Jatkuu: aamulla oli illalla kuistille sateensuojaan laitettu ruoka koskematta. Jouduin päivällä lähtemään asioille muutamaksi tunniksi ja sinä aikana aidatulle takapihalle siirrettu ruokakippo oli tyhjennetty. Tosin pari senttiä vettä kipossa lillui kun kotiuduin :(
Kävin KSEY:n löytöeläintalossa henkilökohtaisesti kiirehtimässä loukun saamista. Henkilö siellä ottikin puhelun siinä samalla ja sopivan kokoinen loukku löytyi Porvoosta. Nyt sitten vielä selvittävät että kuka sen sieltä hakisi, ei ihan normaaliin henkilöautoon mahdu. Pieni toive on että saisin ehkä jo viikonlopuksi. Joka tapauksessa sanoin että asialla on nyt jo kiire, ei enää meinaus-aikaa vaan tekojen paikka. Ilmat on jo sateisiksi muuttuneet, eikä välttämättä mene kauan kun myös kylmenevät. Loukkua saan pitää sen saatuani 2 viikon ajan, eli minulla on aikaa totuttaa koiruliini siihen pikkuhiljaa.
Tänäänkään en onnistunut koiruliinia näkemään huolimatta siitä että iltapäivällä/alkuillasta istuin monta tuntia pihalla (papuja perkaamassa ja talvivalkosipulin itusilmuja erottelemassa). Olen kuitenkin aika varma että se on tyhjentänyt sen ruokakipon (siinä oli tosi vähän ruokaa) silloin päivällä kun olin poissa - oma koirani nuuski hartaasti aluetta jossa kippo oli, sekä sen ympäristöä. Ja aiemmin olen nähnyt että koiruli teki siinä osassa pihaa pienen haistelukierroksen. Niin lienee tehnyt tänäänkin. Äsken juuri tarkastin ruokakipon nykyisen tilanteen ja täynnä on edelleen. Tulee sitten aamulla syömään toivottavasti. Tässäkin on nyt aika vähän ruokaa tarjolla. Tänään olen ollut vähän masentunut tästä jutusta. Mitä useampi päivä menee ettei se näyttäydy, sen enemmän se vieraantuu siitä vähästäkin mitä sillä on vielä kontaktia ihmisiin jäljellä. No huomenna uusilla voimilla.
Nuu,elätellään vielä toivoa,kenties se on saanut muualtakin ruokaa ? Tai pitää sadetta jossain?..Kaikkesi olet kuitenkin tehnyt,älä masennu,olet tehnyt parhaasi ja voit olla siinä mielessä rauhallisin mielin.
Oisko sulla Nuu jotain vanhaa peitonriepua tms pehmeää?
Paikkaa jonne sen voisi laittaa makuupaikaksi suojaan. (puun/pensaan alle tjsp.)lähelle kuitenkin…jolloin ehkä ruoka ja kuiva makuusija houkuttaisivat karkulaista?
En minä ole toivosta luopunut, en lähellekään! Jos päivän tai parinkin poissaolosta masentuisi niin eihän sitä kai muuta ehtisi tekemäänkään kuin masentelemaan. Kaikki hyvin kotirintamalla, ja koiruliininkin ruokakippoon kävin äsken lisäämässä iiihanaa halpismakkaraa. Kyllä me tää klaarataan, ennemmin tai myöhemmin, vakaasti uskon niin. Harmittaa että tuli mainittuakin jotain mistä voisi kuvitella muunsuuntaista, jos pannaan väsymyksen piikkiin ja unohdetaan kokonaan.
Muoks, (rosmariini&timjami) senverran lisään että näin aran /villiintyneen (?) koiran kyseessä ollen se erittäin todennäköisesti karttaisi paikkaa joka haisisi ihmiselle. Se ei olisi sille mikään merkki turvallisuudesta, päinvastoin. Täälläkin pihalla se käy ainoastaan täyttämässä yhden pakonomaisen tarpeensa, ravinnon saannin. Se että täällä on minun hajujani joka paikassa, on sille välttämätön paha, mutta myös totuttaa sitä väkisin minun hajuuni. Ollaan todella kaukana siitä että se hakisi minun hajuani turvakseen... ei varmaankaan koskaan tapahdu ellen pysty sitä totuttamaan minuun itseeni. Ja se on se asia mikä tänään masensi, kun en saanut siihen yhtään näkökontaktia.
