenkin tuntuu siltä)!-Ei luulisi mahatautisen koiran haluavan ruokaa!
Ettei ole jotain jumissa mahassa? Soitapa aamulla eläinlääkärille.
Muokkaus - nälkä on mutta jokin mahassa aiheuttaa sen, ettei ruoka pysy sisällä...
Irsa, maitohappobakteereita peliin, niillä saa monesti ainakin kissan mahan ruotuun.
Koiran (ja kissan) vatsan parantaa ATTAPEKT, sitä saa apteekista. Suosittelen pitämään kotiapteekissa varuiksi.
Alkuperäinen kirjoittaja: Rosmariini&Timjami
Täälä on kans ollu koirilla pyrstöyskä, ensin Riksulla sitten Aatulla ja nyt tällä hetkellä Eetulla, kait se on jokin koirien pöpö joka jyllää…