Kylläpä Nuulla tapahtuu . Toivotaan ,että karkuri saadaan kiinni. Mitä tuohon "metsämieheen" tulee, aika usein tapaa varsinkin nuoria metsämiehiä, jotka ei tiedä koirasta tai niiden tarpeista tarpeeksi. Eivät varmaankaan tahallaan " jätä hoitamatta asioita" , mutta tietoa vain puuttuu. Sitten on vielä ne vanhat metsämiehet , jotka ovat sitä mieltä , että metsästyskoiraa ei saa paapoa se menee pilalle..Meilläkin tässä aika lähellä on pihalla häkki ja eristämätön koppi , jossa pystykorva viettää kaiken aikansa kesää talvea. Käytetään kyllä lenkillä kolmeki kertaa viikossa, mutta muu aika menee ohikulkioita haukkuen.
Meillä ensimmäinen päivä ja yö meni odotettua peremmin. Autossa tullessa pientä vinkumista , mutta siinä kaikki. Päivällä leikittiin ja nukuttiin ja yöllä kerran käytiin pissalla . Pitää koputtaa puuta, tuntuu että voiko se näin hyvin mennäkään.. Pieni ongelma on Joonas-koira, kun hän ei siedä pentuja. Ei kuitenkaan tee mitään , menee vain koko ajan pois eestä, eikä anna pennun edes haistella. Yritän saada sitä ottamaan vähän kontaktia, mutta tämä jässikkä ei oo huomavinaan pentua ja pennun tekis mieli vähän leikkiä. Tässä nyt harjoitellaan yhteiseloa......
Birpalla hieno permanantti ja hän on muutenkin söpöliini. Tipilinnunkarvakasasta ei oikein saa selvää ainakaan mun heikoilla laseilla, yhtä koira sykkyrää koko kuva :).
Ukkoni sanoo yleensä kauniista naisista, että onhan tuo nätti mutta kyllä koiranpennut on paljon nätimpiä. Samaa mieltä kun katsoo Tipilinnunkin hauvaa.
Tänään en pitänyt mitään kiirettä katsomaan onko ruokakippo kuistilla tyhjentynyt koska olin lähes varma siitä että täysi on edelleen. Nukuinkin tosi pitkään kun ei tarvinnut hermoilla asian kanssa. Ja kas vain, kipon pohjalla oli jäljellä vain muutama irtonatunen eli lähes kaikki syöty. En usko että linnut ovat olleet asialla koska mitään irtonatusia ei kuistin lattialla pyörinyt. Mikä sitten on ruokailemassa käynyt, en tiedä. Joka tapauksessa nyt on edelleen olemassa syy saada se loukku koska voidaan hyvällä syyllä olettaa että ruokailija on ollut se koiruliini. Hiekkatiellä ei näkynyt mitään jälkiä, joita olisi pitänyt yöllisen sateen jälkeen kyllä näkyä. Tosin nukuin myöhään, ja jos on satanut sen jälkeen vielä kun se on käynyt, niin jäljet eivät enää näkyisi...
---------------------
Pihamittari, sen vanhan koiran tottumisessa voi mennä parikin viikkoa, anna sen rauhassa totutella uuteen tulokkaaseen. Pennut on yleensä varsin sitkeitä sissejä ja tunkevat vanhemman koiran seuraan kerran toisensa jälkeen välittämättä saamastaan kylmästä vastaanotosta. Minun ensimmäinen koirani oli sitä mieltä että kun meille pentu tuli, sillä ei ole mitään asiaa lähellekään sen petiä illalla kun mentiin nukkumaan. Aina kun pentu yritti tulla lähelle sitä, vanhempi koira ajoi sen hyvin kiukkuisesti pois.
Pennulla oli oma peti siinä ihan lähellä ja siihen se aina illalla kävi nukkumaan. Jokaisena aamuna kun heräsin niin löysin pennun nukkumasta vanhemman koiran pedistä jostain rakosesta mihin se oli saanut itsensä hivutettua. Ja kyllähän niistä sitten tuli tosi hyvät kaverit keskenään.
Laitan tämän myös tänne, kopioitu karkulaisista lemmikkipalstoilta:
26.8.
Onko tiedossa että olisi
lähistölle ilmaantunut nyt 5kk. ikäinen uros rottweiler pentu? Pentu
ostettu osamaksulla (joita ei ole maksettu), ja koira myyty eteen päin.
Asiasta on tehty rikosilmoitus, ja asianosainen on ollut muun syyn
vuoksi kiinniotettuna ja oli sanonut ettei pentu ole enää hänellä. Asian
pitkittymisen vuoksi pentu on voitu myydä eteenpäin jo 2kk. sitten.
Pentu on sirutettu. Ostaja asuu Oulussa. Tärkeää olisi tietää missä
pentu on! Pienetkin vihjeet tärkeät! Sen verran lisätietoa että
tod.näk. on ollut vielä jonkunaikaa sitten ottajalla, voi olla
vieläkin. Ottaja on nuori, hoikka tummahiuksinen nainen. Nimikirjaimet
P.K. On muuttanut vähän aikaa sitten, ei tietoa minne. Poliisit toimivat aktiivisesti asian eteen. virpi.n1@luukku.com
30.8.