Mietin sitä avuksi olemista, ja mieleeni tuli Animal Planetin suurkaupunkien eläinpoliisien toiminnasta kertova ohjelmasarja. Siellä on eläinystävillä mahdollisuus avustaa rahallisesti tätä toimintaa.
Olet jo pitkään ruokkinut tätä “villikoiraa” omilla varoillasi. Voitaisiinko me myötäeläjät osallistua asiaan vaikka pienellä rahasummalla? Siten tuntisi itsekin tehneensä jotain koiran hyväksi. Mitä tuumaatte…??
kakapo, ei tule kuuloonkaan. Kiitos kauniista ajatuksesta, se lämmittää toki, mutta tässä nyt ei minulla isot rahat liiku tosiaankaan. “Mitä saa 20 pennillä… lautasellisen hyvää ja ravitsevaa kaurapuuroa” - muistatko sellaista tv-mainosta Ja Pirkan koiran täysravinto maksoi vähän alle 5 euroa 3 kg:n säkki. Eikä ne makkaralenkitkään kalliita ole.
Olen tämän päivän ollut pihalla hommailemassa, ruokakippo siinä normaalipaikassa tarjolla. Paistelin siihen kalapuikkoja aamulla, jos niiden haju houkuttaisi koiraa, ei ole näkynyt tänään. Aamulla 6 aikaan jouduin poistamaan ruokakipon pihalta kun harakat on sen myös löytäneet. Niille tuntuu kelpaavan ne makkaranpalat joita olen siihen ruuan pinnalle kylvänyt hajusteeksi Hankaloittaa ruuan tarjoamista, olen aika harmissani siitä.
Hei Nuu, pitäisikö sulla ilmoittaa siitä koirasta löytöeläinkeskukseen, että jos joku toinen ihminen vie sen sinne, niin ilmoittavat sinulle? Ettet turhaan odota sitä jos joku toinen saa sen kiinni?
Oletko muuten saanut selville onko se uros vai naaras ja kumpia omasi ovat, jos niinkuin houkutuksena voisi käyttää. Tsemppiä sulle!
Enpä usko että sitä kukaan kiinni saa ilman loukkua. Ja just löytöeläinhoitola (Eläinsuojeluyhdistyksellä on täällä ollut nyt pari vuotta sopimus myös löytöeläinasiasta) sitä loukkua minulle nyt hommailee, joten varmati saan tiedon sieltä jos nyt niin onnellisesti sattuisi että joku sen koiran sinne veisi.
Nyt on jo toinen päivä peräkkäin ettei ruokaa ole syöty. Eilisestä en tosin 100-varma voi olla että mihin suuhun se sapuska kiposta oli mennyt - harakoille vai koiruliinille. Kotiin palattuani se kippo lillui vettä puolillaan ja siinä kaurapuuron jämät. Haluaisin uskoa että koira oli käynyt, mutta tänään olen ollut aika pessimistinen päivystettyäni koko päivän tässä hollilla. Lähistöllä muttei liian lähellä.
No se tulee jos on tullakseen, minä en sille mitään tämän kummempaa voi tehdä. Masentaa kuitenkin ajatus että jos nyt “menetin” sen juuri kun olen saamassa sen loukun. Väsyneenä sitä miettii kaikenlaista. Se siitä, ei asia jauhamalla muuksi muutu.
Hemuliini Hepastiitti, Selma systeemi mummokoira tavoitti tänään 13 vuoden kunniakkaan iän ja on näin vanhin koira, joka minulla on koskaan vielä ollut. Semuliini on aina ollut koira, jonka kanssa on helppo elää ja harrastaa, Selma on ylettömän kiltti ja kärsivällinen. Hepsankeikka on helposti myös jäänyt toisten koirieni varjoon olemalla niin huomaamaton ja rauhallinen, mutta tämä päivä on nyt Selman. Kiitos rakas Hemuseni näistä vuosista ja ole kanssani vielä kauan.
Vähän jo ikä alkaa mummoa painaa, ylemmät kuvat ovat viime viikolta, alimmainen viime syksyltä.
Eilinen oli nollapäivä. Eilen illalla kuppiin ulos kuistille jätetty ruoka oli tänä aamuna edelleen koskematta - tai olihan harakat nauttineet runsaasta kalapuikko-ateriasta.