Sen verran tullut lisätietoa että
pentu on ollut hoidossa siellä sun täällä, vaikka olen kokoajan
tarjoutunut ostamaan sen takaisin. Tämä ottaja ei ole vastannut koko
aikana puheluihin eikä viesteihin kun hänellä on pentu ollut, kuin
kerran. Sen vuoksi ei ole tarkkaa tietoa missä pentu on ollut tai on
nyt. Vihjepalkkion olen luvannut sille jonka vihjeen johdosta pentu löytyy!
Ihana on tuo Pihamittarin pikkuinen, onko vesikoira?
Erityisesti vanhemman uroskoiran on joskus todella vaikea hyväksyä uusi pentu ja tiedättekös mitä - niin sen kuuluukin olla! Uroksessa ei ole mitään vikaa, eikä sen todellakaan tarvitse rakastua pentuun heti. Komentaakin se pentua saa, sekin kuuluu asiaa ja opettaa pentuakin, toki pitää olla tarkkailemassa, ettei käsittele pentua liian kovakouraisesti. Ja melkeinpä pahinta mitä siinä tilanteessa voi tehdä, on komentaa vanhempaa koiraa. Aina komennetaan pentua, on vanhemmalle koiralle hyvin suuri loukkaus, jos sen oikeutta omalta osaltaan kouluttaa pentua rajoitetaan ja vieläpä komennetaan pennun nähden.
Minusta on mielettömän mielenkiintoista seurata tälläisen pienenkin koiralauman keskinäisiä suhteita. Santtu ja Selma elivät kymmenisen vuotta harmoonista yhteiseloa, leikkivät keskenään, mutta kaikesta näki, että Santtu oli the Boss, jos Santtua ärsytti, se vain vilkaisi Selmaa ja Selma hipsi kiltisti pois. Kun Tiltu tuli taloon, oli Santtu-uros vielä hengissä ja voi että se inhosi Tiltua! Ensimmäiset viikot se pyöräytti pentua mennen tullen palatessa ja Selmaakin pentu oksetti. Ei puhettakaan, että kumpikaan vanhemmista koirista olisi sietänyt pentua metrin etäisyydellä, Selma ei viitsinyt kuin murista ja mennä pois, Santtu kyllä kiljuttikin pentua monta kertaa. Meni kuukausi, näin miten Tiltu käveli Santun mahan alta saamatta komennusta ja sen jälkeen koirat tulivat kaikki keskenään toimeen ilman, että kenenkään kuultiin edes murahtavan toisilleen. Santun mentyä Tiltu otti asiakseen pomottaa Selmaa, Selmaa vain aina haukotti. Konstan tullessa vastaanotto taas ei olisi voinut olla erilainen, Tiltu kesti Konstalta kaiken, aivan kaiken. Konsta roikkui sen nisissä, puri korvista, söi ruuat Tiltun nenän edestä ja Tiltu vain katseli kauniisti. Vaan siitäpä saa Tiltu nyt kärsiä, jatkuvaa härkkimistä Konstan puolesta eikä usko vaikka Tiltu kuinka (muka) yrittää komentaa.
Tämä kuva on nyt pakko laittaa, Tiltu ja Konsta joulukuussa;
Pihamittarilla suloinen kikkuraturkki. Ruskean koiran minäkin vielä joskus haluaisin. Ja kuten joku tuolla aikaisemminkin sanoi, turhaan vielä murehdit vanhan koiran suhtautumista pentuun. Ne tutustuvat, kun vanhempi koira on siihen valmis. Ei kannata hoputtaa asiaa, saattaa vaan pilata koko homman alkuunsa.
Käsittämätöntä, että yhden loukun saaminen voi olla noin vaikeaa! Ei kovin hyvää kuvaa anna paikallisesta eläinhoitolasta Mutta Nuulle tsemppiä ja peukutuksia, että haukku vielä olisi maisemissa!
Vesikoirahan se tämä meidän villikko on Lagotto Romagnolo. Valkoinen sen piti alun perin olla, niin olin päättänyt . Eipä kuitenkaan tullu valkoista tähän pentueeseen , vaikka emä on valkoinen. Oon kuitenkin pari vuotta oottanu tätä koiraa, niin aattelin että ei oo koiraa karvoihin katsominen ja nyt se on sitte kauniin ruskea Tummemman ruskea luonnossa, kuva haalistaa ja ihana pehmeä kihara.
Joonaksen kans on vain semmoinen ongelma , että ei ole vielä hyväksyny yhtään pentua. Kummallinen juttu, mutta ei osaa yhtään komentaa tätä elävää pikkuista. Menee pois vain ja vinkuu, kun ei osaa edes murista. Joonas on mopsi ja silmien kans saa olla varovainen. Saa nähdä miten pentu tulee suhtautuun tämmöseen vanhaan poikaan. Tänään tosin oli pientä editymistä, kun pentu meinas viedä kaalenpalan , joka on Joonaksen herkkua.
Tänään ollut nollapäivä - ruokakippo ei ollut tyhjentynyt aamulla katsoessani, eikä myöskään eläintalolta ole kuulunut halaistua sanaa loukkuasiasta ja sen saamisen aikataulusta. Jos jatkan kirjoittamista, tulee rumia sanoja.
Mutta Nuulle tsemppiä ja peukutuksia, että haukku vielä olisi maisemissa!
Tummemman ruskea luonnossa, kuva haalistaa ja ihana pehmeä kihara.