Torstainahan kävin kysymässä paikan päällä eläintalolla siitä loukusta jota olin sitä ennen puhelimitse jo maanantaista lähtien kysellyt. Silloin kun seisoin siinä vieressä henkilö otti puhelun "sullahan on siellä se loukku... saataisko tänne lainaan". Loukku luvattiin tänne käyttöön 2 viikoksi, ja henkilö sanoi että nyt täytyy vielä kysellä että kukahan sen sieltä oikein hakisi. Otti vielä uudelleen minun puhelinnnumeron siihen ruutuvihkoonsa "on se tuolla jossain mutta anna nyt vielä uudelleen".
Se oli torstaina 14 aikaan. Nyt ollaan lauantai aamupäivässä eikä ole edes puhelinsoittoa kuulunut jossa kerrottaisiin miten sen loukun Porvoosta tänne saaminen etenee. Tänään aamulla herätessä mietin että pitäisikö minun soittaa ja kertoa että on mahdollista ettei loukkua enää tarvita. No enhän voi satavarma olla ettei sitä tarvita, ja toisekseen minua alkaa todella nyppiä tuo hitaus ja lähes saamaton toiminta sieltä puolelta. Heille nyt kuitenkin maksetaan irtoeläinten hoitamisesta ja noutamisesta, ja kaupungineläinlääkäri oli sitä mieltä että siihen kuuluu myös se että he avustavat irtoeläimen kiinniottamisessa.
Pyydän anteeksi ärtynyttä sävyä, mutta se johtuu siitä että olen todella ärtynyt! Fakta on että tasan viikon ajan koiruliini kävi tässä syömässä päivittäin ja jos apua olisin saanut niin mahdollisuudet sen kiinniottoon olisivat olleet hyvät. Ei todellakaan voi sanoa että tässä asiassa olisi ollut tekemisen meininkiä. Ärh!
Nyt lähden viilentymään lenkille omien koirieni kanssa ja odottelen samalla mielenkiinnolla milloin minuun ollaan yhteyksissä sen loukun tiimoilta, vai ollaanko ollenkaan... Ja kiitos teille kaikille jotka olette olleen mukanani tässä tarinassa, teistä on ollut minulle suuri henkinen apu!
tsemppiä nuu, itsekin poltan päreeni aina, jos asioiden takia turhaan kuhnustellaan. Tarinasi alkaa muuten olla hyvää dekkariakin mielenkiintoisempi, toivottavasti lopusta tulee onnellinen!
Oi hyvänen aika tuota pihamittarin permanenttivauvaa<3 Osaa kyllä toinen olla söötti ja lutunen. Vähän vinkula ilme kuitenkin, koiruudet mielessä?
Voi Nuun koiran"metsästystä". Rasittavaa ja turhauttavaa toimintaa eläinkodista.
Ehkä ilmojen kylmetessä se alkaa itse hakeutua ihmisen lähelle paremmin ja ruoan hakuun? En tiedä, vaikeata se villiintyneen eläimen kiinni ottaminen on. (Mummolla oli kissa joka oli metsään syntynyt. Sitä pidettiin normaalisti kotikissana, ruokittiin madotettiin, kastroitiin ja hellittiin. Silti se joka vuosi 1-2 kertaa lähti metsään ja villiintyi ihan täysin, normaalisti se siis kulki ulkona ja tuli kotiin syömään ja nukkumaan. Pari kertaa vuodessa se saattoi olla viikko tolkulla hukassa ja ilmoitettuaan kadonneeksi, joku aina soitti ja kertoi kissan tupsahtaneen pihapiiriin. Sitten sitä lähdettiin maanittelemaan kotiin, ei se tuntenut edes mummoa tai muita tuttuja, oli siis ihan villi. Aina se kuitenkin saatiin pitkällisen (useita viikkoja) piirityksen jälkeen jotenkin kiinni ja taas se eli mummolassa normaalisti jonkun aikaa. Näin mentiin vuosia, kunnes viimeisellä kerralla kukaan ei enää soittanut sen löytymisestä.)
Tänäänkin oli nollapäivä. Vein kuitenkin kuistille yöksi(aamuksi) kuivanatusia joita höystin maukkaamman makuisiksi/tuoksuisiksi kananrasvalla. Toivon etteivät harakat villiinny näistäkin… En kuullut myöskään mitään loukkuasiasta
Mutta toinen asia, eli se pentukoira joka pidetään pelkästään häkissä pihalla. Siitä oli puhetta jokin aika sitten. No tänään aamupäivällä koiralenkillä sattui niin että se suomenpystykorvan pentu oli vapaana ja jäi pyörimään minun koirieni ympärille tiellä. Omistaja (Nuori mies) kuului huutelevan sitä pihallaan ja pilliin kovasti puhalteli siinä samalla. Palasin sitten omien koirieni + ympärillä pyörivän pennun kanssa takaisin omia jälkiäni ja huutelin että täällähän se teidän pentu on. Isäntä sitten tuli jälkikasvunsa (3 pientä taaperoa) kanssa hakemaan karkulaista pois. Juttelimme siinä aikamme pennun pyyhältäessä koirien ympärillä leikkisästi. Sanoin että olen kuulut että koira on pelkästään tarhassa. Nuorimies sanoi että kyllä, se oli edellytys että sai koiran ottaa. Jatkoksi oli hyvä kysyä että kuinka hän on koiran kopin lämpöeristyksen hoitanut. Ei kuulemma mitenkään, on kysellyt joiltakin metsästystä harrastavilta ystäviltään joilla on koira aina häkissä, eikä niillä ole mitään lämpöeristystä siinä. Johon minä että eläinsuojelulaki sanoo että koppi on lämpöeristettävä, ja lisäksi on huolehdittava että myös talvella on sulana pysyvää juomavettä (sen hän tiesi). Mainitsin myös että tuo on minimi mitä eläinsuojelulaki vaatii - mainitsin siinä samassa myös suojan auringolta, sateelta, tuulelta ja pakkaselta.
Hän otti tiedon vastaan ja alkoi miettimään ettei se suuri juttu olisi laittaa eristyslevyjä kopin seiniin. Ja samallahan voisi rakentaa koppiin ikäänkuin eteisen. Eli sisällä on eristetty koppi joka avautuu vielä eteiseen ennen ulkotarhaa. Niin siinä olisi hyvä suoja tuuleltakin.
Sain myös kerrottua että voi olla ettei noin pienen pennun (4 kk)aluskarva ehdi tarpeeksi paksuuntua ennen talvea, mutta kehotin häntä tarkkailemaan tilannetta. Ainakin pystyin ottamaan täten kylmänkestoasian esille ilman että poltin sillat keskeltämme heti alkuunsa.
Edelleen siinä jutellessamme hän kertoi että ottaa aina silloin tällöin pennun häkistään pihamaalle vapaaksi kun itsekin siinä puuhastelee. Näin oli nytkin ollut tilanne, ja pentu oli siis muutaman sadan metrin matkan liikkunut ja meihin sitten törmännyt tiellä. Hän sanoi että on miettinyt miten oikein rankaisisi pentua siitä että se poistuu piha-alueelta. Kerroin hänelle että pahinta olisi että hän rankaisisi pentua kun se tulee hänen luokseen, joko karkureissulta tai kutsusta, koska jos luoksetulosta rankaistaan tehdään luoksetulo epämiellyttäväksi.Siitä sitten muutamalla sanalla avasin hänelle asiaa - toivottavasti hän on ihminen joka pystyy sisäistämään nopeasti itselleen aivan uusia asioita!
Tästähän tuli taas varsinainen romaani… No, vielä yksi juttu tapaamisestamme. Hän sanoi innoissaan että “ensi viikolla olisi tarkoitus mennä koiran kanssa metsälle ensimmäistä kertaa”. Kysyin että niinkuin opettelemaan metsässä liikkumista vai? “Niin, ja katsomaan miten se vainuaa riistaa. Olen vaan miettinyt että pitäisikö sille hankkia sellainen GPS-panta jos se liikkuu liian kauas”
Mainitsin kontaktin ottamisharjoituksesta jotain, mutta oikeesti - niin paljon tietoa annettavana, aivan alkeellistakin sellaista, ja vastaanottava osapuoli ei edes tiedosta tarvitsevansa mitään sellaista.
Tapaamisen anniksi jäi että pennun koppi luvattiin lämpöeristää. Sain kerrottua että luoksetulosta ei saa rankaista vaan päinvastoin palkitaan. Sain kerrottua että koiranpentu tekee aina sitä mikä sen mielestä on mukavinta, omistajan täytyy aina olla mukavampi koiran huomion saadakseen. Ehkä tänään kuitenkin sain jotain aikaiseksi vastineeksi sille rankalle pettymykselle minkä koin irtokoiruliinin asian kanssa tässä viime päivinä.
Ja Pirkan koiran täysravinto maksoi vähän alle 5 euroa 3 kg:n säkki. Eikä ne makkaralenkitkään kalliita ole.
Hankaloittaa ruuan tarjoamista, olen aika harmissani siitä.
